Nuori aikuinen, joka ei voi saada lapsia eikä mies ole tukena

Toivoisin asiallista keskustelua, jätän kaikki negatiiviset kommentit huomioimatta.

Olimme suunnittelut mieheni kanssa perheenlisäystä, mutta synnynnäisen sairauteni takia jouduin käymään tutkimuksissa jossa selviteltiin, pystynkö biologisesti edes hankkimaan lapsia. Puolitoista vuotta sitten sain päätöksen, jossa oli lääkärini lisäksi monen muun hoitavan tahon mielipide siitä, että raskautuminen olisi liian riskiä minulle ja/tai sikiölle. Ei voitu sanoa, selviäisimmekö kumpikaan raskauteni aikana ja meille kyllä perusteltiin että miksi.

Mies pääsi asiasta melko nopeasti yli. Itse taas en ole vielä tänäkään päivänä hyväksynyt asiaa täysin, eikä asiaa auta se ettei puolisollani ole mitään kiinnostusta tukea minua millään lailla.
Tuon päätöksen jälkeen keskustelimme asiasta ja käsittelimme yhdessä tunteet, mutta heti kun mies koki olevan asian kanssa sujut, ei hän halunnut enää lohduttaa. Olen kyllä itse päässyt pahimman pettymyksen yli enkä päivittäin, saatika viikoittain itke asian takia. Mutta välillä pettymys, itseinho ja haave omasta perheenlisäyksestä puskee järkyttävällä voimalla mieleen, mikä vetää mieleni matalaksi. Noina hetkinä haluaisin, että mieheni edes kävisi halaamassa, keskustella tai olkapäänä ei siis tarvitsisi olla, mutta kaipaisin rinnalleni jonkun joka välittää. Tätä en kuitenkaan saa.

Saan sen sijaan sanat "puhu ammattilaiselle". Käyn jo puhumassa ja meninkin joku aika sitten ammattilaiselle vaan sen takia, että pääsisin tästä asiasta keskustelemaan ja jossain vaiheessa hyväksymään asian täysin. Mutta silti koen, että mieheni tuki auttaisi asiasta yli pääsemiseen, sillä silloin kun suru tästä asiasta iskee niin en lopulta tiedä, että itkenkö juuri tuon lääkärien päätöksen takia vai sen, ettei miestäni kiinnosta hyvinvointini.

Ennen kuin adoptiosta joku mainitsee, niin siitä olemme puhunut mutta mieheni ei ole halukas "vielä" aloittamaan adoptioprosessia. Vaikka lääkäri on kehoittanut, että jos haluamme adoptiota niin se tulisi jo aloittaa sillä ikäni puolesta hän pystyisi vielä vetoamaan mm. elinaikaani.

N26