Onko täällä muita joita ei oo pyydetty kummiksi? Eli ei oo kummilapsia.

Ole mielissäsi ettet ole lahjamaatiksi joutunut.

Minä en ole suostunut kun on pyydetty, en kuulu kirkkoon. Kaveri aikoinaan suuttui kun pyysi ja vaati liittymään kirkkoonkin sen vuoksi. 

Joo, tai olin mä kummi veljeni koiralle, mutta se on jo lähtenyt sateenkaarisillalle.

Olen 43, ja kukaan ei ole pyytänyt kummiksi (kaksi omaa lasta).., mutta eipä ole haitannut. Toki jos joku pyytäisi, niin mielelläni suostuisin, mutta en usko, että näin tulee käymään kun ei ole sen ikäisiä ystäviä eikä sukulaisia, jotka alkaisi vielä lisääntyä.

Vain kerran ja pyytäjä asuu lapsensa kanssa Yhdysvalloissa. Suostuin toki, en tiedä miten kohteliaasti olisi voinut kieltytyäkään. Näen kummilapsen noin kerran vuodessa. Ei mielestäni mitään järkeä olla kummi lapselle, kenen kanssa ei voi viettää koskaan aikaa eikä edes pääse tutustumaan. Kortin lähetän jouluna, syntymäpäivänä pienen kirjekuoreen mahtuvan lahjan ja kortin.

Se on vaan hyvä jos ei ole joutunut kummiksi. Mulla on 6 kummilasta enkä oikeastaan olisi koskaan halunnut kummiksi, mutta kun läheiset sukulaiset ja läheiset kaverit pyysivät kummiksi lapsilleen niin en kehdannut kieltäytyä. 

Mun kummilapset on nyt 27v, 25v, 23v, 18v, 11v ja 10v. Kolmea vanhinta en ole nähnyt 20 vuoteen, kolmea nuorinta en ole nähnyt 9 vuoteen. En tuntisi heitä vaikka tulisi kadulla vastaan. Aluksi toimitin perinteiset joulu- ja synttärilahjat, mutta koskaan en saanut kutsua synttäreille, en ole saanut lasten koulukuvia tai joulukorttia. Kurjaa joutua lahja-automaatiksi lapsille, joita ei tunne. Ei kiitos. Lopetin lahjojen oston melko pian kun tajusi mikä on pelin henki. Välit lasten vanhempiin on katkenneet vaikka osa näistä vanhemmista on lähisukua, mutta asuvat kaukana.

Koko kummius pitäisi lopettaa. 

Et ole ainoa.

Minua oltiin aikeissa kysyä, mutta ilmoitin että en voi koska en kuulu kirkkoon. Kirkosta eroamisesta on seurannut pelkkää hyvää.

No minä vaikkapa. 42v. 3 omaa lasta. Erosin kirkosta 12v sitten.

Liki 23 vuotta sitten eräs pariskunta totesi, etteivät pyydä mua (ja silloista tyttöystävääni) kummeiksi, kun eivät ole vielä varmoja meistä. Siis erikseen ilmoittivat, että ei nyt huolita teita kummeiksi.

No me ollaan edelleen yhdessä ja meillä on kaksi yhteistä kummilasta, mutta siihen ensin mainittuun pariskuntaan ei juurikaan olla  oltu yhteyksissä.

Kummiudesa ei ole nykyaikana mitään

järkeä.

Ahneet vanhemmat vain lypsävät lahjoja ja varsinkin rahaa. Kummi ei koskaan ole riittävän antelias ja tee tarpeeksi palveluksia.

Ole tyytyväinen vaan.

Ei oo pyydetty, onneksi kaikki läheiset on aina tienneet ettei kiinnostaisi. Enkä ole ikinä kuulunut kirkkoonkaan. Muutama kummikoira on vuosien varrella ollut Romaniassa ja Espanjassa.

42v enkä ole kummi kenellekään. Eräs ystävä kertoi, että tahtovat lastensa kummien olevan naimisissa. Minä yh-äiti en ilmeisesti kelvannut. Ei tosin haittaa yhtään, mutta kaikenlaista.

Ei ole pyytänyt kukaan, mutta eipä tuo harmitakaan. En haluaisi joutua lahja-automatiksi jonkun kaukaisen sukulaisen jälkeläiselle. Ja jos lähipiiriin syntyy vauvoja, niiden kanssa tulee kyllä oltua tekemisissä ilman kummiuttakin.

