En kestä työtäni, kouluttautuisinko siivoojaksi
Olen asiantuntijatehtävässä. Sellaisessa jossa suunnilleen kaikesta pitäisi tietää kaikki (no en todellakaan tiedä), osata työnsä johtaminen, verkostot, järjestelmät kantelut valitukset ym ym ja töitä on noin 150% liikaa. Esimies on paikalla ehkä kerran kuussa. Päätökset liittyvät ihmisten terveyteen, ja jopa ihmishenkiin. Ahdistaa ihan helvetisti. En ole ennen turvautunut lääkkeisiin, mutta nyt oli pakko aloittaa diapam tarvittaessa. Olen ajatellut -ja tämä ei ole mikään vitsi -että jos kouluttautuisin toimitila- tai laitoshuoltajaksi. Sellaiselle työlle on aina tarvetta, työn jäljen näkee välittömästi ja työpäivän jälkeen ei tarvitse murehtia järkyttävää paperikasaa joka odottaa aamulla. Olen aina arvostanut siivojia.
Millaisia ajatuksia teillä, entä onko täällä puhtausalan ammattilaisia?
Kommentit (17)
Ehkä ensin vaihtaisin työpaikkaa, kuvauksen perusteella jotain sotea liipaisevaa teet, eli siellä löytyy variaatiota vähän helpommistakin tehtävistä. Tai ihan pelkästään se, että vaihdat paikkaan, jossa esimies pystyy olemaan vähän enemmän tukena, voisi auttaa, jos homma itsessään kiinnostaa.
No siinäpä ne syyt, miksi asiantuntija-ala ei oikein vedä puoleensa. Itse FM, perusbyrokraatti, ensimmäiseltä ammatiltani laitoshuoltaja. Nyt kun on velaton ja jo lapseton, ei enää ole tarvetta kokopäivätyölle, siispä homma, jossa keikkailu on mahdollista, olisi ideaali. Tosin siinäkin työssä on 150% liikaa, mutta ns. juosten kuseminen on vähemmillä jälkeiseuraamuksilla. Olin sairaanhoitopiirillä, KVTES on niissä hommissa ihan ok. Nyt mietitään korona-ajan seuraavia siirtoja.
hakeudu stm,n thl,n siellä alkaa melkoiset tuuletukset toivottavasti. otat rahat pois niinkuin nykyisetkin loiset. olet varmasti pätevämpi kuin nuo nykyiset älä anna periksi. hae jäsen kirja niin paikka on saletti ilman vastuita tai töitä
Olen tehnyt jonkin verran siivoushommia. Ehdottomasti hyvää on se, että työnjäljen näkee heti, työt jäävät työpaikalle eikä työ stressaa. Tietysti paikasta on kiinni, millainen tahti siellä on, joissakin teetetään liikaa töitä. Sellaisia paikkoja kannattaa välttää.
Muuten ok hommaa, jos palkan pienuus ei haittaa.
Jos oikeasti joudut työn takia aloittamaan lääkityksen, se on hätähuuto. Vaihda työtä ehdottomasti! Terveyttäsi et välttämättä saa enää takaisin jos se menee.
Kannattaa vaihtaa työtä esim. Varastolla ja kaupoissa riittää hommia. Lisäksi tosiaan esim. Se siivooja/laitoshuoltaja hyvä vaihtoehto ja töitä riittää.
Oletko sotealalla? Voisko ne asiantuntijatehtävät vaihtaa vähemmän stressaaviin hommiin kyseisellä alalla?
Itse vaihdoin stressaavan työn ruokakauppaan. Töitä riittää ihan hyvin, mutta täysillä tunneilla en tee enkä tiedä tekeekö monikaan, eli aika paljon hommat pyörii osa-aikaisilla, keikkalaisilla yms. Kiirettä todellakin riittää, mutta stressi on 0 entiseen työhön verrattuna enkä mieti töitä ollenkaan vapaa-ajalla. Väliaikainen ratkaisu tämä on ja mietin mihin seuraavaksi, mutta liiallista stressiä en työstä halua, se on varma!
Kiitos vastauksista ystävät! <3 Kyllä, olen sosiaalialalla. Tämä alkaa vaikuttaa jo ammatilliseen itsetuntooni. Eli koen että olen ihan p*ska työntekijä. Pelkona minulla on, että kun ammatillinen itsetunto kytkeytyy kuitenkin itsetuntoon ihan muutenkin....niin en halua että lähden ajattelemaan itsestäni ikävästi.
Ei kai se liksa mikään mahdottoman huono ole siivoojilla, olen käsittänyt että esim 2000e pintaan voi vuorotyössä päästä, korjatkaa toki jos olen väärässä. Minua ei haittaisi jos kohdeltaisiin "näkymättömänä", päinvastoin hyvä jos saisi olla kerrankin rauhassa :D
Miettisin ensin jotain nykyistä koulutusta vastaavaa, mutta kevyempää ja vähemmän kuormittavaa työtä. Muutosta joka tapauksessa tarvitset, ennen kuin uuvut ihan lopullisesti.
