Työpaikan kyylä kiertää Koronan aikana kyttäämässä, mitä ihmiset puuhaa etätöissä
Olin eilen takapihalla palaverissa ruudun välityksellä. Uskomatonta kyllä: työpaikan pahin kyylä kulki meidän takapihan ohi! Ei asu täällä päinkään, tietääkseni 4-5 km päässä. Kun huomasi minun katsovan, kääntyi nopeasti toiseen suuntaan. Tiedän hänen olevan vuosilomalla tämän viikon. Kollegani kertoi, että kun hän oli saikulla kotona, tämä täti oli joka iltapäivä kulkenut niiden ohi, tuijotellen ikkunoita. Kun kollegani oli nousemassa autoonsa, oli taas tämä työkaveri kulkenut ohi. Olivat vaihtaneet tervehdyksetkin. Kas kummaa, esimies seuraavalla viikolla muistutteli, että sairausloma on vain suositus ja töihin voi palata aiemminkin, jos vointi sallii. Tuskinpa oli sattumaa. Uskomatonta kyttäämistä!
Kommentit (50)
Tuon takia en kerro kenellekään työpaikalla kotiosoitetta tai edes aluetta, millä asun. Olin aikoinaan 2000-luvun alussa töissä tehtaassa, jossa oli noita kyttääjiä. Yksi muija juoksi työnjohtajan toimistolla lavertelemassa, mitä ihmiset tekee vapaa-aikanaan. Kaikki sen tavat tiesi. Yksikin työmies joutui työnjohtajan hiillostukseen, onko tullut krapulassa töihin, koska se muija oli nähnyt kyseisen työmiehen juhlissa. Kun pitää kytätä, missä juhlitaan ja ketä siellä käy (esim. pihalla tupakalla). ja seuraavana aamuna pakkomielle juosta työnjohtajan toimistoon juoruamaan. Ainut vaan että sillä kertaa se työmies oli ollut kuskina ja selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en kerro kenellekään työpaikalla kotiosoitetta tai edes aluetta, millä asun. Olin aikoinaan 2000-luvun alussa töissä tehtaassa, jossa oli noita kyttääjiä. Yksi muija juoksi työnjohtajan toimistolla lavertelemassa, mitä ihmiset tekee vapaa-aikanaan. Kaikki sen tavat tiesi. Yksikin työmies joutui työnjohtajan hiillostukseen, onko tullut krapulassa töihin, koska se muija oli nähnyt kyseisen työmiehen juhlissa. Kun pitää kytätä, missä juhlitaan ja ketä siellä käy (esim. pihalla tupakalla). ja seuraavana aamuna pakkomielle juosta työnjohtajan toimistoon juoruamaan. Ainut vaan että sillä kertaa se työmies oli ollut kuskina ja selvin päin.
Olen aina ollut siinä käsityksessäsi, että töihin on pakko kertoa oma kotiosoite. Sehän on usein työsopimuksessakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en kerro kenellekään työpaikalla kotiosoitetta tai edes aluetta, millä asun. Olin aikoinaan 2000-luvun alussa töissä tehtaassa, jossa oli noita kyttääjiä. Yksi muija juoksi työnjohtajan toimistolla lavertelemassa, mitä ihmiset tekee vapaa-aikanaan. Kaikki sen tavat tiesi. Yksikin työmies joutui työnjohtajan hiillostukseen, onko tullut krapulassa töihin, koska se muija oli nähnyt kyseisen työmiehen juhlissa. Kun pitää kytätä, missä juhlitaan ja ketä siellä käy (esim. pihalla tupakalla). ja seuraavana aamuna pakkomielle juosta työnjohtajan toimistoon juoruamaan. Ainut vaan että sillä kertaa se työmies oli ollut kuskina ja selvin päin.
Olen aina ollut siinä käsityksessäsi, että töihin on pakko kertoa oma kotiosoite. Sehän on usein työsopimuksessakin?
Kollegoille sitä ei kuitenkaan tarvitse kertoa. Kyylä tosin pystyy selvittämään osoitteen auton rekkarin perusteella, jos omistaja ei ole tajunnut kieltää osoitteen luovutusta.
