Lue keskustelun säännöt.
Kuinka oppia olemaan armollinen itselleen?
19.05.2020 |
Olen kokoajan stressaantunut, pettynyt itseeni ja poden huonoa omatuntoa aivan kaikesta.
Olen ajoittain pettynyt itseeni koska en lähtenyt opiskelemaan. Tuntui pelottavalta lähteä johonkin. Entä jos kukaan ei olisi pitänyt minusta, en olisi tutustunut uusiin ihmisiin. Vuosien kiusattuna olo oli tehnyt tehtävänsä. Oli helpompi pitää välivuosi, tehdä töitä mitä sai, säästää autoon yms. Mitä kauemmin opiskelua lykkäsi, sen vaikeampaa aloituksesta tuli.
Tapasin miehen joka oli halukas naimisiin ja hankkimaan lapsia, ostamaan talon ja eläimiä. Elämä ei kuitenkaan ollut ruusuista perhe-elämää vaikka ulospäin niin näytin. Miehellä alkoholiongelma, ajoittain joi enemmän ja katoili, ajoittain yritti olla kunnolla ja isä lapsilleen. Koti, pienet lapset ja eläimet jäi minun harteille.
Eläimet, lapset ja aika jättivät jälkeään kotiimme, mies aloitti rakenteluja ja remontteja jotka jätti kesken, joi välillä kaikki rahat mitä käsiinsä sai. Minä piilottelin rahojamme jotta pystyin ostaa aina kaiken mitä lapset tarvitsi.
Lopulta vuosikymmenen jälkeen tuli avioero. Toisaalta olin onnellinen, mutta toisaalta täysin musertunut, olin täydellisen epäonnistunut. Eronneen naisen leima tuntui raskaalta kantaa, hyväksyin kaikki muut eronneet paitsi itseni, tunsin itseni säälittäväksi ihmiskuonaksi jonka ainoa syy elää on velvollisuus huolehtia lapsista, yksin. Sen olen tehnyt, jokainen päivä. Lapset ovat saaneet kaiken mitä tarvitsevat ja rakkauden. Jostain kaavin vielä voimia peittää suruni lapsilta ja lasten nukahdettua itkin piilossa vuolaasti. Jotenkin sain tästä voimaa seuraavaan päivään jona pakotin itseni taas hymyilemään ihmisille ja sanomaan, että kaikki on hyvin, tämä ero oli kaikkien parhaaksi. Tottahan se on, mutta silti inhosin itseäni....
Kommentit (17)
Lisäksi huono omatunto painaa siitä, että en näe usein ystäviä ja toisaalta heidän seurassa ollessani huono omatunto siitä, että aika on pois lapsilta, kodin töiltä ja miesystävältäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä.
Itellä alkoi vajaa nelikymppisenä.
M48
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä.
Itellä alkoi vajaa nelikymppisenä.
M48
Ehkä vielä toivoa. Jokunen vuosi matkaa neljäänkymppiin.
https://hidastaelamaa.fi/puoti/ole-itsellesi-armollinen/
Kokeile tuota. Löytyy myös e-kirjana joistain kirjastoista.
Olet pärjännyt hienosti, saanut lapset jo teini- ikään! Kiitä itseäsi siitä! Hyvinvoivat lapset ovat joka päivä kiitos sinulle tärkeästä roolistasi. Nyt sinulla, niinkuin meillä muilla teinien äideillä, on tilaisuus elää itsellesikn enemmän. Mikä tekisi sinut onnelliseksi? Mistä haaveilet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://hidastaelamaa.fi/puoti/ole-itsellesi-armollinen/
Kokeile tuota. Löytyy myös e-kirjana joistain kirjastoista.
Kiitos. Täytyykin tutustua tuohon. :)
Vierailija kirjoitti:
Olet pärjännyt hienosti, saanut lapset jo teini- ikään! Kiitä itseäsi siitä! Hyvinvoivat lapset ovat joka päivä kiitos sinulle tärkeästä roolistasi. Nyt sinulla, niinkuin meillä muilla teinien äideillä, on tilaisuus elää itsellesikn enemmän. Mikä tekisi sinut onnelliseksi? Mistä haaveilet?