Siivousala on ok ja hyvin työllistävää, mutta palkka on pieni, edut olemattomat ja ikävä kyllä työn arvostus nollassa, tosin ehkä parantumassa kuitenkin. Lisäksi kannattaa miettiä jaksatko tehdä fyysisesti raskasta työtä vuosia ja jopa eläkeikään saakka? Monella siivoojalla on kaikenlaista kremppaa ja lopulta eläkkeelle päästessä on joka paikka rikki, vaikka ergonomiaan kiinnitetään nykyisin hyvin paljon huomiota.
Työskentelin itse aikoinaan yli 6 vuotta siivoojana, joten jonkun verran on näkemystä asiasta. Periaatteessa olisin voinut jatkaa työssä vaikka hamaan loppuun asti, mutta sitten kyllästyin arvostuksen puutteeseen, surkeaan palkkaan ja jatkuvaan kiireessä riehumiseen ja kouluttauduin ihan muulle alalle toimistotehtäviin.
Löytyisikö omalta alaltasi mahdollisesti jotain vähemmän kuormittavaa työtä? Kannattaa antaa itselleen aikaa toipua kunnolla. Muuten uupumus seuraa helposti seuraavaan työpaikkaan.
Olen itse siivoojana kaupungilla ja saanut työuupumuksen tässä työssä. Työ itsessään on ihan mukavaa eikä se tosiaan seuraa kotiin. Työt jäävät työpaikalle sillä hetkellä kun laitan työpaikan oven kiinni. Minulla ei ole edes työpuhelinta eikä sähköpostia. Työn "helppous" ei kuitenkaan estänyt minua sairastumasta työuupumukseen. Tilastoista päätellen en ole ainoa.
Palkka on kuitenkin todella huono (bruttona 1800) ja työ on fyysisesti raskasta ja kuormittavaa, vaikka ergonomiaan kiinnitetään huomiota. Arvostus on edelleen aika onnetonta. Joskus tuntuu, että omat pomot arvostavat kaikkein vähiten. Kaupungilla ei ole mitään etuja. Paikasta riippuen aikataulu voi olla todella kiireinen, etkä ehdi tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisit. Meillä kaupungilla on pulaa siivoojista, mutta silti ihmisiä ketjutetaan pätkissä vuodesta toiseen. Itse olen ollut määräaikaisena 8 vuotta.
Jos olet sosiaali ja terveysalalla niin kyllähän sieltä löytyy rauhallisempiakin töitä.
Mene vaikka osastonsihteeriksi niin saat +2200e ja työ ei ole fyysistä.
Nro 11, onpa kurja kuulla! Voisitko hakeutua esim sairaanhoitopiiriin, olisiko parempi. Eikö tuo ketjutus ole laitonta, kantele siitä!! Paljon voimia.
Diapam kirjoitti:
Kiitos vastauksista ystävät! <3 Kyllä, olen sosiaalialalla. Tämä alkaa vaikuttaa jo ammatilliseen itsetuntooni. Eli koen että olen ihan p*ska työntekijä. Pelkona minulla on, että kun ammatillinen itsetunto kytkeytyy kuitenkin itsetuntoon ihan muutenkin....niin en halua että lähden ajattelemaan itsestäni ikävästi.
Ei kai se liksa mikään mahdottoman huono ole siivoojilla, olen käsittänyt että esim 2000e pintaan voi vuorotyössä päästä, korjatkaa toki jos olen väärässä. Minua ei haittaisi jos kohdeltaisiin "näkymättömänä", päinvastoin hyvä jos saisi olla kerrankin rauhassa :D
3 tässä. Mulla oli peruspalkka (ei pks) 1914, ikä-, hyvänmiehen- ja vuorolisät siihen päälle. Lähtiessä 2-vuorosta 2200-2700/kk riippuen siitä, oliko maksussa 1 vai 2 listan lisät. Koulutus lyhenee lyhenemistään ja kannattaa, koska alan työpaikoissa on edelleen massiivisia eroja työehtojen ja -olosuhteiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
No siinäpä ne syyt, miksi asiantuntija-ala ei oikein vedä puoleensa. Itse FM, perusbyrokraatti, ensimmäiseltä ammatiltani laitoshuoltaja. Nyt kun on velaton ja jo lapseton, ei enää ole tarvetta kokopäivätyölle, siispä homma, jossa keikkailu on mahdollista, olisi ideaali. Tosin siinäkin työssä on 150% liikaa, mutta ns. juosten kuseminen on vähemmillä jälkeiseuraamuksilla. Olin sairaanhoitopiirillä, KVTES on niissä hommissa ihan ok. Nyt mietitään korona-ajan seuraavia siirtoja.
