Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisille lapsille sitä läheisten hoitoapua kesällä koette tarvitsevanne?
26.05.2020 |
Vähän hämmästyin, kun ylen toimittaja käytti ilmausta ”perheessä on 11- ja 13-vuotiaat lapset, joten isovanhemman apu on ollut enemmän kuin tarpeen varsinkin kesäisin”. Toki tuossa oli todettu, että seitsemänkymppinen mummi hoiti ”pari yötä kesässä”.
Olen ollut mielestäni aika suojeleva ainoan lapseni yksinolon suhteen, ei esim eka- tokaluokkalaisena koskaan palannut tyhjään kotiin koulusta/kerhosta. (Eikä tämä ole viittaus pidennetyn kotiäitiyden, vaan itse tein osan töistä myöhään illalla, puoliso jousti muuten.) Samaan aikaan koen kyllä, että nyt 10-vuotiaana voi olla puolikkaita päiviä itsekseen.
Meillä suhde isovanhempiin on käytännön syistä sitä, että mahdollistetaan lapsen ja isovanhempien yhdessäolo. 70+ ovat jo kaikki isovanhemmat, hyväkuntoisia kyllä. Hoitoapuna heitä ei ole koskaan ajateltu, koska 100-200 km välimatkaa.
Joissakin tuttavaperheissä isovanhemmat ovat viikottain useana päivänä arjessa auttamassa, iltapäivähoitajina ja harrastuskuskeina. Ja sekä vanhemmat että isovanhemmat kokevat, että lapsi täytyy nimenomaan kuljettaa harrastukseen. Harrastuksia on toki monenlaisia, mutta meillä on laitettu jo tokaluokkalainen bussiin yksin.
Mikä on normi?
Kommentit (15)
Harrastuksiin käytännössä kuljetamme edelleen kaikkiin, vaikka toinen on lukiossa ja toinen yläkoulussa. Ne vaan on niin hankalasti, että julkisilla ei ehdi eikä pääse.
Harrastuksissa panostamme laatuun, emme sijaintiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ekaluokkalainen, häntä emme päästä yksin vielä kulkemaan harrastuksiin, ja tarvitsee hoitajan/leiripaikan tms. nyt loma-ajalle. Luulisin, että vielä vuoden päästäkin sama tilanne. En tiedä mikä tilanne yleensä on normi, mutta ihan yksilöllisesti lapsen tarpeiden mukaan mennään. Esim. meidän 7 v ei edes halua olla yksin kotona (pelkää isossa talossa yksin), ja mielestäni ei lasta pidä siihen pakottaa ennen kuin on valmis.
Normeja on yhtä paljon kuin perheitä. Sinusta 8-9-vuotias (tokaluokkalainen) ei voi tulla tyhjään kotiin, mutta mutta ihmettelet 11-vuotiaan "kesähoitoa", hänhän saattaisi olla pahimmillaan 10 x 5 x 9-10h ilman vanhempaa, siinä voi tulla jo yksinäinen olo. Huomaa myös mennyt aikamuoto lainaamassasi jutussa, mummon apu on ollut ehkä korvaamatonta aikaisempina vuosina ja nyt vain mukava tapa.
Meillä lapsi tuli jo ekalta omasta toiveestaan tyhjään kotiin (ip-kerhopaikka oli, mutta toivoi sinne sellaiset hoitoajat että ehti olla hetken yksin kotona ennen muiden kotiutumista, koska kaipaa välillä rauhaa ja hiljaisuutta - ja vanhempien kotiutuessa kotiutuu myös pikkuveli päiväkodista), mutta esim. harrastukseen ei voisi todellakaan mennä yksin, se tekisi vajaat 2h suunta keskustassa vaihtaen ja kotona olisi puoli tuntia nukkumaanmenoajan jälkeen. Kotiin en jättäisi päiviksi yksin nyt 2.-3.lk kesänään kuin enintään lapsen toiveesta yksittäisiksi ja tiiviisti soitellen, mutta siitä ei tarvitse tänä vuonna huolehtia kun puoliso on joka tapauksessa etätöissä. Lapset (9v ja 6v) menevät joka tapauksessa juhannuksen jälkeen 4-5 päiväksi mummon kanssa mökille perinteitä noudattaen vaikka tänä vuonna etätyön vuoksi hoidon tarvetta ei olekaan, mutta sekä mummo että lapset toivovat sitä.
