Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriö ja hankala äiti
25.05.2020 |
V*tuttaa. Taistellut tässä takaisin tulleen ahmimishäirön kanssa, ja se on ollut hirveen vaikeeta. Olen kuitenkin onnistunut tasapainottamaan sitä jonkin verran runsaalla liikunnalla. Tiedän kuitenkin, että jos ostan mitään epäterveellistä, kaikki menee, en osaa ottaa vain yhtä palaa tms. - siksi olen ratkaissut asian syömällä aika askeettista ruokaa jota on vaikeampi ahmia, esim. aamiaiseksi rasvatonta maitorahkaa, lounas tai päivällinen salaattia raejuustolla tai kanalla tms. vähärasvainen proteiini. No, pointti on kuitenkin että vaikeaa on ollut juuri vanhan syömishäiriön tullessa pintaan ja sen kanssa joutuu tekemään hirveästi töitä, etten mene joko alipainoiseksi tai toiseen suuntaan runsaan ylipainon suuntaan. Jos on mitään edes perushyvää ruokaa, ahmimisreaktio mene päälle ja syön IHAN kaiken. Siksi em. simppelit ruuat. Ongelma on tasoa alkoholistille alkoholi - kohtuukäyttöä ei vain ole.
Itse asiaan. Em. ongelma on helvetin työläs ja kuluttava, ja sen kanssa eläminen on stressaavaa ilman kenenkään ulkopuolisen vaikutustakaan. Osa tästä hommasta on saanut alkunsa lapsuudesta ja nuoruudesta, kun en saanut näyttää negatiivisia tunteita puhumalla enkä käytökselläni, sain olla ainoastaan hyväntuulinen äitini seurassa. Jos esim takaisin koulusta tullessa olin väsynyt (ja masentunut lukiossa, se näkyi myös lyhytpinnaisuutena ja torjuvana käytöksenä) niin äitini ei tätä sallinut, vaan aina pakotti syömään koska "sulla on taas verensokeri alhaalla, siks olet tollanen". Ja tätä sitten toistuvasti noin 3 vuoden ajan -> syömishäiriö, koska ruualla oli pakko hukuttaa negatiiviset tunteet ja mitään "oikeaa" ongelmaa ei ollut. Tämä sitten jäi elämään ja toista käytöstä aikuisuudessani.
Äitini usein tuo mukanaan ruokaa, josta sanoo että "mukana on sellaisiakin mitä et pyytänyt" ja nyt on tuonut esim. kokonaisen pullapitkon jne vastaavaa. Tämä toistuu usein ja olen hänelle selittänyt neutraaliin sävyyn, että kiitos, mutta en voi pitää kotona tollasia koska menee kaikki, ja on helpompi kun ostan vain perusterveellistä ruokaa jota ei tee mieli ahmia. Plus muut selitykset, asialliseen sävyyn. Hän tietää kyllä mikä ongelma on, mutta toistuvasti vähättelee sitä tai lyttää ja v*ttuilee asiasta. "Ei se mikään ahmimishäiriö ole kun se on sun lääke x" tai selittää kuinka hän voi ihan hyvin syödä palan pullaa ja lopettaa siihen. Totesin, että hyvä jos hän pystyy siihen mutta minä en (ks. Addiktiokäyttäytyminen, alkoholistille ei des sitä yhtä kaljaa). Edellisellä kerralla töksäytti kun sanoin ongelmasta, "Etkö sen verran osaa hillitä". No en. Tänään hänen käyntinsä jälkeen itkin. Pullat jne jäi pöydälle kun hän lähti pois mielenosoituksellisesti. Halusin vain heittää kaikki ruuat roskiin ja vihasin itseäni. Tämän kanssa oli muutenkin järjettömän vaikeaa ja sitten päälle tällainen käytös joka saa mut tuntemaan itteni vieläkin p**kemmaksi.
Sori vuodatus. Äidillä on muutakin käytösongelmaa, rajattomuus jne. mutta tässä vaan viimeisin esitelty. Tosi rankka **tutus. Ei oo kellään oikeutta tulla pilaamaan päivää tälleen, pärjäsin ihan OK ennen tätä.
Kommentit (6)
Äitisi toimii noin koska se on hänen ainoa keinonsa mitä hän on itse oppinut käyttämään omien tunteiden hallintaan, eikä hän siksi ole osannut opettaa sinulle muita keinoja.
Sinun pitää nyt itse opetella omat taidot ja voit pyytää niihin apua muilta ihmisiltä /ammattilaisilta.
Kun tiedät jo äidin tavan toimia, niin yritä olla hänen kanssaan mahdollisimman vahva tahtoinen ja sanot suoraan että et halua ruokaa tai herkkuja tuliaiseksi, koska sinulla on jo ongelmia oman syömisen kanssa.
Parasta olisi opetella syömään säännöllisesti, annoskoot huomioiden ja monipuolisesti, ilman välipaloja, napostelua ja herkuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Äitisi on törppö. Voisitko ottaa häneen vähän välimatkaa hetkeksi, että pystyt keskittymään omaan vointiisi?
