Mitä järkeä tai kivaa on monien kaupunkilaisten elämäntyylissä?

Haastattelussa kertovat miten aikovat koronarajoitusten höltyessä bilettää, käydä lasillisella, halata tuntemattomia, tutustua uusiin ihmisiin ravintolassa ja palata maksullisten liikuntaharrastusten pariin.

Siis maalla harvemmin maksetaan lihashuollosta tai halataan kovin monia ihmisiä! On edelleen olemassa riski sairastua varsinkin Etelä-Suomessa! Halaamattomuus on haastattelun mukaan asia, josta on korona-aikana koettu huonoa omaatuntoa. Huono omatunto on mielestäni kestämätön syy tehdä yhtään mitään! Ja ulkona syöminenkin on enempi poikkeus kuin arkinen tapa maalla! On parempaakin tekemistä kuin tuhlata elämäänsä olematta mitenkään itse hyödyllinen, syömällä valmiiksi laitettua teennäisissä puitteissa, joissa vain yritetään näyttää joltain ulospäin, ehkä päihdytään! Eivät kaupungissa tunne huonoa omaa tuntoa siitä, että saadaanko ruokaa ensi talvea varten tarpeeksi ja onko Suomi miten omavarainen, jos maailmalla satoja tuhoutuu? Kaupunkilaiset vain kuluttavat ja pitävät rahat liikkeessä? Aina on kädessä take a way ja toisessa kassillinen ostoksia? Miksi ei ole tärkeämpää ansaita tulevaisutta silmälläpitäen? Voisiko myös sijoittaa rahat voittoa tuottavasti turhaan kuluttamisen sijaan, että olisi sitten mistä ottaa, jos ruoka kallistuu ja ei tuoda enää maahan kaikkea niinkuin ennen muutenkaan?