Kiitos. Niinhän ne on. :) Kun vaan osaisin joskus hyväksyä itseni ja olla itsestäni riittävä. Tykkään käsitöistä, maalaamisesta, harrasteajoneuvoilla ajamisesta, välillä matkustelusta ja monesta muusta. Näitä oikeastaan kaikkia alkaa kyllä olla helppo harrastaa, kun lapset isoja. On minulla ihana miesystäväkin nykyään ja nautin ihan arkisista asioista hänen kanssaan, pihahommista esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuttumalla aktiivisesti sisäiseen dialogiin, puhumalla itselleen lempeästi (tuntuu tosi tyhmältä aluksi), järkeilemällä asioita ja selittämällä niitä itselle parhain päin. Lisäksi on kaikenlaisia ajatus- ja meditointiharjoituksia, joista voi olla tosi paljon hyötyä.
Se vaatii kyllä aktiivista työtä. Et muutu ilman vaivannäköä yhdessä yössä armolliseksi, jos olet tähän asti ollut tosi ankara itsellesi. Mutta kyllä se on mahdollista, kun rupeaa työstämään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Puuttumalla aktiivisesti sisäiseen dialogiin, puhumalla itselleen lempeästi (tuntuu tosi tyhmältä aluksi), järkeilemällä asioita ja selittämällä niitä itselle parhain päin. Lisäksi on kaikenlaisia ajatus- ja meditointiharjoituksia, joista voi olla tosi paljon hyötyä.
Se vaatii kyllä aktiivista työtä. Et muutu ilman vaivannäköä yhdessä yössä armolliseksi, jos olet tähän asti ollut tosi ankara itsellesi. Mutta kyllä se on mahdollista, kun rupeaa työstämään ongelmaa.
Tarkoitatko, että esimerkiksi ajatuksissaan alkaa kehumaan omia suorituksiaan ja miettii päivän päätteeksi missä kaikessa onnistui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säröillä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttumalla aktiivisesti sisäiseen dialogiin, puhumalla itselleen lempeästi (tuntuu tosi tyhmältä aluksi), järkeilemällä asioita ja selittämällä niitä itselle parhain päin. Lisäksi on kaikenlaisia ajatus- ja meditointiharjoituksia, joista voi olla tosi paljon hyötyä.
Se vaatii kyllä aktiivista työtä. Et muutu ilman vaivannäköä yhdessä yössä armolliseksi, jos olet tähän asti ollut tosi ankara itsellesi. Mutta kyllä se on mahdollista, kun rupeaa työstämään ongelmaa.Tarkoitatko, että esimerkiksi ajatuksissaan alkaa kehumaan omia suorituksiaan ja miettii päivän päätteeksi missä kaikessa onnistui?
Esimerkiksi näinkin. Mutta älä kehu pelkästään suorituksia. Ihmisarvosi ja itsetuntosi ei pitäisi riippua niistä. Voit ajatella, että minä riitän. Olen ihan riittävä ihmisenä. Olen riittävän hyvä. Eikä mitään lisäyksiä siihen (esim. "minä riitän ihmisenä, jos hoidan tuon tehtävän tarpeeksi kunniakkaasti").
Toki myös niistä onnistumisista saa kehua itseään, mutta älä rajoitu pelkästään niihin. Ja jos tulee jotain möhläyksiä tai epäonnistumisia, voit ajatella, että nyt kävi näin, mutta kehityn koko ajan paremmaksi. Tai että ennen toimin noin (haitallinen tapa), mutta nykyään toisin.
Aluksi tehokkainta on negatiivisiin ajatuksiin puuttuminen, koska niitä on niin paljon. Kun päähän putkahtaa ajatus, tyyliin "ei tästä elämästä enää mitään tule, olen niin epäonnistunut äitinä, olen vain hukannut aikaani, en ikinä osaa mitään, olen niin tyhmä ja ruma ja laiska...", pitää keskeyttää se ajatus, torjua se. Voit sanoa ihan ääneenkin: "Ei, torjun tämän ajatuksen."
Myös kiitollisuusharjoitukset ovat tehokkaita. Keksi joka päivä kolme asiaa, joista olet kiitollinen, ja yritä tuntea se kiitollisuus. Älä pelkästään sano robottimaisesti, että olen kiitollinen, koska minulla on katto pään päällä, vaan tunne se. Auttaa, kun hymyilee samalla.
