Miten jaksaa yhteisvanhemmuutta narsistisen isän kanssa?

Vaadi valvottuja tapaamisia

Haet yksinhuoltajuutta tai/ja sovittuja tapaamisia. Kiltteys nyt romukoppaan, valvot lastesi etua ja siinä pitää joskus panna kova kovaa vastaan. 

Menet ja taistelet. Ei tämä vallitseva tilanne tule säästämään sinua yhtään sen enempää.

Vastaako isä viesteihin? Jos vastaa, niin älä soita ollenkaan/ puhu kasvotusten, ettei ex pääse huutamaan. Ja toisekseen jos viesteissä kieltäytyy esim. antamasta lapselle lääkärin määräämiä lääkkeitä niin sinulle jää siitä dokumentti. Narsistina mies kyllä varmaan tietää tämän ja osaa laskelmoida.

Helv*tin esikartano on kuvaava nimi yhteishuoltajuudelle narsistin kanssa. Siinä vaiheessa kun lapset ei suostuneet enää menemään ja lastenpsykologi ehdotti esikoiselle lääkitystä, että pystyisi olemaan isällään, vihelsin pelin poikki. 6 vuotta pyöritystä oikeudessa, olosuhdetutkimuksissa, lastensuojelussa, perheneuvolassa jne. Yksinhuoltajuutta ei saa, koska kukaan ei kuuntele lapsia. Narsisti-isä tirauttaa itkut ja kaikki uskovat häntä.

Lopulta meillä helpotti tilanne kun exä uuden vaimon kanssa sailapset ja meidän muutto kauemmas. Ei enää energia riittänyt exällä kiusaamiseen.

Nro 4 jatkaa, että oikeudessa määräajaksi määrätyt valvotut tapaamiset myös rauhoittivat. Hae niitä. Sulla on perusteet.

Ap jatkaa. Asian tekee hankalaksi se, että isä on varsin hyvämaineinen. Hän on jo muutaman vuoden ajan kiillotellut julkisivuaan olemalla esim. koulun vanhempainyhdistyksessä aktiivisesti mukana. Oli myös ehdolla vaaleissa ja vieläpä vihreiden listalta. Keskikokoisessa kaupungissa voi hyvinkin käydä niin, ettei tuomio käräjäoikeudessa ole oikeudenmukainen. Ja kuten korostin, ex on saanut aina vakuutettua kaikki sote-alan ihmiset. Ihan harva nähnyt asipiden taa, kuten yksi lastenpsykiatrian sosiaalityöntekijä.

Kommunikaatio vain kirjallisena (sähköposti, tekstiviesti), jos tiedät lasten olevan yksin soita paikalle poliisi. Jos saat todisteita laiminlyönnistä (fyysinen, lääketieteellinen) niin palkkaa narsismin tunteva asianajaja ja hae yksinhuoltoa ja isälle joka toinen vkl tapaamisia. Tärkeintä että oot se turvallinen aikuinen lapsille, se suojaa heitä. Hanki itsellesi tukea että itse jaksat esim yksityinen psykologi tai psykoterapeutti. Oon itse vastaavassa tilanteessa ja valitettavasti apua on todella vaikeaa saada, mutta yritän itse hyväksyä olosuhteet ja keskittyä lapsiin kun ovat mulla ja yksinkertaisesti elää omaa elämääni vaikka se täyttä helvettiä kieltämättä onkin exän takia.

Huh. Minulla on samanlaista taustaa.

Minunkin eksäni on lääkevastainen. Lapsella todettiin migreeni, mutta isä vain sanoi, että lapsi on kännykällä liikaa yms, ja että migreeni parantuu nukkumalla. Lopputuloksena lapsen migreeni kroonistui, ja hän kärsi migreenistä joka toinen päivä. Isän mielestä ei saanut aloittaa estolääkitystä, ja syy on minun, että annan lapsen pelata liikaa. Kummasti migreeni vähentyi 90 % sen jälkeen, kun lapsi lopetti vuoroviikkoilun.... nyt hän on katkaissut välit isäänsä.