Ehkä tuossa tarkoitetaan enemmän sitä, että vanhemmat voisivat välillä rauhassa viettää aikaa kahdestaan kotona, niin ettei ole kokoajan varhaisteini ja -teini pyörimässä ja kuuntelemassa aikuisten keskusteluja? Tuon ikäiset kun kuitenkin valvovat jo myöhempään jne. Riippuen lapsista voi jättää yöksi keskenään kotiin - tai sitten ei voi.
Eniten kaipasin hoitoapua kun lapset eivät olleet vielä päiväkodissa. Sen jälkeen halu viettää lasten kanssa yhteistä aikaa on ollut suurempi. Lapset ovat nyt alakouluikäisiä, ja itse ajattelen kyllä niin että tämän ikäisten (ja teinien) kesään ja vapaa-aikaan kuuluu niin vahvasti kaverit, etten heitä pakota eri paikkakunnalle mummolaan viikoksi tms. Menevät kaverille ja kummeille välillä yötä, ja reissut tehdään sitten yhdessä koko perheen kesken.
Meille ei ikinä isovanhemmat ole olleet varsinaisesti se hoitoapu, vaan enemmän muut läheiset samalla paikkakunnalla.
Normi = ohje, sääntö, yhteiskunnan keskimääräinen moraalikäsitys
Ei varmaan ole mitään yleistä normia siitä, että miten lasten tulee olla yksin, käydä harrastuksissa tai miten isovanhemmat osallistuvat.
Itse ole koko ensi kesän töissä. Olen kovin iloinen, että oma 13-vuotiaani voi mennä isovanhemmille joka päivä. kaikkina päivinä ei ole koko päivää, ja todennäköisesti tulee olemaan kokonaisia päivä myös kavereiden kanssa, mutta käy isovanhempien kanssa muuten uimassa, syömässä, pyöräretkellä yms. päivittäin.
Samoin isovanhemmat ovat kuskanneet harrastuksiin. Toki pääsisi bussillakin: Kävelyä kitara selässä 20 min. Kitara ruuhkabussiin sisälle ( Täällä ei todellakaan saa istuinpaikkaa), puoli tuntia körötystä, toisen bussin odotus 15 min ja taas puoli tuntia körötystä. Nyt ehkä istuen. Soittotunti 45 minuuttia, ja bussin odottelu 10 minuuttia. Sitten puoli tuntia körötystä todennököisesti istuen. Bussin odotusta 15 minuuttia ja körrötystä seisoen kitara selässä puoli tuntia. 20 minuuttia kävelyä kotiin. Autolla ajaen menee 15 minuuttia suuntaansa. Tämä sitten 3 kertaa viikossa, kun on sekä kitaratunti, yhteissoitto ja teoriaopetus eri päivinä.
Lisäksi teoriaopetus on loppunut vasta kello 20.00 mikä tarkoittaa sitä, että bussit ovat kulkeneet harvemmin. Takaisin lapsi olisi ollut seuraavasti: Bussin odotusta 20 minuuttia, bussissa ajelua puoli tuntia, bussin odotusta 25 minuttia ja bussissa ajelua puoli tuntia. Lisäksi kävelyä 20 minuuttia kotiin. Lapsi olisi kotona vasta 22.05, kun autokyydillä olisi kotona 20.15. Itse olen tuona lltana säännöllisesti töissä, joten on ollut mielestäni lapsen paras ottaa isovanhemmilta kyytitarjous vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normi = ohje, sääntö, yhteiskunnan keskimääräinen moraalikäsitys
Ei varmaan ole mitään yleistä normia siitä, että miten lasten tulee olla yksin, käydä harrastuksissa tai miten isovanhemmat osallistuvat.
Itse ole koko ensi kesän töissä. Olen kovin iloinen, että oma 13-vuotiaani voi mennä isovanhemmille joka päivä. kaikkina päivinä ei ole koko päivää, ja todennäköisesti tulee olemaan kokonaisia päivä myös kavereiden kanssa, mutta käy isovanhempien kanssa muuten uimassa, syömässä, pyöräretkellä yms. päivittäin.
Samoin isovanhemmat ovat kuskanneet harrastuksiin. Toki pääsisi bussillakin: Kävelyä kitara selässä 20 min. Kitara ruuhkabussiin sisälle ( Täällä ei todellakaan saa istuinpaikkaa), puoli tuntia körötystä, toisen bussin odotus 15 min ja taas puoli tuntia körötystä. Nyt ehkä istuen. Soittotunti 45 minuuttia, ja bussin odottelu 10 minuuttia. Sitten puoli tuntia körötystä todennököisesti istuen. Bussin odotusta 15 minuuttia ja körrötystä seisoen kitara selässä puoli tuntia. 20 minuuttia kävelyä kotiin. Autolla ajaen menee 15 minuuttia suuntaansa. Tämä sitten 3 kertaa viikossa, kun on sekä kitaratunti, yhteissoitto ja teoriaopetus eri päivinä.
