Miksi Jumalan löytäneet tuntuvat olevan vaan ahdistuneempia sen myötä?
Siis se äärimuoto. He puhuvat miten me kaikki elämme hullussa ja pahassa maailmassa paholaisen vallassa, Jumalan hylänneenä. Kuitenkin ns normaalit ihmiset ovat ihan onnellisia ja tyytyväisiä siinä "paholaisen" vallassa. Kun taas nämä Jumalaa yli kaiken rakastavat ovat joka päivä ahdistuneita maailman tilasta. Eikö siitä Jumalasta pitäisi löytyä ennen kaikkea rauhaa ja iloa?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki fundamentalismi korreloi passiivisen ohimoaivokuoren kanssa.
Eli?
Niin, rauha on Jeesuksessa ja ahdistusten ajasta puhutaan Raamatussa.
Koska me ei tiedetä mikä tietoisuus on, ateismi on samanlainen uskonto kuin muutkin. Tylsä, mutta kuitenkin vaihtoehto.
Koska uskonto on aika pitkäli pelolla hallitsemista.
Todellinen jumala ei välttämättä ole sellainen kuin uskonnontunnilla sanottiin.
Äärimuoto ei kuitenkaan tarkoita, että olisi lähempänä esimerkiksi kristinuskon Jumalaa.
Hyvin tiukka ja ahdas uskonnollisuus ei ole aitoa. Siksi se ahdistaa.
"Näet vain ainoastaan muissa sitä mitä on itsessäsi"
eli miksi sinussa on näitä asioita mitä näet muissa ?
Vierailija kirjoitti:
Koska uskonto on aika pitkäli pelolla hallitsemista.
Mielestäni nykyään ei ole, ja vaikka olisikin, niin henkilökohtainen usko on eri asia kuin uskonto.
Mä voin sanoa, että oon ollu koko elämäni uskossa, mutta oon tosi ahdistunut nyt ollu viimeiset pari vuotta. Koen, että Jumala on ollut erityisen lähellä, mutta vaikea on ollut luottaa armoon, koska olen tottunut siihen, että kaikki pitää ansaita. Armo on kuitenkin lahjaa ja yritän sen sisäistää,että kelpaan Jumalalle tällaisena. Oon tottunut myös itse hoitaan asiat, mutta kun olen ollut väsynyt enkä enää yhtä tarmokas kuin ennen niin täytyy luottaa, että minusta silti pidetään huolta, vaikken pidä kaikkia lankoja käsissäni. Tämä prosessi on ollut ahdistavaa, mutta silti minä uskon. Omat rikkinäiset perhesuhteet voivat olla taustalla, miksi on vaikea luottaa Jumalan huolenpitoon. Tavallaan jos vanhemmat eivät ole huolehtineet turvallisuuden tunteesta, niin vaikea uskoa että Jumalakaan pitäisi minusta huolta. Jumala rakastaa kuitenkin meitä kaikkia ja kaikki ollaan yhtä syntisiä ja silti arvokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Koska me ei tiedetä mikä tietoisuus on, ateismi on samanlainen uskonto kuin muutkin. Tylsä, mutta kuitenkin vaihtoehto.
Postimerkkien keräämättömyys ei ole harrastus, eikä selibaatti ole seksiasento, eikä ateismi ole uskonto
Asiahan on yleensä aivan päinvastoin.
Voiko 'jumalaa' löytää jos kaikki on ihan kunnossa?
Koska kaikki fundamentalismi korreloi passiivisen ohimoaivokuoren kanssa.