Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Onko miehen käytös henkistä väkivaltaa?
20.05.2020 |
En enää ymmärrä mikä on normaalia. Miehen käytös muuttuu koko ajan "hankalammaksi", enkä enää oikein pysy hänen ajatuksensa perässä. Auttakaa mua tunnistamaan, onko seuraavanlainen käyttäytyminen henkistä väkivaltaa?
-Kritisoi mielipiteitäni. Lyttää mielipiteeni voimakkaalla, hyökkäävällä argumentoinnilla, vaikka olisikin pohjimmiltaan samaa mieltä kanssani (Hänen mielestään, minun pitäisi vain argumentoida paremmin). En enää uskalla ilmaista mielipiteitäni. Toisaalta hän hermostuu siitä, etten kerro mielipiteitäni.
-En osaa enää tehdä päätöksiä, sillä pyrin tekemään niitä aina mieheni näkökulmat huomioiden. Toisaalta mies suuttuu siitä, etten tee päätöksiä, ja hän joutuu siten kantamaan vastuuta kaikesta. Syyttää päätöksentekokyvyttömyydestä lapsuuttani.
-Jos olen esim. onnistunut jossakin ja iloitsen siitä, mieheni lyttää ja vähättelee onnistumiseni.
-Jos olen erimieltä muiden ihmisten kanssa tai esim. ihmettelen muiden käyttäytymistä itseäni kohtaan tai yleisesti (tämä siis vain mieheni edessä takanapäin), on mieheni aina sen toisen osapuolen "puolella".
-Riidan jälkeen ei ikinä pyri sopuun, vaan vetäytyy täysin ja minä pyytelen ensimmäisenä aina anteeksi.
-Saattaa suuttua pienistä asioista, kuten siitä, että olen täyttänyt roskiksen liian täyteen. Hermostuu, jonka jälkeen mököttää ja minä pyytelen anteeksi.
-Ei itse näe toiminnassaan väärää, vaan minun pitäisi vain muuttaa toimintatapojani.
-On useamman kerran todennut, että ellei meillä olisi lapsia, olisi tehnyt jo itsemurhan. Ei kuulemma myöskään olisi enää halunnut alkaa seurustelemaan kanssani, jos tietäisi millainen olen.
-Ei juurikaan pyri tuottamaan minulle nautintoa seksissä.
-Ei juurikaan kehu tai kerro mistä pitää minussa.
Kommentit (25)
oletko lihonut?ja kuinka paljon itse kehut miestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama, sanotaanko tuota väkivallaksi vai ei. Kumpikaan teistä ei ole onnellinen yhdessä, joten erotkaa!
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomiota tähän lauseeseen: "En osaa enää tehdä päätöksiä, sillä pyrin tekemään niitä aina mieheni näkökulmat huomioiden. Toisaalta mies suuttuu siitä, etten tee päätöksiä, ja hän joutuu siten kantamaan vastuuta kaikesta."
Entä jos mies todellakin kokee, että on yksin vastuussa kaikesta ja sinua pitää raahata perässä?
Kuinka moni teistä naisista jaksaisi kantaa kaiken vastuun? Sitä minäkin.
En puolusta miehesi ikävää käytöstä, inhottavaltahan se kuulostaa. Mutta näissä on harvoin vain yhdessä osapuolessa vikaa. Oletko ajatellut, pitäisikö MYÖS sinun muuttaa sitä miten sinä käyttäydyt?
Omassa tilanteessani se, että teen päätöksiä, mutta ne eivät miellytä miestä, johtaa vielä ikävämpään lopputulokseen. Parempi yrittää miellyttää. Kaikkein parasta tietysti olisi erota...
Ihan sama, ei miksi tuota nimität. Mutta rakkautta se ei ainakaan ole, eikä hyvää elämää. Eikö rakkaus ole toisen tukemista, kunnioittamista, arvostusta, puolustamista, halua tehdä toiselle hyvää? Mies ei rakasta sinua, se on ihan selvä. Ja miksi ihmeessä sinä rakastaisit tuollaista kpäätä? En keksi yhtäkään syytä, miksi itse suostuisin elämään tuollaisessa suhteessa. Mielenterveytesi on jo kärsinyt, olet menettänyt itseluottamuksesi ja kykysi tehdä päätöksiä. Rakkaus vaikuttaa ihmiseen ihan päinvastaisella tavalla. Tee siitä johtopäätökset.