Mä olen välillä päivällä lenkillä tai lapsen kanssa pihalla, koska se virkistää ja pystyn sen jälkeen taas keskittymään. Mutta sitten teen aamulla, illalla tai viikonloppuna, eli saman verran teen töitä kuin konttorillakin, mutta vähän eri aikoihin. Oon joskus jopa sanonut pomolle, että oota soitan sulle takaisin kun saan takin päälle, jotta voin puhelun ajan kävellä ulkona.
Nuo ei muuta tapojaan.
Mulla oli naapuri joka seisoi kerrostalon ulko-oven edessä tupakalla, ja häneltä piti pyytää että pääseekö tästä. Järkyttävä kyylä tuli toisten vuorolla muka vahingossa tasopesulaan. Kun lähdin etuovesta, tai takapihan ovesta roskia viemään, kyylä oli aina ovella. Aina. Jossain vaiheessa huomasin että ei ahdista enää. Myöhemmin kuulin että oli kuollut syöpään.
Säälisin vain tuollaista ihmistä. Miettikää, että ei mitään muuta elämää. Ei kestä edes itse itseään, kun on niin paha ja ilkeä sielu.
Meillä ei tuohon hommaan tarvita kollegoja, kun esimies hoitaa kyttäykset. Ei tule kyllä ikkunan taakse, vaan soittaa pari kertaa etäpäivän aikana ja aloittaa "ootsä koneen ääressä, voitsä kattoo mulle yhen jutun". Jos vahingossa sanoo, että "oota hetki, meen tohon koneelle", niin narahtaa.
Ja juttu on sellainen, että hän voisi sen katsoa itsekin. Eikä hän koskaan tee tätä toimistolla. Mutta kunhan tsekkaa, että sulla on tietokone auki ja olet korkeintaan 5m etäisyydellä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en kerro kenellekään työpaikalla kotiosoitetta tai edes aluetta, millä asun. Olin aikoinaan 2000-luvun alussa töissä tehtaassa, jossa oli noita kyttääjiä. Yksi muija juoksi työnjohtajan toimistolla lavertelemassa, mitä ihmiset tekee vapaa-aikanaan. Kaikki sen tavat tiesi. Yksikin työmies joutui työnjohtajan hiillostukseen, onko tullut krapulassa töihin, koska se muija oli nähnyt kyseisen työmiehen juhlissa. Kun pitää kytätä, missä juhlitaan ja ketä siellä käy (esim. pihalla tupakalla). ja seuraavana aamuna pakkomielle juosta työnjohtajan toimistoon juoruamaan. Ainut vaan että sillä kertaa se työmies oli ollut kuskina ja selvin päin.
Olen aina ollut siinä käsityksessäsi, että töihin on pakko kertoa oma kotiosoite. Sehän on usein työsopimuksessakin?
Työkaverille ei tartte kertoa osoitetta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tuohon hommaan tarvita kollegoja, kun esimies hoitaa kyttäykset. Ei tule kyllä ikkunan taakse, vaan soittaa pari kertaa etäpäivän aikana ja aloittaa "ootsä koneen ääressä, voitsä kattoo mulle yhen jutun". Jos vahingossa sanoo, että "oota hetki, meen tohon koneelle", niin narahtaa.
Ja juttu on sellainen, että hän voisi sen katsoa itsekin. Eikä hän koskaan tee tätä toimistolla. Mutta kunhan tsekkaa, että sulla on tietokone auki ja olet korkeintaan 5m etäisyydellä siitä.
Tästä syystä en koskaan vastaa puhelimeen. Jos on asiaa, laita meiliä.
Asuuko kaikki jossain slummissa, jossa kuka vain voi kurkkia ikkunoista? Meillä pitää vieraan ensin ajaan 1 km verran koivukujaa ennen kuin on edes näköetäisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en kerro kenellekään työpaikalla kotiosoitetta tai edes aluetta, millä asun. Olin aikoinaan 2000-luvun alussa töissä tehtaassa, jossa oli noita kyttääjiä. Yksi muija juoksi työnjohtajan toimistolla lavertelemassa, mitä ihmiset tekee vapaa-aikanaan. Kaikki sen tavat tiesi. Yksikin työmies joutui työnjohtajan hiillostukseen, onko tullut krapulassa töihin, koska se muija oli nähnyt kyseisen työmiehen juhlissa. Kun pitää kytätä, missä juhlitaan ja ketä siellä käy (esim. pihalla tupakalla). ja seuraavana aamuna pakkomielle juosta työnjohtajan toimistoon juoruamaan. Ainut vaan että sillä kertaa se työmies oli ollut kuskina ja selvin päin.