Vierailija kirjoitti:
Säröillä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttumalla aktiivisesti sisäiseen dialogiin, puhumalla itselleen lempeästi (tuntuu tosi tyhmältä aluksi), järkeilemällä asioita ja selittämällä niitä itselle parhain päin. Lisäksi on kaikenlaisia ajatus- ja meditointiharjoituksia, joista voi olla tosi paljon hyötyä.
Se vaatii kyllä aktiivista työtä. Et muutu ilman vaivannäköä yhdessä yössä armolliseksi, jos olet tähän asti ollut tosi ankara itsellesi. Mutta kyllä se on mahdollista, kun rupeaa työstämään ongelmaa.Tarkoitatko, että esimerkiksi ajatuksissaan alkaa kehumaan omia suorituksiaan ja miettii päivän päätteeksi missä kaikessa onnistui?
Esimerkiksi näinkin. Mutta älä kehu pelkästään suorituksia. Ihmisarvosi ja itsetuntosi ei pitäisi riippua niistä. Voit ajatella, että minä riitän. Olen ihan riittävä ihmisenä. Olen riittävän hyvä. Eikä mitään lisäyksiä siihen (esim. "minä riitän ihmisenä, jos hoidan tuon tehtävän tarpeeksi kunniakkaasti").
Toki myös niistä onnistumisista saa kehua itseään, mutta älä rajoitu pelkästään niihin. Ja jos tulee jotain möhläyksiä tai epäonnistumisia, voit ajatella, että nyt kävi näin, mutta kehityn koko ajan paremmaksi. Tai että ennen toimin noin (haitallinen tapa), mutta nykyään toisin.
Aluksi tehokkainta on negatiivisiin ajatuksiin puuttuminen, koska niitä on niin paljon. Kun päähän putkahtaa ajatus, tyyliin "ei tästä elämästä enää mitään tule, olen niin epäonnistunut äitinä, olen vain hukannut aikaani, en ikinä osaa mitään, olen niin tyhmä ja ruma ja laiska...", pitää keskeyttää se ajatus, torjua se. Voit sanoa ihan ääneenkin: "Ei, torjun tämän ajatuksen."
Myös kiitollisuusharjoitukset ovat tehokkaita. Keksi joka päivä kolme asiaa, joista olet kiitollinen, ja yritä tuntea se kiitollisuus. Älä pelkästään sano robottimaisesti, että olen kiitollinen, koska minulla on katto pään päällä, vaan tunne se. Auttaa, kun hymyilee samalla.
Kiitos! Mahtavia ajatuksia.
"Mutta älä kehu pelkästään suorituksia. Ihmisarvosi ja itsetuntosi ei pitäisi riippua niistä. Voit ajatella, että minä riitän. Olen ihan riittävä ihmisenä. Olen riittävän hyvä." Jotenkin tosi vaikea ajatella näin ja kuitenkin jos ajattelen asian olevan näin puskee kyyneleet läpi, kaikki padottu taakka valuu kyynelinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että negatiivisia ajatuksia itsestään voi suoranaisesti tukahduttaa ja torjua pois, koska sillä, minkä väkisin työntää pois mielestä, on taipumusta voimistua. Mindfulness voisi hyödyttää sinua: tarkkailet omia ajatuksiasi, kun ne tulevat, sallit ne. Et pidä niistä kiinni väkisin, et myöskään työnnä väkisin pois. Monia auttaa suhtautua omiin ajatuksiinsa kuin meren aaltoihin tai pilviin taivaalla - ne tulevat ja menevät.
Minulle tämä ei ole helppoa, koska en halua hyväksyä itseäni. Haluan vihata itseäni, niin täysillä uskon omaan kelvottomuuteeni. Mutta monia mindfulness on auttanut ja menetelmän hyödyllisyydestä hyvinvoinnille ja mielenterveydelle on vankkaa tieteellistä evidenssiä.
