Selittäkää mulle tapaamisoikeus! Lapsen vai vanhemman oikeus?

Huoltajuus ja tapaamisoikeus ovat erillisiä sopimuksia samoin elatussopimus.

Jospa lapsesi näkee ilmeestäsi, tunnistaa äänensävyStasi ja vaikka kehonkielestäsi, ettet halua lapsesi menevän sinne.

Laita lapsesi isänsä luo ja nauti vapaasta olostasi. Päästä irti eksästäsi. Anna lapsellesi isä.

Sepä kun olisikin antanut aikaa sekä minulle ja lapselle totutella ajatukseen erosta. Mutta piti päästä heti asumaan sen naikkosen kanssa, jonka luona on tainnut vierailla jo ennen eroa. Antaisin lapselle isä, mutta sattumalta ei ole kiinnostanut hänellä luoda suhdetta aikaisemmin. Nyt ihmettelee, miksi lapsi ei halua tulla. Kun eivät tee mitään siellä! Ole yhdessä tms.

Kyllä olen katkera. Voiko joku olla olematta pari kuukautta eron jälkeen? Kun oli omasta mielestään hyvässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Huoltajuus ja tapaamisoikeus ovat erillisiä sopimuksia samoin elatussopimus.

Jospa lapsesi näkee ilmeestäsi, tunnistaa äänensävyStasi ja vaikka kehonkielestäsi, ettet halua lapsesi menevän sinne.

Laita lapsesi isänsä luo ja nauti vapaasta olostasi. Päästä irti eksästäsi. Anna lapsellesi isä.

Isä? Voihan se olla äitikin?

Lapsella on OIKEUS tavata vanhempaansa. Jos ei halua, ei kannata pakottaa.

Ymmärrän oman ajan kaipuun, mutta en pakottaisi lasta paikkaan, jonne hän ei halua mennä.

"Anna lapselle isä..." Blaa blaa, jos isä olisi ihan supertyyppi lapsi varmasti haluaisi mennä sinne. Et itsekään haluaisi mennä aina välillä viikonlopuiksi tuntemattomien ihmisten seuraan.

Suomessa lapsella on tapaamisoikeus ei vanhemmalla. 12v on tarpeeksi vanha päättämään itse tapaamisistaan. Meillä on esim. tapaamissopimus, mutta koska lapsi on yli 12v hän päättää käyttääkö tapaamisvuoronsa.

12-vuotiailla on monia muitakin asioita, joita kovasti halutaan tai ei haluta. Aikuisten täytyy osata hoitaa tilanteet fiksusti, eli tässä tapauksessa pitää huolta, että yhteys kumpaankin vanhempaan säilyy hyvänä. Ei mitään pakottamista tietenkään, vaan ihan normaalia keskustelua teiltä molemmilta vanhemmilta.

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Tosin jos etävanhempaa ei kiinnosta tavata lastaan, tapaamisia ei voi vaatia, koska etävanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata lastaan.

12-vuotiaan oma mielipide pitää ottaa jo huomioon. Jos hän ei halua mennä, keskustelkaa asiasta tai ota tarvittaessa yhteyttä lastenvalvojaan.

Lähivanhemmalla taas ei ole mitään oikeutta lapsivapaisiin, koska etävanhemmalla ei ole sitä velvollisuutta ottaa lasta luokseen, jos ei halua. Tämä ei liity huoltajuuteen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Tosin jos etävanhempaa ei kiinnosta tavata lastaan, tapaamisia ei voi vaatia, koska etävanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata lastaan.

12-vuotiaan oma mielipide pitää ottaa jo huomioon. Jos hän ei halua mennä, keskustelkaa asiasta tai ota tarvittaessa yhteyttä lastenvalvojaan.

Lähivanhemmalla taas ei ole mitään oikeutta lapsivapaisiin, koska etävanhemmalla ei ole sitä velvollisuutta ottaa lasta luokseen, jos ei halua. Tämä ei liity huoltajuuteen mitenkään.

