Lue keskustelun säännöt.
Ongelmia nuoren tukihenkilön kanssa
26.05.2020 |
Tilanne on siis sellainen, että nuorella on tukihenkilö. Tytär on 15-vuotias ja hänellä on syömishäiriöoireilua. Varsinaista syömishäiriötä ei ole todettu, paino on vielä normaalin rajoissa, veriarvot ok ja pituuskasvu on käynnissä. Olen tietysti äitinä hyvin huolissani ja teen kaikkeni, että lapsi söisi, edes jotakin ja asia on joka päivä tapetilla enemmän tai vähemmän. Aihe auheuttaa jatkuvaa skismaa minun ja tyttären välille, koska tytär on murrosiän kuohuissa ja äitinä olen viimeinen, joka nyt tyttären mielestä ymmärtää mistään mitään. Olen myös hyvää vauhtia masentumassa, koska tämä syömisasia on koko ajan mielessä.
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja tsempata itseäni jaksamaan, mutta nyt nuoren tukihenkilö tuo sosiaalityöntekijälle jatkuvasti esiin huoltaan tyttären syömisestä. Syö liian vähän ja väärää (ei niin terveellistä) ruokaa ja laihtuu ja sitä rataa. Pystyn vaivoin pitämään itseni kasassa ja tämä jatkuva, viikottainen yhteydenottorumba rasittaa mua todella. Olen asiasta sanonutkin, mutta ei auta. Tyttären psykiatrikin otti pyynnöstäni yhteyttä sossuun ja oli sitä mieltä, että tukihenkilönkin nyt vain pitäisi pystyä sietämään tätä epävarmuutta, mutta ei mitään vaikutusta silläkään. Tukihenkilö oli pyrkimässä myös mukaan ravitsemusterapeutille, jonka torppasin, koska kysymys on tyttären henkilökohtaisesta asiasta. Tyttäreni on hyvin vaativa itseään kohtaan ja tukihenkilö vain ruokkii sitä koko ajan painottamalla koulunkäynnin tärkeyttä. Lapsi ahdistuu tästä. Yritän sanoa, että "Pirkko" tarkoittaa hyvää, ettei siitä kannata niin kovin stressata.
Mitä vaihtoehtoja mulle jää tällaisen rajattoman tukihenkilön kanssa? Järjestää kohtaus? Lopettaa koko touhu (en haluaisi tyttären takia)? En usko, että tukihenkilöön mikään järkipuhe tehoaa.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä sosiaalityöntekijään. Ei ole mitään järkeä, että sosiaalitoimi rahoittaa tuollaista.
En oikestaan tiedä, millainen perehdytys tukihenkilöllä on, en viitsi avata tässä enempää hänen taustaansa, mutta käsittääkseni hän on ns. ammatillinen tukihenkilö. Aluksi meillä meni hyvin, tukihenkilö teki, kuten oli tarkoituskin eli teki tytön kanssa mukavia juttuja. Itse olin aivan täystyöllistetty toimiessani mieheni omaishoitajana. Nyt tilanne on lähtenyt mun mielestä lapasesta. Pahin tukihenkilön tempaus oli se, että hän vei tyttäreni sossuun juttelemaan kysymättä multa, ilmoitusluontoisena asiana kertoi tämän. Siitä vedin herneen aika rankasti nenääni ja kerroin sen myös asianosaisille.
Tilanne on sikäli ikävä, että tyttäreni kyllä pitää tukihenkilöstään, mutta teini-ikä tuo omat haasteensa siihenkin. Tytär on pirullisen tarkkanäköinen mitä tulee ihmisten vaikuttimiin ja mahdollisiin epätäydellisyyksiin. Ei kuitenkaan ole ilmaissut haluaan lopettaa toimintaa ja kyllä mä näen myös hyödyt tästä. Halusin vain hieman eri näkökulmia asioihin (kiitos niistä) ja olen miettinyt sitä, että ylireagoinko jotenkin.
Nimenomaan tyttäresi hyvinvoinnin takia tuo tukihenkilösuhde olisi paras katkaista. Käsittääkseni hyvän tukihenkilön pitäisi osata nähdä tuettava kokonaisena ihmisenä, ei ainoastaan sairautena/ongelmana tai sen oireina. Nythän viestisi perusteella vaikuttaa siltä, että tukihenkilö ruokkii (no pun intended, en valitettavasti löytänyt parempaa sanavalintaa tilannetta kuvaamaan) tyttäressäsi juuri niitä sairauden oireita ja ei-terveitä taipumuksia.
Onko tällä tukihenkilöllä minkäänlaista perehdytystä tehtäväänsä? Jos on, niin mitä kautta hän on sen hankkinut? Voit toki kertoa vielä hänelle ennen tukihenkilösuhteen katkaisua, että et ole tyytyväinen hänen tapaansa tukea tytärtäsi ja että olet huolissasi, että hänelle tyttäresi on yhtä kuin hänen sairautensa. Hän saattaa kuvitella välittävänsä aidosti mutta ei ymmärrä, että se tyyli, jolla hän asiat esittää, vain heikentää tyttäresi tilaa.
Toivottavasti tästä maallikon viestistä oli jotain apua. Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi!