Lue keskustelun säännöt.
Miten minusta on tullut niin arka vanhempana että jopa polkupyöräily jännittää! :D
19.05.2020 |
Tulee vain mieleen kauhuskenaariot, että pitääkö jarrut isossa alamäessä, mitä teen jos täytyy äkkijarruttaa ja jollekin sattuu jotain....
Huoh. Toki pyöräilen mutta yritän miettiä etukäteen aina mahdollisimman riskittömiä reittejä. Oikeasti ärsyttää.
Ennen ei ollut mitään ongelmaa ja rakastin kulkea täysillä oli asia sitten melkein mikä hyvänsä.
Onko tämä ihan normaalia? :D
Kommentit (20)
Minä en enää uskalla yksin lähteä kävelylenkille. Pelkään koiria ja niitä täällä päin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään ei tykkää ajaa liian lujaa, koska aina voi yhtäkkiä sattua jotain odottamatonta. Mitä jos pyöräilisit tahallaan ylämäkeen, niin tulisi hyvää treeniä, mutta ei tarvitsisi ajaa kovaa vauhtia? Alamäessä sitten voisi vaikka taluttaa, jos tuntuu liian hurjalta, tai jarrutella niin hiljaisella vauhdilla, että tarpeen tullen pystyy pysäyttämään jaloilla.
Ihan normaalia, vaatii totuttelua joka kevät, sama hiihtämisen kanssa.
Tutulta kuulostaa täälläkin! Luistimia en vetäis jalkaani enää mistään hinnasta.
Löytyisikö tähän jotain harjoitteita joita voisi tehdä? Mielikuvaharjoitteita?
Tietysti mikään ei vaikuta enemmän kuin se että vain pyöräilet mahdollisimman paljon erilaisissa ympäristöissä.
Voisiko tässä olla jotain koronalisää? Nyt kun puhutaan niin paljon turvallisuudesta ylipäätään, niin olet alkanut miettimään turvallisuutta muussakin suhteessa kuin vain hygienan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun puhutaan niin paljon turvallisuudesta ylipäätään, niin olet alkanut miettimään turvallisuutta muussakin suhteessa kuin vain hygienan takia. Tämä siis alitajuisesti.
ette ole vissii paljoa harrastaneet liikuntaa koko elämän aikana....
ei tuommoiset pelot ole normaalia aikuisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on "mahdollisimman riskitön reitti" pyöräillä?
Aina jalankulkijoiden joukossa?
Vanhuus ei tule yksin. En minäkään menisi enää benjihyppyä tekemään, tai lähtisi yksin ulkomaille parinsadan euron turvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuus tuo viisautta,nyt menis huoletta benji hyppään taas kun tietää faktat paremmin.
Ulkomaille myös vähillä rahoilla helppoa koska osaa ratkaista ongelmat sujuvasti älyllä
Vierailija kirjoitti:
Minäkään ei tykkää ajaa liian lujaa, koska aina voi yhtäkkiä sattua jotain odottamatonta. Mitä jos pyöräilisit tahallaan ylämäkeen, niin tulisi hyvää treeniä, mutta ei tarvitsisi ajaa kovaa vauhtia? Alamäessä sitten voisi vaikka taluttaa, jos tuntuu liian hurjalta, tai jarrutella niin hiljaisella vauhdilla, että tarpeen tullen pystyy pysäyttämään jaloilla.
Näin olen miettinyt että pyrin polkemaan ylämäet mutta suuret alamaäet.... Eihei. En tiedä uskallanko vielä kokeilla :D
Eikä ole sattunut edes onnettomuutta pyörällä, mitään suurempaa ainakaan siis.
Lisäksi niinkun joku kommentoi niin minäkin pelkään toisinaan kävelyä, varsinkin metsätiellä ja välillä niitä haukkuvia ja äriseviä koiria. Lintuja kuitenkin eniten koska kerran kokivat minut uhkana ja meinasivat hyökätä kimppuuni mutta eivät ihan koskeneet kuitenkaan. Silloin juoksin ja lujaa metsätietä pois :D
On se jännä, yksin ei uskalla enää tehdä mitään spontaania ennenkuin on miettinyt turvallisimmat reitit tai sitten joutuu psyykkaamaan itseään ensin pitkään jos päättääkin mennä riskimpää puolta
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
F-diagnoosia alla niin kaikki pelottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se normaalia. Minustakin on tullut kauhean varovainen, nuorena olin ihan päinvastainen.
Kai se on sitä, että keho jos menee rikki, niin se tuppaa näin vanhempana (itse olen keski-ikäinen, kohta 50) olemaan lopullisesti viallinen, ei korjaannu enää kuten nuorena. Vaivat jää pysyviksi riesoiksi.
Ja saa sitä olla varovainen, minullakin on polvien nivelrikko, sattuu tavallinenkin kävely, saati jos astun vähänkin vinoon tai jonkun kiven päälle, kauheeta tuskaa pienestä virheliikkeestä.
Elämä on lapsena ja nuorena ihan erilaista, sitä on silloin kuolematon ja keho senkun uudistuu vaikka miten telois..
Ei kai tuollainen oikeasti ole normaalia?! Vai oletteko te jotain 90v mummoja, kun pyörän vauhti pelottaa?
Tämä on ilmeisesti naisten ominaisuus?
Mua pelottaa nykyään ajaa pyörällä ilman käsiä :D
Teininä räpläsin puhelinta molemmilla käsillä samalla kun ajoin :'D (tyhmää, tiedän)
Vierailija kirjoitti:
Minä en enää uskalla yksin lähteä kävelylenkille. Pelkään koiria ja niitä täällä päin riittää.
Minä pelkään vapaana olevia koiria, ja niitä riittää kaikkialla, kun vähänkin menee sivuteille tai pururadalle. Useimmilla koiranomistajilla on kummallinen käsitys, että koiraa saa pitää vapaana vaikka paikoilla liikkuu muitakin. Ja esim.laumanvartijakoira ei pysy omassa pihassa, vaan käy kimppuun heti liikettä nähtyään vaikka tiellä tai metsässä.
Jos ei ole pitkään aikaan tehnyt jotain, niin sitä alkaa jännittää. Jännityksestä pääsee vain yli, kun tekee sitä taas jonkin aikaa. Näitä on itselläni esim. pyöräily, tai mikä tahansa vauhtia ja vaaraa sisältävä liikunta, seksi uuden ihmisen kanssa, autoilu, ulkomaille matkustaminen.
Oletko loukannut itseäsi pyöräillessä? Itse kaaduin pahasti pyörän kanssa muutama vuosi sitten, meni pari kuukautta sairaslomalla. Sen jälkeen olen ollut aivan hermoheikko pyöräillessä, mutta pakotan itseni silti pyöräilemään. Täysin typeräähän tämä pelko on, mutta minkäs teet.