Tietoisessa läsnäolossa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa ajankohtaisesti käsillä olevaan hetkeen. Hän ohjaa tarkkaavaisuuttaan tietoisesti havainnoiden ja kuvaillen ulkoisia tapahtumia tai sisäisiä kokemuksiaan, kuten ruumiintuntemuksiaan, tunteitaan, ajatuksiaan tai toimintayllykkeitään, arvottamatta tai pyrkimättä muuttamaan niitä. Hän suuntaa koko huomionsa tähän hetkeen ja keskittää tietoisuutensa siihen, mitä on juuri tällä hetkellä tekemässä. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu vastaanottavainen ja avoin hyväksyminen ja myötätunto, ilman hyväksi, pahaksi, oikeaksi tai vääräksi luokittelemista.
- Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuustaito
Olet alle 40v ja valitat? Kun olet vielä noin nuori, voit tehdä vaikka mitä! Lähde lasten kanssa reissuun tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että negatiivisia ajatuksia itsestään voi suoranaisesti tukahduttaa ja torjua pois, koska sillä, minkä väkisin työntää pois mielestä, on taipumusta voimistua. Mindfulness voisi hyödyttää sinua: tarkkailet omia ajatuksiasi, kun ne tulevat, sallit ne. Et pidä niistä kiinni väkisin, et myöskään työnnä väkisin pois. Monia auttaa suhtautua omiin ajatuksiinsa kuin meren aaltoihin tai pilviin taivaalla - ne tulevat ja menevät.
Minulle tämä ei ole helppoa, koska en halua hyväksyä itseäni. Haluan vihata itseäni, niin täysillä uskon omaan kelvottomuuteeni. Mutta monia mindfulness on auttanut ja menetelmän hyödyllisyydestä hyvinvoinnille ja mielenterveydelle on vankkaa tieteellistä evidenssiä.
Tietoisessa läsnäolossa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa ajankohtaisesti käsillä olevaan hetkeen. Hän ohjaa tarkkaavaisuuttaan tietoisesti havainnoiden ja kuvaillen ulkoisia tapahtumia tai sisäisiä kokemuksiaan, kuten ruumiintuntemuksiaan, tunteitaan, ajatuksiaan tai toimintayllykkeitään, arvottamatta tai pyrkimättä muuttamaan niitä. Hän suuntaa koko huomionsa tähän hetkeen ja keskittää tietoisuutensa siihen, mitä on juuri tällä hetkellä tekemässä. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu vastaanottavainen ja avoin hyväksyminen ja myötätunto, ilman hyväksi, pahaksi, oikeaksi tai vääräksi luokittelemista.
- Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuustaito
Totta, mutta lähinnä tarkoitin, ettei pidä lähteä mukaan siihen negatiiviseen ajatuskierteeseen, joka vain kasvaa kasvamistaan. Ei lietso sitä, ei rupea surkuttelemaan ja säälimään itseään. Yleensähän se lähtee ihan yksittäisestä negatiivisesta ajatuksesta, jota ruvetaan ruokkimaan ja suurentelemaan, koska negatiivisuus on niin koukuttavaa. Ei tietenkään ole hyväksi, että tukahdutetaan kaikki negatiivinen ja leikitään, ettei mitään ongelmia ole. Ap:n kannattaa ilman muuta kokeilla myös ajatusten tarkkailua sivustaseuraajana.
Säröillä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säröillä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttumalla aktiivisesti sisäiseen dialogiin, puhumalla itselleen lempeästi (tuntuu tosi tyhmältä aluksi), järkeilemällä asioita ja selittämällä niitä itselle parhain päin. Lisäksi on kaikenlaisia ajatus- ja meditointiharjoituksia, joista voi olla tosi paljon hyötyä.
Se vaatii kyllä aktiivista työtä. Et muutu ilman vaivannäköä yhdessä yössä armolliseksi, jos olet tähän asti ollut tosi ankara itsellesi. Mutta kyllä se on mahdollista, kun rupeaa työstämään ongelmaa.Tarkoitatko, että esimerkiksi ajatuksissaan alkaa kehumaan omia suorituksiaan ja miettii päivän päätteeksi missä kaikessa onnistui?
Esimerkiksi näinkin. Mutta älä kehu pelkästään suorituksia. Ihmisarvosi ja itsetuntosi ei pitäisi riippua niistä. Voit ajatella, että minä riitän. Olen ihan riittävä ihmisenä. Olen riittävän hyvä. Eikä mitään lisäyksiä siihen (esim. "minä riitän ihmisenä, jos hoidan tuon tehtävän tarpeeksi kunniakkaasti").