Lisäksi teoriaopetus on loppunut vasta kello 20.00 mikä tarkoittaa sitä, että bussit ovat kulkeneet harvemmin. Takaisin lapsi olisi ollut seuraavasti: Bussin odotusta 20 minuuttia, bussissa ajelua puoli tuntia, bussin odotusta 25 minuttia ja bussissa ajelua puoli tuntia. Lisäksi kävelyä 20 minuuttia kotiin. Lapsi olisi kotona vasta 22.05, kun autokyydillä olisi kotona 20.15. Itse olen tuona lltana säännöllisesti töissä, joten on ollut mielestäni lapsen paras ottaa isovanhemmilta kyytitarjous vastaan.
Kyllä tuon ikäisen pitäisi viettää tuntikausia bussissa, kun ap:n tokaluokkalainenkin kulkee yksin bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa tarkoitetaan enemmän sitä, että vanhemmat voisivat välillä rauhassa viettää aikaa kahdestaan kotona, niin ettei ole kokoajan varhaisteini ja -teini pyörimässä ja kuuntelemassa aikuisten keskusteluja? Tuon ikäiset kun kuitenkin valvovat jo myöhempään jne. Riippuen lapsista voi jättää yöksi keskenään kotiin - tai sitten ei voi.
Eniten kaipasin hoitoapua kun lapset eivät olleet vielä päiväkodissa. Sen jälkeen halu viettää lasten kanssa yhteistä aikaa on ollut suurempi. Lapset ovat nyt alakouluikäisiä, ja itse ajattelen kyllä niin että tämän ikäisten (ja teinien) kesään ja vapaa-aikaan kuuluu niin vahvasti kaverit, etten heitä pakota eri paikkakunnalle mummolaan viikoksi tms. Menevät kaverille ja kummeille välillä yötä, ja reissut tehdään sitten yhdessä koko perheen kesken.
Meille ei ikinä isovanhemmat ole olleet varsinaisesti se hoitoapu, vaan enemmän muut läheiset samalla paikkakunnalla.
No kerro nyt ihmeessä alapeukuttaja, miksi alapeukutit? Puhuin kuitenkin miten meidän perheessä tehdään, enkä sen kummemmin neuvonut muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normi = ohje, sääntö, yhteiskunnan keskimääräinen moraalikäsitys
Ei varmaan ole mitään yleistä normia siitä, että miten lasten tulee olla yksin, käydä harrastuksissa tai miten isovanhemmat osallistuvat.
Itse ole koko ensi kesän töissä. Olen kovin iloinen, että oma 13-vuotiaani voi mennä isovanhemmille joka päivä. kaikkina päivinä ei ole koko päivää, ja todennäköisesti tulee olemaan kokonaisia päivä myös kavereiden kanssa, mutta käy isovanhempien kanssa muuten uimassa, syömässä, pyöräretkellä yms. päivittäin.
Samoin isovanhemmat ovat kuskanneet harrastuksiin. Toki pääsisi bussillakin: Kävelyä kitara selässä 20 min. Kitara ruuhkabussiin sisälle ( Täällä ei todellakaan saa istuinpaikkaa), puoli tuntia körötystä, toisen bussin odotus 15 min ja taas puoli tuntia körötystä. Nyt ehkä istuen. Soittotunti 45 minuuttia, ja bussin odottelu 10 minuuttia. Sitten puoli tuntia körötystä todennököisesti istuen. Bussin odotusta 15 minuuttia ja körrötystä seisoen kitara selässä puoli tuntia. 20 minuuttia kävelyä kotiin. Autolla ajaen menee 15 minuuttia suuntaansa. Tämä sitten 3 kertaa viikossa, kun on sekä kitaratunti, yhteissoitto ja teoriaopetus eri päivinä.