Olen aina ollut siinä käsityksessäsi, että töihin on pakko kertoa oma kotiosoite. Sehän on usein työsopimuksessakin?
Kyllä, mutta työkavereilleen ei ole pakko kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tuohon hommaan tarvita kollegoja, kun esimies hoitaa kyttäykset. Ei tule kyllä ikkunan taakse, vaan soittaa pari kertaa etäpäivän aikana ja aloittaa "ootsä koneen ääressä, voitsä kattoo mulle yhen jutun". Jos vahingossa sanoo, että "oota hetki, meen tohon koneelle", niin narahtaa.
Ja juttu on sellainen, että hän voisi sen katsoa itsekin. Eikä hän koskaan tee tätä toimistolla. Mutta kunhan tsekkaa, että sulla on tietokone auki ja olet korkeintaan 5m etäisyydellä siitä.
Kellottaako työntekijöiden taukoja ja vessankäyntejäkin?
Olen kieltämättä kyllä alkanut vähän epäillä että monet käyttää etätyöpäiviänsä suurilta osin asioiden hoiteluun ja ulkona oleskeluun. Sen verran paljon on ihmisiä ollut viime aikoina liikenteessä päiväsaikaan!
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kaikki jossain slummissa, jossa kuka vain voi kurkkia ikkunoista? Meillä pitää vieraan ensin ajaan 1 km verran koivukujaa ennen kuin on edes näköetäisyydellä.
Eiköhän Suomessa suurin osa omakotilähiöistäkin ole sellaisia, että tieltä näkee suoraan pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kaikki jossain slummissa, jossa kuka vain voi kurkkia ikkunoista? Meillä pitää vieraan ensin ajaan 1 km verran koivukujaa ennen kuin on edes näköetäisyydellä.
Miten niin kaikki? Joo, keskimäärin huomattavasti enemmän suomalaisia asuu kaupungeissa kuin niin harvaan asutulla maaseudulla, jossa pitää ensin ajaa kilometri koivukujaa. Olen syntyisin maalta pikkukylästä, ja kyllä meidän talon kulmalta silloinkin kulki kylänraitti ja sielläkin oli kylän omat kyttääjät.
Minut on myös ”käräyttänyt” oma työkaveri aikoinaan esimiehelle. Sain suullisen varoituksen, koska en ollut työpäivän aikana siellä missä piti. Olin aloittanut työpäiväni etuajassa, että pääsen livahtamaan omille asioille keskellä päivää, mikä oli kiellettyä etätöissä. Työkaveri sattui samaan paikkaan ja oli kertonut esimiehelle.
Tuo nyt ei ole yhtään mitään. Minun ex-työkaverini kävi lukemassa minun salassa pidettäviä potilastietojani. Uteliaisuuttaan. Lisäksi hän oli sieltä lukemaansa tietoa levittänyt työyhteisössä tyyliin: voisikohan sillä olla migreeni, kun on niin usein poissa. Hän siis tiesi, mikä minulla on ollut ja esitti työyhteisössä, että pelkästään arvailee sairauksiani.
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltämättä kyllä alkanut vähän epäillä että monet käyttää etätyöpäiviänsä suurilta osin asioiden hoiteluun ja ulkona oleskeluun. Sen verran paljon on ihmisiä ollut viime aikoina liikenteessä päiväsaikaan!
Kuten minä. Tosin herään tekemään töitä 04 jotta voin suoraan asioida Tokion toimistomme kanssa, pidän taukoa päivällä, iltapäivällä ja illalla teen eurooppaa sekä jenkkilää.
Karseeta ahdistelua! Kotirauha pitäisi saada.