7-8v tyttojen valisista suhteista koulussa. Eras perhe miettii jo koulunvaihtoa niin paha tilanne!

Kaksi kaveria on muuttamassa pois? Miksi tämä yksi haluaisi vaihtaa koulua? Ajatteleeko tämä perhe, että siellä uudessa koulussa ei olisi lainkaan niitä tyttöjä, joita kiinnostavat eri asiat kuin heidän tyttöään?



Eiköhän nyt vaan pidä opetella tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kesken. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä. Sinun tyttärellesi ja sille toiselle jäisi siis vielä toisensa, eikö se tilanne olisi ok? Olisi kuitenkin yksi todella hyvä kaveri. Tuossa iässä vielä kaverussuhteet ja kiinnostuksen kohteet voi vaihtua aika nopeaan ja kukaan ei varmasti tiedä, mikä tulee olemaan tilanne vuoden päästä. Ikävää, että kaksi perhettä muuttaa muualle, mutta se on elämää, ei sille mitään voi. Miksi sen takia pitäisi kolmannenkin vaihtaa koulua?

Tama sydanystava on vaihtanut koulua jo kerran, tuli ekaluokalle kesken vuotta koska alku ensimmaisessa koulussa ei ollut ottanut sujuakseen. Tahan asti ovat olleet tyytyvaisia kouluun, mutta nyt olivat aika tosissaan tuon vaihdon suhteen.



Se olisi todella harmi omaani ajatellen... Mutten aio ryhtya sille linjalle etta jos joku ei ota sujuakseen niin sitten heti autetaan sita vaihtamalla. Ja kuten edellinen kirjoittaja sanoi, paranisikose vaihtamalla???



Omalle tyttarelleni olen sanonut "rise above it".

ymmärsin, että kyseessä ei ole mikään kiusaamisjuttu, vaan tytöt vaan eivät tule juttuun keskenään, koska kiinnostuksen aiheet ovat niin erilaiset. Mielestäni tämä ei ole mikään syy vaihtaa koulua! Ap:n lapsen kannalta ikävää, jos tiivis neljän hengen porukka hajoaa ja ap:n tytär menettää parhaat ystävänsä. Kahden perheen muutolle ei mitään mahda. Kolmannen koulun vaihto tuntuu ihmeelliseltä, erityisesti, jos vastaavan asian takia on koulua vaihdettu ennenkin... Mutta tällekään päätökselle ei ap voi mitään.

Harmittaa lapsen puolesta... Toivottavasti saisivat asiat jarjestymaan, koska huolettaisi tyttareni puolesta sitten jos luokalla ei olisi ketaan jonka kanssa synkkaisi ja kun yht'akkia nuo kaikki kaverit katoaisivat.



Ei mitaan varsinaista koulukiusaamista ole ollut mutta sellaista pienta inhottavaa. Esimerkkeina muutamia; oli satanut lunta ja tyttareni oli rakentanut pienen lumiukon ja eras tytoista tuli siihen sanoen 'tama on nyt sit mun lumiukko!' tyontaen lapseni sivuun siita ja sitten tamppasi sen lyttyyn. Ja kaksi tuon toisen porukan tytoista ovat tosi dominoivia ja ottavat usein yhteen. Sitten kun ovat riidoissa toinen heista saattaa tulla leikkimaan toiseen tyttoporukkaan ja jos heilla on leikki menossa 'ottaa siina heti ohjat kasiin' ja rupeaa pompottelemaan toisia julistaen itsensa pelin johtajaksi!

Useamman kerran on myos tyttareni pipo ym kadonnut ja sitten kun sita on etsitty kissojen ja koirien kanssa se on loytynyt yleensa vessasta... Mutta tuossa nyt voi olla kuka tahansa asialla.

Ja viela tama eras pompottelija on kuulemma aina sellainen piikittelija, hanella on kuulemma aina makeimmat vaatteet ja tavarat -OMASTA MIELESTAAN, vaikkei niin kylla todellisuudessa ole. Ja eihan tuollaisella pitaisii ollakaan mitaan valia. Mutta HAN ITSE tekee siita suuren jutun. Lisaksi kuulemma siristelee silmiaan oikein murhaavasti jos haneen pain uskaltaa katsomaan...



