Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kavereitteni stereotypiset asenteet perhe-elämäni ajankäyttöä kohtaan ärsyttää
26.05.2020 |
Useimmiten kuulee lauseita kuten "se on äidin tehtävä", "sellaista se on" jos ohimennen menee mainitsemaan miten taas joudun joustamaan ja skippaamaa palavereita, treenejä tai omia skypetapaamisia. Parasta on, että samat totuudentorvet luulevat, että koko elämäni ongelmat pyörivät myöskin lapsiperhe-elämän ympärillä, vaikka voin joskus olla rikki henkilökohtaisten syiden takia. Minulla on joskus sellainen olo, että minua yritetään survoa väkisin jonkun mamman rooliin, mikä ei saisi vaatia mieheltään eli lastensa isältä ikinä mitään ja suorittaa hampaat irvessä rooliaan pullantuoksuisena äitinä. Osallistumme molemmat lastenhoitoon, joten siitä ei ole kyse, mutta vastaavasti mieheltä kysellään täysin stereotypioihin nojaten sellaisia asioita perhe-elämästämme joista muilla ei ole hajuakaan mutta haetaan vahvistusta ulkopuolelta miten kauhea äiti olen, kun en suostu maksamaan lasten haalareita yksin ja vaadin tulojen mukaan tulevaa rahanjakoa taloudessamme. Yksikin miehen kaveri oli kysynyt mieheltä, että mitä ihmettä oikein teen kotona, jos mies joutuu kuskaamaan lapset edestakaisin tarhaan ja vie vielä harrastuksiin eikä voi iltakaudet istua netissä heidän kanssaan pelaamassa. Teki mieli mennä linjoja pitkin ja kertoa sillekin, miten se olen minä joka vastaa siivouksesta, nousee pukemaan ne lapset vaikka on vapaalla ja joka on se joka joustaa joka ikisestä asiasta eikä voi tehdä mitään sellaisella hetken mielijohteella mitä mies, vaan joudun varamaan ajan kolme viikkoa etukäteen eikä se siltikään onnistu. Samaten jos yksi lapsista on osastohoidossa, niin minä se olen joka istun sängynvierellä koska mies ei muka voi olla pois töistä.
Voiko noille inhottaville asenteille mitään?
Kommentit (11)
En kyllä nyt oikein ymmärtänyt mistä loppujen lopuksi on oikein kyse... mahdatkomola kovinkin nuori?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä nyt oikein ymmärtänyt mistä loppujen lopuksi on oikein kyse... mahdatkomola kovinkin nuori?
Olen aika vanha ensisynnyttäjä. Ap
Pikkulapsiaika on siinäkin mielessä rasittavaa, että niin monilla on mielipiteet että mitä ja miten kenenkin pitää tehdä. Varsinkin vanhanaikaisesti tai puolueellisesti ajattelevilla( anoppi) on raivostuttava mielipide että miehen ei tarvitse tehdä mitään.
Ylimääräistä surinaa korvissa nuo ulkopuolisten mielipiteet! Teette oman tyylinne mukaan!
Nyt on ihanaa kun lapset ovat teinejä, menevät itse hammaslääkäriin, vaatekaupoille ja harrastamaan.
Et voi, kukin näkee asiat aina omasta perspektiivistään ja näkee myös sen, mitä haluaa itse uskoa.
Asenteet muuttuu ainoastaan niin, että niistä puhutaan asiallisesti, ja tuodaan esiin niitä parempia asenteita kiihkottomasti ja raivoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, opettele antamaan olla. Ymmärrän, että noista tulee paha mieli, mutta rasitat vain itseäsi turhaan sillä, jos jäät miettimään noita liikaa. Ihmisiin, joilta tulee solkenaan pelkkää moskaa, ei tarvitse pitää yhteyttä. Se sun miehes kaverikin kuulostaa aikamoiselta kakaralta, jos tulee tuollaista kommenttia siitä, ettei mies pääse pelaamaan.
Kuulostaa kyllä siltä, että osasyy ärtymykseesi on se, että susta tuntuu, että mies ei osallistu tarpeeksi? Toi kuulostaa tosi tutulta meinaan, että itse joutuu varaamaan pienimpäänkin juttuun ajan viikkoja etukäteen eikä silti välttämättä onnistu ja mies voi vaan päättää tekevänsä jotain tai menevänsä jonnekin ihan kuin ei lasta olisikaan. Kyllähän äiti hoitaa. Oli muuten kokonaisuutena paljon raskaampaa kuin nyt yksinhuoltajana. Heitin turhakkeen pihalle ja nykyään on paljon rennompaa kaikki oleminen.
En kyllä tiedä stereotypisempää valituksen aihetta kuin heteromiehen oma-aloitteisuuden puute lastenhoidossa ja kehno ymmärrys lasten ylläpitokulujen budjettivaikutuksesta.
Se onko "se nyt vaan sellaista" sinun kavereiden mielestä on aika epäoleellista lopputuloksen kannalta, menee vaan ruuti hukkaan ku miettii mitä muut ovat mieltä.
Kannattaisko sinun vääntää suoraan miehen kanssa mitä haluat jos kerta arjen peruspalikat on sinun mielestä jotenkin huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se äitiys on. Pitkälti hikeä ja vähän kyyneleitäkin. Pettymys helpottaa parissakymmenessä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se äitiys on. Pitkälti hikeä ja vähän kyyneleitäkin. Pettymys helpottaa parissakymmenessä vuodessa.
Yleistykset on ihania :) kyllä monissa perheissä arki toimii hyvin eikä itketä ja vuodeta verta solkenaan. Meillä väsymys (pettymystä ei ollut) helpotti heti vauva ajan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asutte tai millaisissa piireissä? Kun itse en koe noin, vaan ikäisteni ihmisten mielestä on ihan normaalia että isäkin osallistuu arkeen. Pk-seutu, kolmekymppisiä perheellusiä. Pomoni joka on edellistä sukupolvea, jaksaa päivitellä sitä, että nykyään isätkin jää hoitovapaalle. Elän kyllä ehkä itse jossain kuplassa, kun tuttava- ja työpiireissäni se on normaalia.
Osa lapsettomista tutuista kyllä suhtautuu aika stereotyyppisesti. Oletus on, että me perheelliset ollaan koko ajan kaatumassa ruuhkavuosien taakan alle, ja mihinkään ei ehdi jne. Mutta oikeasti ei vaan ehdi enää niihin bileisiin ja yhteisiin viikonlopunviettoihin, mutta lapsettomat eivät sitten töiltään, matkoiltaan ja harrastuksiltaan ehdi kahvittelemaan/kävelylle jne. Ei tämä kyllä ärsytä. Kunhan olen pistänyt merkille.
Alue: Aihe vapaa
Todennäköisesti ei voi.