Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla kaksi lasta (ja toinen todella vaativa)- miettikö kolmatta?
26.04.2008 |
Mä olin jo päättänyt, että lapsiluku jää kahteen, koska kuopus-tyttömme on ollut syntymästään saakka erittäin vaativa ja ' erityinen' tapaus. Nyt, kun tyttö täyttää kaksi, olen alkanut kuitenkin miettiä, mitä jos se kolmas vielä kuitenkin....vauvakuumetta pukkaa siis. Kummallista, sillä viimeiset kaksi vuota ovat olleet helvetilliset ja siis todella raskaat.
Mitä tekisit tälläisessä tilanteessa? Miten vauvakuumeen saa alas? Kertokaa pliis järkeviä sytiä, miksi EI enää lapsia!!!! Oma sydän sanoo ihan muuta.
pelkään tietenkin, että kolmaskin lapsi olisi vaikea tapaus ja että se olisi viimeinen niitti parisuhteen hajoamiselle ja oman mielenterveyden romahtamiselle.
apua...
Kommentit (4)
Kaksi tuli niin peräkkäin, että nautin päivä päivältä enemmän " isoista" lapsistani.
Jos lapsi syntyisi 5 vuotiaana ottaisin. Mutta vauvoja ja pikkutaaperoita en enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerkeää sen kolmannen ja useammankin tehdä myöhemminkin.
En lainkaan ymmärrä miksi lapset tehtävä peräperää ja kaikki kärsii.
Itse aina halunnut nauttia jokaisesta ja siksi pitkät välit, ei mustasukkaisuutta, uhmaa, murrosiän oikkuja. Jokainen saa kaipaamaansa huomiota.
Itse olisin halunnut pikkukolmosenkin, n.1v5kk ikäerolla, kuten ed. sisarukset ovat. Pikkukakkonen sattui olla vaan todella allerginen kaikille, yritin nopeuttaa ehkäisyn poisjättöä, mutta jopa mieskin oli tajunnut mitä edessä pikkukakkosen kanssaon. Ehkäisyä ei pois jätetä, on miehn kanta ja kannassaan hän pysyy. :o( Siinä on turha millään naisellisilla kikoilla, yrittää pelata.
Meillä on nyt 2 lasta, 3.5v ja yli 2v. Yritän nauttia heistä, mutta kolmonen oli minulle jo muutakin kuin haave. Syyskuussa olen surullinen, olisihan hän syntynyt silloin.
Pihalla kirmaa kaksi lasta, näenkö kenties toisinaan häivähdyksen kolmannesta.. Jos vain mies olisi antanut minun raskautua..
Otimme riskin ja nyt meillä on kaksi rauhallista eli kolmaskin lapsi.
Nuoremmat leikkivät keskenään ja vanhin häseltää välillä mukana. Tällä ikäjärjestyksellä on vain ihanaa, kun keskimmäinenkin lapsi sai mieleistään seuraa, eikä vanhin enää pysty määräilemään niin paljoa pienempiään. Uskon myös, että nyt kokeneempana äitinä pystyn kasvattamaan paremmin tuota vilkkaintakin lasta.
Kukin perhe miettii itse, että mitä tehdä, eikö?