Han on ollut meilla leikkimassa ja oli niin lirkun lirkun minulle ja niin myos tyttarelleni ennen synttareitaan. Kun juhlat ohi ja lahjat saatu niin kaytos muuttui heti.



Noista edella kuvailemistani tilanteista voisi vetaa johtopaatoksen etta tyttareni on avuton nynny joka ei osaa puolustaa itseaan. Mutta jos ottaa huomioon etta siina on 4 lasta jotka jaavat sanattomaksi yhden edessa voi ehka saada kasityksen kuinka voimakkaista persoonista on kyse!!



Olen yrittanyt selittaa lapselleni ettei valittaisi (siis 'a':lla) moisesta kaytoksesta vaan laskisi toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos. Han ei vaan voi ymmartaa miksi joku haluaa olla noin inhottava hanelle, mutta ymmartaa kylla ettei vain ja ainoastaan ole hanelle tuollainen. Lapseni on herkka ja hyvin ajattelevainen ja miettii aika paljon asioita ja sitten pyorittelee siella pienessa paassaan naita kaikkia...

Mutta kyllahan se vaikuttaa koulussa viihtymiseen jos kaveri suhteen ovat tuollaiset. Koulupaivat ovat joka paiva 6,5h.



ap

Kavin eilen sitten kuitenkin reksin juttusilla. Koulu on pieni kylakoulu ja rehtori on hands-on mukana menossa, eika missaan korokkeella ja helppo lahestya. Han otti asian vakavissaan, kirjasi ylos muutamia kommenttejani ja sanoi tama ON koulukiusaamista ja han tekee lopun sille.



Han kertoi myos etten ole ollut ainoa joka on valittanut samasta aiheesta (lapsesta). Lisaksi tana aamuna eraan samalla luokalla olevan pojan aiti kertoi minulle etta tama samainen tytto oli tyontanyt eilen hanen poikansa valitunnilla niin pahasti nurin etta pojalta tuli verta kasivarresta.



Saa nahda saavatko jotain aikaiseksi... Toivon todella niin etta koko luokan lapset voisivat menna kouluun iloisina ja luottavaisin mielin, etta paiva on kiva eika ketaan kiusata. Tottakai ymmarran etta ei koulu nyt pelkastaan kaverisuhteiden varassa pyori ja kaikki eivat tule toimeen kaikkien kanssa, mutta suuri osahan ne kaverit lapsille ovat -kolleegoja! Ja toimeen on tultava.



Tama tytto on kaynyt meilla leikkimassa joskus koulun jalkeen. Viime kerrasta on kylla jo aikaa, mutta tuliviat ihan hyvin toimeen keskenaan. Tama lapsi on myos erittain ystavallinen aikuisille ja osaa olla erittain kohtelias. Mutta olen nahnyt myos sen toisen puolen, esim. puistossa koulun jalkeen kun ei tieda etta aikuinen katsoo, voi sanoa todella rumastikin ja olla erittain julma.



Kysyin tyttareltani miten meni koulussa eilen. Tytto kertoi etta ihan ok, oli tosi hyvilla mielin, ehka oli niin helpottunut kun kaikki oli sujunut hyvin etta oli iloinen koko illan. Kyselin sitten varovaisesti tasta kiusaajasta ja tytto kertoi etta han oli leikkinyt parhaan ystavansa kanssa ja tama kiusaaja oli lahestynyt heita ja tullut "aukomaan" ja han oli sitten kaantanyt tietoisesti tuon tyton huomion muualle kysymalla jotain ja han sitten olikin lahtenyt muihin puuhiin.



ap

Kyselin tasta vielakin koska asia painaa ja nyt on mennyt tilanne pahemmaksi.



Tyttarellani oli viime viikko hiihtolomaa ja tana aamuna eka koulupaiva. kun han tajusi illalla etta huomenna on koulua, han meni ihan hiljaiseksi, surulliseksi ja sanoi etta koskee paahan. Sain hanet sitten avautumaan ja han kertoi minulle ettei halua menna kouluun yhden koulukaverin vuoksi, han pelkaa tata kiusaajatyttoa. Han sanoi etta tama tytto on niin kova kiusaamaan ja on mestari pomputtaja.