Täällä. Myönnän, että kirpaisi, kun sisarukset on ristiin toistensa lasten kummeja mä en ole yhdenkään sisarukseni lapsen kummi. Mulla on 3 sisarusta, kaikilla 1 lapsi ja yhdellä toinen tulossa. Pyytävät varmaan taas toista siskoani.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan hyvä jos ei ole joutunut kummiksi. Mulla on 6 kummilasta enkä oikeastaan olisi koskaan halunnut kummiksi, mutta kun läheiset sukulaiset ja läheiset kaverit pyysivät kummiksi lapsilleen niin en kehdannut kieltäytyä. 

Mun kummilapset on nyt 27v, 25v, 23v, 18v, 11v ja 10v. Kolmea vanhinta en ole nähnyt 20 vuoteen, kolmea nuorinta en ole nähnyt 9 vuoteen. En tuntisi heitä vaikka tulisi kadulla vastaan. Aluksi toimitin perinteiset joulu- ja synttärilahjat, mutta koskaan en saanut kutsua synttäreille, en ole saanut lasten koulukuvia tai joulukorttia. Kurjaa joutua lahja-automaatiksi lapsille, joita ei tunne. Ei kiitos. Lopetin lahjojen oston melko pian kun tajusi mikä on pelin henki. Välit lasten vanhempiin on katkenneet vaikka osa näistä vanhemmista on lähisukua, mutta asuvat kaukana.

Koko kummius pitäisi lopettaa. 

Täysin samaa mieltä ja sama tilanne itsellänikin, yhtä paljon kummilapsia. Olisi tullut vielä yksi lisää mutta oli siinä vaiheessa jo pakko kieltäytyä. Yhteydenpito jatkuu vain kahden perheen kanssa harvakseltaan. Pienet tulot itsellä ja kummiperheet hyvätuloisia. Silti minulta odotetaan "kunnollisia lahjoja" joka merkkipäivänä ja jouluna. Yhden kanssa lakkasin pitämästä yhteyttä kun alkoi arvostella antamaani 30€ rahalahjaa. Ilmeisesti on nyt tyytyväisempi kun lapsi ei saa mitään :D. Milloin tästä kummiudesta tuli näin rasittavaa? Itse en tiennyt edes ketkä ovat kummejani ennen kuin aikuisena, kukaan ei koskaan muistanut eikä osallistunut mitenkään meikäläisen lapsuuteen. Nyt kummit on lahja-automaatteja ja kasvattajia, ilmaisia lastenhoitajia, viihdyttäjiä, elättäjiä. Eikös ne ole vanhemman tehtäviä?

Miksi ihmiset edes kastaa kakaroitaan kun eivät edes usko koko asiaan. Kummien tehtävä on auttaa kristillisessä kasvatuksessa eikä ostella lahjoja. Onneksi oma kummius on loppu. Alettiin nakkeleen niskoja kun ei tuntematonta pentua lahjonut 18v asti.

Ei ole pyydetty miehen kaverin lapsien kummiksi koska en kuulu kirkkoon ja mun parhailla ystävillä ei ole lapsia. Miehellä on yksi kummilapsi, käydään sitä katsomassa kerran vuodessa ja käytännössä minä huolehdin että lapselle tulee lahjat hankittua. Ja olen siis jo lähes 4-kymppinen.

Onko kastettaessa pakko nimetä kummeja?

Itse olen 1 lapsen kummi.. Välit mennyt kun lopulta ymmärsin mikä virkani tässä kuviossa on ollut.. Kun olin töissä törsäsin kyllä ainoaan kummilapseeni ja ostelin 100e legoja ym. Joskus ihan muutenkin vaan mutta kun jäin työttömäksi joulun alla ja totesin lapsen äidille että tänä vuonna mulla ei sitten ole varaa ostaa superkalliita lahjoja että olisiko jotain edullisempaa toivelistalla.. Kehtasi todeta että hänen mielestä on kummien ei vanhempien tehtävä ostaa ne lasten kalliit toivelahjat.. What the f*%k.. Mun mielestä se menee kyllä toisin päin.. Tämän jälkeen alkoi viilentää välejä joka on harmi lapsen kannalta mutta minkäs teet.. Ahne mutsi on ilmeisesti sitä mieltä että kuka eniten maksaa saa olla kummi.. Naurettavaa, vtuttaa nyt jälkikäteen kaikki tuhlattu raha,vähän saan iloa siitä lapsen ilosta mutta tuo äidin asenne pilaa senkin...