Lisäksi teoriaopetus on loppunut vasta kello 20.00 mikä tarkoittaa sitä, että bussit ovat kulkeneet harvemmin. Takaisin lapsi olisi ollut seuraavasti: Bussin odotusta 20 minuuttia, bussissa ajelua puoli tuntia, bussin odotusta 25 minuttia ja bussissa ajelua puoli tuntia. Lisäksi kävelyä 20 minuuttia kotiin. Lapsi olisi kotona vasta 22.05, kun autokyydillä olisi kotona 20.15. Itse olen tuona lltana säännöllisesti töissä, joten on ollut mielestäni lapsen paras ottaa isovanhemmilta kyytitarjous vastaan.
Lisään vielä, että olen yksinhuoltaja. Eron jälkeen mies muutti kauas tältä paikkakunnalta työn vuoksi. Lomat hänellä on muuna kuin kesäaikana, joten sieltäkään ei tule helpotusta kesähoitoihin. Syksyisin ja talvisin näkee lasta sitten senkin edestä.
Työni ei myöskään jousta niin kuin sinun ap. Minun tulee olla työpaikalla. En voi jättää siis osaa töistä iltaan, jos en ole illalla töissä työpaikalla. Iltatyöt loppuvat kello 22 ja kotona olen 22.30. Jos lapselle siis sattuisi iltaisin jotain bussimatkallaan ei hän saisi minua edes kiinni.
No, lapsihan voi lopettaa harrastukset, ja luuhata vain kylillä ja ostoskeskuksissa. Tärkeintähän on, ettei vain isovanhemmat kuskaa, ja tuhlaa vapaa-aikaansa.
Esimerkiksi tällaisiin on käytetty vanhempieni isovanhempia vanhempieni ollessa pieniä:
Sota, lomien ajat, perheenäidin loppuraskaus, ja synnytyksen jälkeinen aika
Kun minä olin pieni:
-vanhempien opiskelu ( Ei saaneet hoitopaikkaa meille lapsille), vanhempien työ ( Ei hoitopaikkaa), toisen lapsen tulo (Ei saatu hoitopaikkaa, isä ei saanut isyyslomaa), isovanhemman apu kotona, kun äiti oli joutunut keisarinleikkaukseen, pikkuveljen leikkaus, koulujen lomat
Omat lapseni ovat saaneet isovanhempien apua mm.
-kampaaja-, lääkäri-, ja kauppakäyntien aikana. Ei aina, mutta joskus.
- Joskus ystävien tapaamisten aikana,
- joskus suursiivouksen aikana.
- Kun lapsen tuttu päiväkoti meni kesätauolle.
- hakemaan lapsi päiväkodista, kun töissä meni pitkään.
- Aamuisin ennen koulua, kun ei ollut aamutoimintaa pikkukoululaisille.
- Kesällä koulujen lomien aikana.
- 3-4 luokkalaisen kanssa joinakin iltapäivinä, ettei kaikkina päivinä tarvitse pienen olla yksin. Lähinnä isovanhempi luki omaa kirjaansa ja huolehti, että välipala syötiin.
- Harrastuskuskauksiin: Näin esim. soittotunnit on voitu hoitaa aamulla ennen koulua, jos koulu on alkanut klo 10. Tämä on hyödyttänyt niin lasta, soitonopettajaa, jolla on omia lapsia, ja meitä vanhempia. Perheaikaa se on tuonut myös lisää. Bussilla ei aamuiselle soittotunnille olisi ehtinyt.
- Joskus ihan muuten vaan, kun isovanhemmat ovat halunneet tavat kaiken muun lisäksi lapsenlapsia, ja perheen aikuiset ovat saaneet omaa aikaa.
Omasta tuttavapiiristä olen huomannut, että nämä auttamiset menevät aika lailla suvuissa.
Jo aiemmissa sukupolvissa on autettu nuorempia, jos on vain pystytty. Joskushan tälle tulee este, vaikka auttaa haluaisi: on kuolemaa, kipua, sairautta, asumista liian kaukana. Toki tämä edellyttää myös sitä, että on selvänä sukupolvien rajat, kaikki ovat ainakin kohteliaita toisilleen, isovanhemmat kertovat, jos väsyvät liikaa jne.
Auttaminen ei onnistu, jos vanhemmat olettavat että isovanhemmat tekevät kaiken kuin vanhemmat. Toisaalta ei onnistu, jos isovanhemmat eivät kunnioita vanhempien kasvatusperiaatteita ja ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheelläni oli tapana mennä mökille pitkäksi aikaa. Mummoni taas rakasti kaupunkia kesäisin. Kun täytin 14 ja 15 niin en enää halunnut mennä mökille pitkäksi aikaa. Viikonloppu oli ok. Sain päivät olla kotona, kesätöissä tai kavereiden kanssa mutta mummolle menin sitten aina iltaisin nukkumaan.