Valitettavasti en kuitenkaan osaa auttaa. Tein mitä tahansa, kaikki on minun syytäni. Jos en tee mitään , on sekin minun syytäni.

Rohkaistuin nyt laittamaan yh-hakemuksen. Tiedän että prosessi on raskas, mutta niin on tämäkin, jatkuva tulessa makaaminen exän ennakoimattoman käytöksen vuoksi. Kiitos paljon kaikille asiallisista viesteistä ja tuesta. Koittakaa jaksaa te, joilla on samoja haasteita. T. Ap.

Kovasti voimia ap, itsekin kasvattanut yhden lapsen narsistisesti käyttäytyvän exän kanssa ja haasteita on ollut. Hänelle on ollut ilmiselvästi vaikeinta, kun en enää päästänyt häntä ja hänen huutojaan ihon alle. Jouduin myös estämään hänen numeronsa, kun soitteli ja tykitti viestiä, kaikki asiat hoidamme nykyään sähköpostitse, mikä on hyvä, koska samalla on mustaa valkoisella kaikesta. Hän on tehtaillut perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja esittää myös kiiltokuvaiskää viranomaisille, onnekseni eteemme on sattunut hyviä ammattilaisia, jotka eivät anna pompottaa itseään, kai hekin ovat nähneet tuollaisia ihan riittävästi. Meillä vielä 3 vuotta yhteisen lapsen kasvatusta, sitten hän on poissa elämästäni. :)))) Näyttää siltä, että samalla hetkellä poistuu myös lapsen elämästä valitettavasti, niin kyllästynyt hänkin on siihen manipulointiin ja henkiseen alentamiseen...

Vierailija kirjoitti:

Huh. Minulla on samanlaista taustaa.

Minunkin eksäni on lääkevastainen. Lapsella todettiin migreeni, mutta isä vain sanoi, että lapsi on kännykällä liikaa yms, ja että migreeni parantuu nukkumalla. Lopputuloksena lapsen migreeni kroonistui, ja hän kärsi migreenistä joka toinen päivä. Isän mielestä ei saanut aloittaa estolääkitystä, ja syy on minun, että annan lapsen pelata liikaa. Kummasti migreeni vähentyi 90 % sen jälkeen, kun lapsi lopetti vuoroviikkoilun.... nyt hän on katkaissut välit isäänsä.

Valitettavasti en kuitenkaan osaa auttaa. Tein mitä tahansa, kaikki on minun syytäni. Jos en tee mitään , on sekin minun syytäni.

Ap täällä. Onneksi sait asiat lopulta kuntoon.

Tuo syyllisyys, mihin viittaat. Itse tunnistan tuon kokemuksen nyt noin neljä vuotta prosessissa oltuani. Perheneuvolassa kokeneet työntekijät patistivat minua luottamaan exääni, aivan kuin minulla olisi jokin ongelma, eikä exällä, joka oli ja ikävä kyllä on edelleenkin epäluotettava. Haastoinkin perheneuvolan työntekijöiden kommentit sillä, että minun mielestäni luottamus rakentuu sille, että toinen ihminen toimii luotettavasti. Perheneuvolakontaktista ei ollut apua, minulle tuli siellä lopulta vain syyllisyyden tunne. Syyllisyyttä olen joutunut kokemaan itse ja ihan ääneenkin se on sanottu etenkin lastensuojelussa, kun en ole jaksanut/ehtinyt mennä kaikkiin tapaamisiin. Nehän ovat työaikana. On vain alkanut tuntua, että mistään mitä teen, ei ole mitään hyötyä. Sen vuoksi olen miettinyt tapaamisten mielekkyyttä. Tämä on ollut tosi kuormittavaa. Välillä mietin, miten jaksan tämän kaiken kanssa.