Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Onko miehen käytös henkistä väkivaltaa?
20.05.2020 |
En enää ymmärrä mikä on normaalia. Miehen käytös muuttuu koko ajan "hankalammaksi", enkä enää oikein pysy hänen ajatuksensa perässä. Auttakaa mua tunnistamaan, onko seuraavanlainen käyttäytyminen henkistä väkivaltaa?
-Kritisoi mielipiteitäni. Lyttää mielipiteeni voimakkaalla, hyökkäävällä argumentoinnilla, vaikka olisikin pohjimmiltaan samaa mieltä kanssani (Hänen mielestään, minun pitäisi vain argumentoida paremmin). En enää uskalla ilmaista mielipiteitäni. Toisaalta hän hermostuu siitä, etten kerro mielipiteitäni.
-En osaa enää tehdä päätöksiä, sillä pyrin tekemään niitä aina mieheni näkökulmat huomioiden. Toisaalta mies suuttuu siitä, etten tee päätöksiä, ja hän joutuu siten kantamaan vastuuta kaikesta. Syyttää päätöksentekokyvyttömyydestä lapsuuttani.
-Jos olen esim. onnistunut jossakin ja iloitsen siitä, mieheni lyttää ja vähättelee onnistumiseni.
-Jos olen erimieltä muiden ihmisten kanssa tai esim. ihmettelen muiden käyttäytymistä itseäni kohtaan tai yleisesti (tämä siis vain mieheni edessä takanapäin), on mieheni aina sen toisen osapuolen "puolella".
-Riidan jälkeen ei ikinä pyri sopuun, vaan vetäytyy täysin ja minä pyytelen ensimmäisenä aina anteeksi.
-Saattaa suuttua pienistä asioista, kuten siitä, että olen täyttänyt roskiksen liian täyteen. Hermostuu, jonka jälkeen mököttää ja minä pyytelen anteeksi.
-Ei itse näe toiminnassaan väärää, vaan minun pitäisi vain muuttaa toimintatapojani.
-On useamman kerran todennut, että ellei meillä olisi lapsia, olisi tehnyt jo itsemurhan. Ei kuulemma myöskään olisi enää halunnut alkaa seurustelemaan kanssani, jos tietäisi millainen olen.
-Ei juurikaan pyri tuottamaan minulle nautintoa seksissä.
-Ei juurikaan kehu tai kerro mistä pitää minussa.
Kommentit (25)
Anteeksi en osaa vastata alkuperäiseen kysymykseesi,
Mutta miksi olet hänen kanssaan? Hä osoittaa sanoillaan ja teoillaan ettei arvosta sinua. Mitä jos eroaisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emt onko henkinen väkivalta nyt oikea sana, mut jotenki vähä tympeeltä vaikuttaa. ehkä sil on joku vaihe tai jotai ahdistusta yms takana. keskustelkaa
Mitä vielä teet tuollaisessa suhteessa? Jos kerran olet miehesi mielestä niin kamala, niin tee hänelle palvelus ja lopeta suhde.
Ja kyllä tuo on henkistäväkivaltaa.
Tottakai on henkistä väkivaltaa. Kannattaa lähteä nyt heti, vaikka se vaikeaa onkin, toinen ei taatusti tee asiaa helpoksi. Minulla aikoinaan samankaltainen tilanne johti siihen, että jouduin lopulta pakenemaan kun alkoi puheet laajennetusta itsemurhasta. Salaa tietosi heti eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsemurhalla uhkailu on selkeästi henkistä väkivaltaa. Nuo muut ovat tulkintakysymyksiä, ne voivat olla henkistä väkivaltaa mutta myös liiallisesta vastuusta turhautuneen ihmisen käytöstä. Kerroit että yrität myötäillä miestä ja uskon, että se on sinun puoleltasi isoin ongelma tilanteessa. Sinuna alkaisin rohkeasti ilmaista mielipiteeni ja tarvittaessa myös kertoa, jos toisen käytös tuntuu pahalta. Teillä on minusta dynamiikka jotenkin pielessä ja se pitäisi korjata.
En näe yhtäkään syytä jatkaa tuollaisten kommenttien jälkeen. Ei edes lasten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain henkistä väkivaltaa, osittain ihan vain rakkauden loppumista.