Meinasin vastata ap:n kysymyksiin yksityiskohtaisesti; kysymys kerrallaan, mutta tässä vastauksessa olennaisin on. 

Sen verran lisäisin, että ap:n tilanteessa tosiaan kyse yli 12 -vuotiaasta ja jos tapaamisasia menee oikeuteen, laaditaan olosuhdeselvitys sossujen taholta. Lasta kuullaan. Yli 10 vuotiaan mielipiteellä on suuri merkitys, mutta yli 12 vuotiaan mielipide ratkaisee. 

Jos 12 v ja yli sanoo, että ei halua tavata, niin se juridinen merkitys tulee esille siinä vaiheessa, että yli 12 v mielipidettä vastaan ei tapaamisia voida panna täytäntöön. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka oikeus päättäisi (jostain syystä), että 13 v pitää tavata etävanhempaa ja lapsi ei mene, niin sitä päätöstä ei ulosottoviranomaiset, sossu tai poliisit pane täytäntöön.

Eli 12 v päättää itse eikä viranomaiset pakota. 

Fatalji (asianajaja)

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiailla on monia muitakin asioita, joita kovasti halutaan tai ei haluta. Aikuisten täytyy osata hoitaa tilanteet fiksusti, eli tässä tapauksessa pitää huolta, että yhteys kumpaankin vanhempaan säilyy hyvänä. Ei mitään pakottamista tietenkään, vaan ihan normaalia keskustelua teiltä molemmilta vanhemmilta.

Sepä tässä onkin ongelma, kun Isä sälyttää vastuun äidille. Ei itse sovi lapsen kanssa tekemisistä ym. Sitten kun lapsi ei halua mennä, istuu autossa odottamassa, että äiti neuvottelee lapsen kanssa. En tiedä, miksi odotin muuta. Olisi pitänyt arvata, että sama aloitekyvyttömyys jatkuu eron jälkeenkin. Lapsimies.

Ap

Fatalji jatkaa.

Unohdin, että ei lähivanhemmalla todellakaan ole oikeuksia vapaaseen. Sellaisista ei ole laissa säädetty. 

Kannattaa lapsivapaa viikonlopuissa yrittää muuta kautta kuin lastensuojelua. Siellä herkästi nykyään katsotaan, että äiti ei jaksa hoitaa lastaan.

Suosittelisin jotain hoitajaa niille vapaille. On tosiaan ongelma kyseinen asia.

Fatalji

Eiköhän tässä ollut perimmäinen syy:

Totta puhuen kyllä myös inhottaa päästää lapsi sinne katsomaan kuhertelua uuden puolidon kansss.

Lapset ovat aikas hyviä mielistejiöitä, huomaa äidin vastenmielisyyden ja käyttäytyy sen mukaan.

Miksi lapsesta pitää saada vapaata? Tuskin lapsestakaan tuntuu kivalta, jos pakotat sellaiseen paikkaan minne ei halua, jotta saisit vähän omaa aikaa. Tuon ikäinen pärjää jo yksikseen. Lähde vaikka pariksi päiväksi vanhemmillesi viettämään "vapaata".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiailla on monia muitakin asioita, joita kovasti halutaan tai ei haluta. Aikuisten täytyy osata hoitaa tilanteet fiksusti, eli tässä tapauksessa pitää huolta, että yhteys kumpaankin vanhempaan säilyy hyvänä. Ei mitään pakottamista tietenkään, vaan ihan normaalia keskustelua teiltä molemmilta vanhemmilta.

Sepä tässä onkin ongelma, kun Isä sälyttää vastuun äidille. Ei itse sovi lapsen kanssa tekemisistä ym. Sitten kun lapsi ei halua mennä, istuu autossa odottamassa, että äiti neuvottelee lapsen kanssa. En tiedä, miksi odotin muuta. Olisi pitänyt arvata, että sama aloitekyvyttömyys jatkuu eron jälkeenkin. Lapsimies.

Ap

Ei tarvi toimia noin.

Lapsi itse soittaa isälleen ja sanoo, ettei tule. Ei HALUA.  Ei sitä 12 v lasta tarvitse sinne isän luokse pihalle viedä.