Toki myös niistä onnistumisista saa kehua itseään, mutta älä rajoitu pelkästään niihin. Ja jos tulee jotain möhläyksiä tai epäonnistumisia, voit ajatella, että nyt kävi näin, mutta kehityn koko ajan paremmaksi. Tai että ennen toimin noin (haitallinen tapa), mutta nykyään toisin.
Aluksi tehokkainta on negatiivisiin ajatuksiin puuttuminen, koska niitä on niin paljon. Kun päähän putkahtaa ajatus, tyyliin "ei tästä elämästä enää mitään tule, olen niin epäonnistunut äitinä, olen vain hukannut aikaani, en ikinä osaa mitään, olen niin tyhmä ja ruma ja laiska...", pitää keskeyttää se ajatus, torjua se. Voit sanoa ihan ääneenkin: "Ei, torjun tämän ajatuksen."
Myös kiitollisuusharjoitukset ovat tehokkaita. Keksi joka päivä kolme asiaa, joista olet kiitollinen, ja yritä tuntea se kiitollisuus. Älä pelkästään sano robottimaisesti, että olen kiitollinen, koska minulla on katto pään päällä, vaan tunne se. Auttaa, kun hymyilee samalla.
Kiitos! Mahtavia ajatuksia.
"Mutta älä kehu pelkästään suorituksia. Ihmisarvosi ja itsetuntosi ei pitäisi riippua niistä. Voit ajatella, että minä riitän. Olen ihan riittävä ihmisenä. Olen riittävän hyvä." Jotenkin tosi vaikea ajatella näin ja kuitenkin jos ajattelen asian olevan näin puskee kyyneleet läpi, kaikki padottu taakka valuu kyynelinä.
Tuo on kyllä todella voimallinen ajatus. "Minä riitän." Sitä on niin vaikea uskoa, etenkin aluksi. Ja se saa nuo emotionaaliset padot purkautumaan, mikä on hyvä asia. Se puhdistaa.
Ja ilmaisin vähän huonosti tuon yhden kohdan. Jos tulee epäonnistumisia, ei itsensä kehittäminen ole tietenkään ainoa tie eteenpäin tai välttämätöntä, että saisi anteeksi. Parempi varmasti silloinkin ajatella, että olen joka tapauksessa arvokas ihmisenä. Mokasin, mitä sitten. Se ei vähennä arvoani ihmisenä. Se ei määrittele minua. Maailma ei kaatunut. Silläkin hetkellä pitäisi oppia löytämään lohtu ja lempeys sisältään.
Vielä yksi harjoitus, jonka monet ovat kokeneet hyödylliseksi. Siinä ihminen ikään kuin "toimii vanhempana sisäiselle lapselleen". Englanniksi tästä löytyy materiaalia sanoilla "reparenting your inner child". Varmasti suomeksikin on saatavilla aineistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että negatiivisia ajatuksia itsestään voi suoranaisesti tukahduttaa ja torjua pois, koska sillä, minkä väkisin työntää pois mielestä, on taipumusta voimistua. Mindfulness voisi hyödyttää sinua: tarkkailet omia ajatuksiasi, kun ne tulevat, sallit ne. Et pidä niistä kiinni väkisin, et myöskään työnnä väkisin pois. Monia auttaa suhtautua omiin ajatuksiinsa kuin meren aaltoihin tai pilviin taivaalla - ne tulevat ja menevät.
Minulle tämä ei ole helppoa, koska en halua hyväksyä itseäni. Haluan vihata itseäni, niin täysillä uskon omaan kelvottomuuteeni. Mutta monia mindfulness on auttanut ja menetelmän hyödyllisyydestä hyvinvoinnille ja mielenterveydelle on vankkaa tieteellistä evidenssiä.
Tietoisessa läsnäolossa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa ajankohtaisesti käsillä olevaan hetkeen. Hän ohjaa tarkkaavaisuuttaan tietoisesti havainnoiden ja kuvaillen ulkoisia tapahtumia tai sisäisiä kokemuksiaan, kuten ruumiintuntemuksiaan, tunteitaan, ajatuksiaan tai toimintayllykkeitään, arvottamatta tai pyrkimättä muuttamaan niitä. Hän suuntaa koko huomionsa tähän hetkeen ja keskittää tietoisuutensa siihen, mitä on juuri tällä hetkellä tekemässä. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu vastaanottavainen ja avoin hyväksyminen ja myötätunto, ilman hyväksi, pahaksi, oikeaksi tai vääräksi luokittelemista.
- Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuustaito
Totta, mutta lähinnä tarkoitin, ettei pidä lähteä mukaan siihen negatiiviseen ajatuskierteeseen, joka vain kasvaa kasvamistaan. Ei lietso sitä, ei rupea surkuttelemaan ja säälimään itseään. Yleensähän se lähtee ihan yksittäisestä negatiivisesta ajatuksesta, jota ruvetaan ruokkimaan ja suurentelemaan, koska negatiivisuus on niin koukuttavaa. Ei tietenkään ole hyväksi, että tukahdutetaan kaikki negatiivinen ja leikitään, ettei mitään ongelmia ole. Ap:n kannattaa ilman muuta kokeilla myös ajatusten tarkkailua sivustaseuraajana.
Ah, aivan. Erinomainen pointti tuo, että yhdestä ajatuksesta se aina lähtee. Tiedän myös kokemuksesta, miten koukuttavaa negatiivisuus on!
T: 13
....Havahduin miettimään asioita, kun paino on noussut 10kg ja hiukset harvenee. Sopisi hyvin stressin oireiksi. Nyt poden huonoa omatuntoa myös painostani vaikka se normaalien rajoissa on edelleen sekä siitä, että olen mitä ilmeisimmin stressaantunut. Toisaalta en halua myöntää sitä, mutta mitä muutakaan se on jos päivät läpeensä mietin mitä en ole tehnyt, mitä pitää tehdä, missä olen epäonnistunut yms.
Koen jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, että en ole tarpeeksi remontoinut taloa. Olen maalannut sen, osaan huoneista vaihtanut tapetit ja lattiat, nikkaroinut siellä täällä pienempiä asioita, mutta edelleen on tekemättä.
Luovuin eläimistä koska töiden, lasten ja remontin lisäksi en pystynyt hoitamaan niitä niin hyvin kuin haluaisin. Olen pettynyt itseeni koska epäonnistuin.
Poden huonoa omatuntoa siitä, että en säännöllisesti leivo, pelaile tai ulkoile lasten kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että lapset ovat murrosiän kynnyksellä ja yleensä torjuvat ehdotukseni yhteisestä tekemisestä. Koen sen johtuvan siitä, että olen aina tehnyt liian vähän.
Koen alemmuutta siitä, että palkkani ei ole tarpeeksi hyvä jotta voisin noin vain lapsille säästää rahat ajokortteihin ja avustaa autoissa ym. Teen ylitöitä, kun mahdollista jotta saisin jotain säästöön lapsille. Silloin lenkkeily jää vähemmälle ja poden huonoa omatuntoa, että en ole laihtunut asettamani tavoitteen mukaisesti.
Mitä tahansa teenkin en osaa rentoutua. Ollessani mukavalla kävelyllä saatan hetken nauttia luonnon äänistä kunnes havahdun taas siihen, että mietin millä tavalla olen epäonnistunut.
Kaiken tämän osaan kätkeä. Koulussa opin, että koskaan ei saa näyttää jos sattuu. Pelkään kaikessa mitä teen, että epäonnistun ja joku näkee. Hymyilen ja olen kuin mikään ei painaisi, mutta tuntuu, että kannan maailmaa harteillani ja kokoajan pelkään, että joku näkee kuinka raskaalta se tuntuu.
Koitin aloittaa nuorena harrastamiani asioita jotta minulla olisi harrastus, asia jota teen vain siksi, että se on kivaa ja voisin rentoutua sitä tehdessä, mutta nyt on huono omatunto, sillä en ole kerennyt harrastaa.
Jopa seksiä harrastaessa joskus ajatus karkaa siihen, että nukun taas liian vähän ja se aiheuttaa lihomista joka on taas askel lähempänä yhtä epäonnistumistani.
Jos kenelläkään on jakaa vinkkejä joilla saanut stressiä lievitettyä tai kuinka antaa itselleen anteeksi epätäydellisyytensä, kasvattaa rikottua itseluottamusta tai mitä tahansa minkä arvelet keventävän kuormaa niin mielenkiinnolla kiitollisena kuuntelen.