Korona on lisännyt paineita siivouksessakin. Riippuu vähän paikasta, mutta tarkemmin pitää nyt tehdä ainakin toistaiseksi.
Siivoustyötä jaksaa jos on sopivaa vastapainoa vapaalla ja kunto on hyvä. Liikkuvalle ja tekevälle sopii hyvin. Mitoitukset tiukentuneet mutta muihin ihmisiin liittyvää stressiä ei ole. Ihan hyvä työ etenkin jos asuminen ei maksa maltaita.
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ensin jotain nykyistä koulutusta vastaavaa, mutta kevyempää ja vähemmän kuormittavaa työtä. Muutosta joka tapauksessa tarvitset, ennen kuin uuvut ihan lopullisesti.
Siivousala on ok ja hyvin työllistävää, mutta palkka on pieni, edut olemattomat ja ikävä kyllä työn arvostus nollassa, tosin ehkä parantumassa kuitenkin. Lisäksi kannattaa miettiä jaksatko tehdä fyysisesti raskasta työtä vuosia ja jopa eläkeikään saakka? Monella siivoojalla on kaikenlaista kremppaa ja lopulta eläkkeelle päästessä on joka paikka rikki, vaikka ergonomiaan kiinnitetään nykyisin hyvin paljon huomiota.
Työskentelin itse aikoinaan yli 6 vuotta siivoojana, joten jonkun verran on näkemystä asiasta. Periaatteessa olisin voinut jatkaa työssä vaikka hamaan loppuun asti, mutta sitten kyllästyin arvostuksen puutteeseen, surkeaan palkkaan ja jatkuvaan kiireessä riehumiseen ja kouluttauduin ihan muulle alalle toimistotehtäviin.
Vähän sama juttu kuin hoitajilla: joko märehdit arvostusta tai sen puutetta, tai unohdat koko jutun. Ikä on tässä puolellasi ja etenkin se, jos muuten tykkäät siivota ja yksinpuuhailu sopii luonteellesi.
Koen myös fyysisen rasituksen hyvänä. Paino pysyy aloillaan ja mieli virkeänä. Mulle tämä sopii. Mutta ymmärrän jos on kokemusta istumatyöstä sinne voi olla ikävä.
Esimiehistä ja työkavereista riippuu myös paljon, miltä työ tuntuu. Siivouspuolella on ihan hyvääkin meininkiä, perusvitsaus monella tosin edelleen heikko itsetunto.
Itse olin jokusen vuoden siivoojana, nyt asiantuntijatehtävissä, enkä takaisin vaihtaisi. Tosin oma työtaakka ja vastuu nyt on minulle sopivat, eikä kenenkään henki tai terveys ole kiinni mun työstä.
Ymmärrän periaatteessa tuon oman työn jäljen näkemisen, mutta mua se vaan alkoi vituttamaan kun joka päivä vuodesta toiseen siivosi ne samat lattiat ja pöydät ja taukokeittiöt ja vessat uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, ja kyllä se alkoi ärsyttää ku joku muu sotkee koko ajan eikä välitä paskaakaan siisteydestä, ja itse joutuu siivoamaan. Myöskään vessanpöntönlaitaan viikonlopun aikana kiinni kuivuneen toisen ihmisen paskan hinkkaaminen käsivoimin ei todellakaan ole mitenkään mieltä ylentävää, vaikka siinä sitten lopulta näkeekin sen oman työnsä jäljen. Ja olin ihan siistissä toimistossa siivoomassa, en missään hikisiä äijiä täynnä olevassa tehtaassa tms.
Mä olin monta vuotta siivoojana. Parasta oli että näki heti työnsä tulokset sekä työn itsenäisyys mikä riippuu tietenkin myös millaisessa kohteessa siivoat. Nykyinen työsi kuulostaa vaativalta kaikin puolin, monessa paikassa siivoojan työ on kuitenkin pitkälti samana toistuvia rutiineja mikä voi olla joskus yksitoikkoista. Yksi mahdollisuus on kouluttautua vaikka palveluohjaajaksi jos koet esimiestyön kiinnostavaksi, tai monessa firmassa on ns. siivouspartio joka kiertää kohteesta toiseen tuuraamassa.
Työ on fyysistä ja voi olla hyvinkin raskasta mutta yleensä toimistosiivous siistissä paikassa on kevyempää. Kiire on joka päivä mutta jos on sinut reippaan työtahdin kanssa niin homma sujuu paremmin.
Palkan varmaan jo suunnilleen tiedätkin, se on varmaan viimeinen asia minkä takia hakeutua siivousalalle. Itse pidin työstä paljon mutta kiireinen tahti ja uupuminen saivat vaihtamaan alaa. Välillä mietin pitäisikö kaikesta huolimatta vielä palata siivoojaksi kun hyviä puolia oli niin paljon siinä kuitenkin.