Anna mennä oikeuteen ---> olosuhdeselvitys ---> lapsi sanoo ettei halua tavata ---> 1) jää siihen, 2) oikeus toteaa, ettei voi antaa täytäntöönpanokelpoista päätöstä, 3) oikeus antaa päätöksen, jota ei panna täytäntöön. 

Tähän kuluu aikaa paikkakunnasta riippuen 8 kk - 1v 5 kk. Lapsi silloin taas vanhempi. 

Anna mennä oikeuteen. Pelaat aikaa ja säästät omia sekä lapsen hermoja. Isällä TYHJÄ pallo käsissään.

Fatalji (asianajaja)

Isänhän ei tätä oikeuteen vie, koska ei toimi. Jos lapsi ei halua mennä, istuu tumput suorina autossa. Mut sitten syyllistää äitiä ja valittaa, että lapsi on huonosti kasvatettu.

Voi olla, että lapsi huomaa vastenmielisyyden. Olen yrittänyt parhaani, etten näyttäisi sitä. Juttelen isästä ja uudesta puolisosta hyvää ym. Enempää en voi tehdä. Alkuun olin sitä mieltä, että tarvitsen vapaan ja vaikka pakotan lapsen menemään, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että olisi helpompi olla ilman sitä joka viikkoista pahaa mieltä. Kun tosiaan on jo niin iso, että pärjää.

Eiköhän tähän saisi luotettavamman ja selkeämmän vastauksen esimerkiksi lakimieheltä tai lastenvalvojalta. Av:n arvontatoimistoon ei ihan kaikessa kannata luottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tähän saisi luotettavamman ja selkeämmän vastauksen esimerkiksi lakimieheltä tai lastenvalvojalta. Av:n arvontatoimistoon ei ihan kaikessa kannata luottaa. 

Ehkä tässä tämä juridinen puoli ei ole se suurin ongelma. Vaan tuo saamaton isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tähän saisi luotettavamman ja selkeämmän vastauksen esimerkiksi lakimieheltä tai lastenvalvojalta. Av:n arvontatoimistoon ei ihan kaikessa kannata luottaa. 

Ehkä tässä tämä juridinen puoli ei ole se suurin ongelma. Vaan tuo saamaton isä?

Tai sitten ap:n katkeruus siitä, että mies on löytänyt uuden, mutta hän ei. Paistaa aika vahvasti läpi aloituksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tähän saisi luotettavamman ja selkeämmän vastauksen esimerkiksi lakimieheltä tai lastenvalvojalta. Av:n arvontatoimistoon ei ihan kaikessa kannata luottaa. 

Ehkä tässä tämä juridinen puoli ei ole se suurin ongelma. Vaan tuo saamaton isä?

Tai sitten ap:n katkeruus siitä, että mies on löytänyt uuden, mutta hän ei. Paistaa aika vahvasti läpi aloituksesta. 

Tämä on totta. Olen katkera. Haluaisin siitä tunteesta eroon. Mutta miten? Teen töitä itseni kanssa, mutta sattuu ihan ***usti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tähän saisi luotettavamman ja selkeämmän vastauksen esimerkiksi lakimieheltä tai lastenvalvojalta. Av:n arvontatoimistoon ei ihan kaikessa kannata luottaa. 

Ehkä tässä tämä juridinen puoli ei ole se suurin ongelma. Vaan tuo saamaton isä?

Tai sitten ap:n katkeruus siitä, että mies on löytänyt uuden, mutta hän ei. Paistaa aika vahvasti läpi aloituksesta. 

Tämä on totta. Olen katkera. Haluaisin siitä tunteesta eroon. Mutta miten? Teen töitä itseni kanssa, mutta sattuu ihan ***usti.

Ap

Eipä siihen auta kuin aika ja asian työstäminen niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Hienoa, että tunnistat tuon asian itsessäsi. Se on jo iso askel. Tärkeintä on, että et sotke lasta omiin tuntemuksiisi tai käytä häntä välineenä pahan olosi purkamiseen.