Ei sillä oikeastaan ole väliä, onko tuo henkistä väkivaltaa. Miehen käytös on joka tapauksessa inhottavaa sinua kohtaan, eikä mies arvosta sinua. Etkä sinäkään ole onnellinen tuossa suhteessa.
Älä takerru "diagnooseihin", vaan tee asioille jotain (eroa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä miehesi taas ruotuun niin alkaa käyttäytyä. Olemalla lapanen ja yrittämällä mukautua mahdottomuuksiin ilmaisemalla mielipiteen oikein kuitenkaan olematta väärää mieltä, mitä ikinä se nyt sitten lieneekään, vahvistat vain hänen käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs se oma käytöksesi? Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio asiasta
Kiinnitin huomiota tähän lauseeseen: "En osaa enää tehdä päätöksiä, sillä pyrin tekemään niitä aina mieheni näkökulmat huomioiden. Toisaalta mies suuttuu siitä, etten tee päätöksiä, ja hän joutuu siten kantamaan vastuuta kaikesta."
Entä jos mies todellakin kokee, että on yksin vastuussa kaikesta ja sinua pitää raahata perässä?
Kuinka moni teistä naisista jaksaisi kantaa kaiken vastuun? Sitä minäkin.
En puolusta miehesi ikävää käytöstä, inhottavaltahan se kuulostaa. Mutta näissä on harvoin vain yhdessä osapuolessa vikaa. Oletko ajatellut, pitäisikö MYÖS sinun muuttaa sitä miten sinä käyttäydyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sanoo rakastavansa ja rakastan itse häntä valtavasti. Olimme aikoinamme todella onnellisia. Nyt pikkulapsiarki uuvuttanut varmastikin molemmat...Ap.
Päätöksentekokyvyttömyys voi kertoa opitusta avuttomuudesta, mikä on tyypillistä henkisestä väkivallasta kärsivälle. Googleta kaksoissidosviestintä.
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoo rakastavansa ja rakastan itse häntä valtavasti. Olimme aikoinamme todella onnellisia. Nyt pikkulapsiarki uuvuttanut varmastikin molemmat...Ap.
Olet ihan sokkopöllö.
Miehesi on idiootti jos todella käyttäytyy noin. Sinä olet idiootti kun kirjoittelet tänne, vaikka sinun pitäisi olla pakkaamassa.
Me harrastetaan keskenämme rehellisesti henkistä väkivaltaa. Riipuu päivistä, ei aina. Silloin kun sisäisen demonin on pakko päästä jylläämään. Tilanteet ajautuu henkiseen väkivaltaan, ei se ole valmiiksi mietittyä tai tarkoituksen mukaista. Se vaan ajautuu siihen. Ihan me molemmat teemme näin. Olemme varmaan ansainneet toisemme. :) Silti rakastetaan toisiamme niinä hyvinä päivinä.
Miehesi käytös ei ole kivaa, mutta iski silmään pari asiaa.
Sinua syyttämättä ja ymmärtäen ahdistuksen, entä jos oletkin sellainen ihminen jonka kanssa mies ei halua olla? Jos luuli sinua toisenlaiseksi?
Jos et tee päätöksiä ja "täytät roskiksen liian täyteen" eli olet sotkuinen? niin mies ei vaan meinaa kestää sitä enää.
On paljon asioita jotka arjessa vaikuttavat toisen jaksamiseen ja jos toinen ei tee tarpeeksi yhteisen hyvän vuoksi niin ei se toinen sitä kauaa jaksa.
Meillä minä olen se jolla on vastuu kaikesta ja joka joutuu katsella sitä toisetn sotkemista ja "roskisten yli täyttämistä" ja voin sanoa että v.tuttaa aika rankasti välillä.
En arvosta miestäni enää ja lapsilleni raivoan usein.
Haaveilen omasta ihanasta yksiöstä jonka joskus vielä aion saada, sitten kun lapset asuvat omillaan.
Silti rakastan perhettäni yli kaiken.
Kun rakkaus on kuollut, eikä ole enää mitään yhteistä. Rakkaus on ihana asia, jos sitä on.