Toisinsanoen, olen ollut mummon hoidossa 14- ja 15- vuotiaana :)
Ei ole mitään normia. Riippuu asuinalueesta, etäisyyksistä, liikenneyhteyksistä, harrastuksen kellonajoista jne. Ja sitten siitä, onko ne isovanhemmat ylipäänsä käytettävissä vai ei. Toki monet ottavat apua jos sitä on tarjolla ja se helpottaa perheen arkea. Ei se tarkoita sitä, ettei ilmankin tarvittaessa pärjäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tällaisiin on käytetty vanhempieni isovanhempia vanhempieni ollessa pieniä:
Sota, lomien ajat, perheenäidin loppuraskaus, ja synnytyksen jälkeinen aika
Kun minä olin pieni:
-vanhempien opiskelu ( Ei saaneet hoitopaikkaa meille lapsille), vanhempien työ ( Ei hoitopaikkaa), toisen lapsen tulo (Ei saatu hoitopaikkaa, isä ei saanut isyyslomaa), isovanhemman apu kotona, kun äiti oli joutunut keisarinleikkaukseen, pikkuveljen leikkaus, koulujen lomat
Omat lapseni ovat saaneet isovanhempien apua mm.
-kampaaja-, lääkäri-, ja kauppakäyntien aikana. Ei aina, mutta joskus.
- Joskus ystävien tapaamisten aikana,
- joskus suursiivouksen aikana.
- Kun lapsen tuttu päiväkoti meni kesätauolle.
- hakemaan lapsi päiväkodista, kun töissä meni pitkään.
- Aamuisin ennen koulua, kun ei ollut aamutoimintaa pikkukoululaisille.
- Kesällä koulujen lomien aikana.
- 3-4 luokkalaisen kanssa joinakin iltapäivinä, ettei kaikkina päivinä tarvitse pienen olla yksin. Lähinnä isovanhempi luki omaa kirjaansa ja huolehti, että välipala syötiin.
- Harrastuskuskauksiin: Näin esim. soittotunnit on voitu hoitaa aamulla ennen koulua, jos koulu on alkanut klo 10. Tämä on hyödyttänyt niin lasta, soitonopettajaa, jolla on omia lapsia, ja meitä vanhempia. Perheaikaa se on tuonut myös lisää. Bussilla ei aamuiselle soittotunnille olisi ehtinyt.
- Joskus ihan muuten vaan, kun isovanhemmat ovat halunneet tavat kaiken muun lisäksi lapsenlapsia, ja perheen aikuiset ovat saaneet omaa aikaa.
Omasta tuttavapiiristä olen huomannut, että nämä auttamiset menevät aika lailla suvuissa.
Jo aiemmissa sukupolvissa on autettu nuorempia, jos on vain pystytty. Joskushan tälle tulee este, vaikka auttaa haluaisi: on kuolemaa, kipua, sairautta, asumista liian kaukana. Toki tämä edellyttää myös sitä, että on selvänä sukupolvien rajat, kaikki ovat ainakin kohteliaita toisilleen, isovanhemmat kertovat, jos väsyvät liikaa jne.
Auttaminen ei onnistu, jos vanhemmat olettavat että isovanhemmat tekevät kaiken kuin vanhemmat. Toisaalta ei onnistu, jos isovanhemmat eivät kunnioita vanhempien kasvatusperiaatteita ja ohjeita.
Tämä on totta. Suvussa kulkee auttamisen halu.
Kolmas aloitus samasta aiheesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Kummatkaan isovanhemmat ei ole koskaan hoitaneeet sekuntiakaan lapsiamme tai auttaneet muuten, eikä heitä ole näkynyt kohta 10vuoteen. Heitä ei lapsenlapset kiinnosta. Eikä omat lapset sen enempää. Viimeksi soiteltu ehkä 2 v sitten. Kyse on heidän valinnoistaan, minä kyllä olisin halunnut isovanhemmat lapsillemme.
Meillä ei ole ikinä ollut mitään apua kummankaan puolelta.
Apua olisin voinut ottaa siinä vaiheessa kun lapset oli alaluokilla. Ratkaistiin ongelma sitten erilaisilla leireillä ja etätöillä.
11- ja 13-vuotiaat kyllä pärjäsi jo. Toki ruoanlaittoa ja siivousta piisasi silloinkin.