Sovittiin niin etta katsomaan miten tanaan menee koulussa ja jos samanlainen jatkuu niin menen sitten kouluun keskustelemaan asiasta. Mainitisin aamulla luokanopelle etta tyttarellani (valitti aamulla mahakipuakin) on vatsa ja paa kipea, koska on vahan pelokas tulemaan kouluun... Mutta siina oli sellainen haslinki, toinenkin aiti halusi jutella open kanssa joten lahdin. Mutta ajatelin etta jos asiat ei parane menen suoraan reksille.

ei pidä lainkaan hyväksyä. Sinuna puhuisin opettajalle asiasta. Jos lapsi todella pelkää kouluun menoa tai kouluun meno on vastenmielistä, pitää aikuisten puuttua siihen. Toivottavasti asia selviää!



Voisitko myös puhua tyttösi kanssa siitä, miten tätä pomputtaja käyttäytyy? Voisit kertoa, että kaikkeen pomputukseen ei ole pakko suostua. Voisitte ehkä yhdessä miettiä, mitä tyttö voisi seuraavalla kerralla sanoa/tehdä, kun pomputtaja pomputtaa.



Jos opettajalle puhuminen ei auta ja tilanne jatkuu, puhuisin asiasta rehtorille.



t. Nro 2

Kaikkien pitaa saada kokea olonsa turvalliseksi koulussa.

Harmittaa niin paljon lapsen puolesta!



ap

Toisaalta kiussamisen ja ei-kiusaamisen rajakin on hyvin epäselvä. Toisinaan kun asioista alkaa puhua, niin kiusaaja osoittautuukin kiusatuksi eli soppaa hämmennetään molemmilla lusikoilla. Jos vanhemmat keskustelee, niin molemmat voi olla yllättyneitä. Toisaalta vanhempien puuttuminen linjalla tuo kiusaa minun lasta ei välttämättä ole hedelmällinen, siksi suosittelen ulkopuolisen - opettajan - puuttumista asiaan: opettaja usein osaa olla puolueeton ja selvittää tilanteita ja johdataa ja ohjata jatkoa.



Minusta silloin kun vanhemmat sanoo lapsen vaihtavan koulua tälläisten tilanteiden takia, ollaan joko ihan avuttomia taikka sitten mitta on täynnä. Itse kuvittelisin, että koulun vaihtaminen on viimeinen vaihtoehto. Suutuspäissä vanhempien ei kannata ratkaisuja tehdä.

Mielestäni sinun tulee jutella aiheesta ensisijaisesti opettajan kanssa. Jos se ei johda mihinkään, niin sitten juttelette rehtorille. Aivan kuten tämä toinen perhe on nyt tekemässä. Tosin uhkaaminen koulun vaihdolla on typerää, se on kuitenkin ihan vihoviimeinen keino. Tosin muualla koulua vaihdetaan useammin kuin Suomessa, joten en tiedä teidän kulttuuristanne.



Koska kyseessä on kuitenkin vielä pienet lapset, niin myös muita tapoja. Ensinnäkin parempi tutustuttaminen toisiin lapsiin voisi olla hyödyksi. Ehkäpä heillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen aiheita, kun ei ole yhteisiä kokemuksiakaan. Ja näitähän saa aikaiseksi kun vähän järjestää. Yksi vaihtoehto voisi olla että, jos lapsesi vain suostuu, niin kutsukaa tuo kiusaaja teille playdatelle. Keksi valmiiksi jotain sopivaa ajankulua 1½-2 tunnin ajaksi, jotta aika ei ole liian pitkä jos leikit eivät lähdekään yhtään sujumaan. Yleensä pienet lapset käyttäytyvät aivan eri tavoin, kun ovat poissa koulusta (jossa pitää uhitella). Ja kun näin pääsevät tutustumaan toisiinsa, niin luulisi kiusaamisenkin vähenevän. Ja jos tämä kiusaaja on liian vaikea kutsuttava, niin entäpä joku muu tästä uudesta porukasta.

Opettajan pitäisi saada tuollaisit klikit purettua. On tosi ikävää, jos luokka on jakautunut kahteen ryhmään.