Sinulla on todellakin oikeus laittaa omat rajasi, ja äitisi on niitä kunnioitettava. Kaikki vanhemmat eivät siihen pysty ikinä, joten välimatka on tarpeen oman itsensä suojaamiseksi. Tsemppiä!!
Kiitos. Olen yrittänyt pitää terveellistä välimatkaa, ja viileämpi kausi loppui juuri noin viikko sitten ja ajattelin että uskaltaisin taas olla yhteydessä. Mutta ei. Kaikki menee puihin koska äiti epävakaa mutta myös läheisriippuvainen, joten käytös aina kontrolloivaa ja hän on aina uhri ja marttyyri kun rajoja laitan, vaikka miten asiallisesti ja rakkaudella sen tekisin. Itkettää että elämä on mennyt näin v**uiksi. Siksi olen pitänyt hänet elämässäni koska on ainoa elossa oleva lähisukulainen. Muuten olisin toivottanut tällaisen henkistä väkivaltaa käyttävän ihmisen v**tuun ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi toimii noin koska se on hänen ainoa keinonsa mitä hän on itse oppinut käyttämään omien tunteiden hallintaan, eikä hän siksi ole osannut opettaa sinulle muita keinoja.
Sinun pitää nyt itse opetella omat taidot ja voit pyytää niihin apua muilta ihmisiltä /ammattilaisilta.
Kun tiedät jo äidin tavan toimia, niin yritä olla hänen kanssaan mahdollisimman vahva tahtoinen ja sanot suoraan että et halua ruokaa tai herkkuja tuliaiseksi, koska sinulla on jo ongelmia oman syömisen kanssa.
Parasta olisi opetella syömään säännöllisesti, annoskoot huomioiden ja monipuolisesti, ilman välipaloja, napostelua ja herkuttelua.
Kiitos. Käytännön ohjeet on tiedossa, mutta psyk. häiriö ei niistä välitä. Teen juuri näin, ateriat tiettyinä aikoina ja ennalta suunniteltuna jne jne. Ja sopivat kalorimäärät laskettuina. Ja hyvän kauden ollessa päällä tämä toimiikin niin kuin kuuluu. Ei ole tiedon puutteesta kyse kuten ei alkoholistillakaan.
Äiti on tässä yhteydessä se ongelma koska ei omien häiriöksensä takia suoraa puhetta kuuntele tai loukkaantuu ja tekee itsestään uhrin ja näin manipuloi ja tallaa kaikki rajat. Ainoa vaihtoehto on pitää hänet loitolla.
Kuulostaa kontrolloivalta äidiltä, joka ei kykene empatiaan tai ymmärtämään. Asu erillään hänestä, osta omat ruokasi (omalla rahalla tai vanhempasi tukevat), ota etäisyyttä ja vain soittele äitisi kanssa. Näe hänet joskus jossain julkisella paikalla, autossa hetken tai pihassa kesällä vaikka. Sano että olet siinä iässä että sinun pitäisi olla itsenäinen ja hänen ei pitäisi käydä sinulle kaupassa, ja että otat huomioon pienet välipalat silloin tällöin. Pitkon saa heivattua myöhemmin ulos, jos sattuu sen tuomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kontrolloivalta äidiltä, joka ei kykene empatiaan tai ymmärtämään. Asu erillään hänestä, osta omat ruokasi (omalla rahalla tai vanhempasi tukevat), ota etäisyyttä ja vain soittele äitisi kanssa. Näe hänet joskus jossain julkisella paikalla, autossa hetken tai pihassa kesällä vaikka. Sano että olet siinä iässä että sinun pitäisi olla itsenäinen ja hänen ei pitäisi käydä sinulle kaupassa, ja että otat huomioon pienet välipalat silloin tällöin. Pitkon saa heivattua myöhemmin ulos, jos sattuu sen tuomaan.
Juuri näin, tätä hän on. Etäisinä kausina kaikki OK ja olen joskus onnistunut toimimaan kuvaamallasi tavalla, ja se toimiikin ok kunnes asiat taas luisuvat siihen, kun olisi halua yrittää silti olla "normaalisti" läheisissä perheväleissä.
Tämä vaikuttaa ilmeisesti siltä, että olen nuori aikuinen muuttamassa omilleen, mutta ei. :D Olen 30v.+ ja kuvio on toistuva, hän on takertuva ja omaa parikin diagnoosia (ikävä kyllä minä myös). Kuvio vaan tuppaa toistumaan vaikka elän muuten normaalia 30+ aikuisen elämää, hänen on päästävä elämääni millä hinnalla tahansa, vaikka kontrolloiden ja uhriutuen ja henkisellä väkivallalla. Joskus myös im-uhkailuilla.
Olen pahoillani puolestasi. Äitisi on törppö. Voisitko ottaa häneen vähän välimatkaa hetkeksi, että pystyt keskittymään omaan vointiisi?
Sinulla on todellakin oikeus laittaa omat rajasi, ja äitisi on niitä kunnioitettava. Kaikki vanhemmat eivät siihen pysty ikinä, joten välimatka on tarpeen oman itsensä suojaamiseksi. Tsemppiä!!