Muisteleeko kukaan teistä inholla joitain vanhoja miesjuttujanne vaikka yhden illan juttuja? Harmittelette miksi

Kyllähän ne aina nolottaa, kun mieleen tulevat nuo vanhat sekoilut, mutta itseäni niistä enemmän syytän kuin miehiä, ainakaan mitään miesvihaa en ole itsessäni tunnistanut.

(tai en haluaisi edes muistaa) en tunne silti mitään miesvihaa. Ei ole tapana muutenkaan yleistää.

20v vanha juttu kun itse olin 20 ja piti testata että ovatko vanhemmat ns paremmat, hehe. Oli 2kk:n suhde naimisissa olevan miehen kanssa joka oli jo 42v, huh. En tänä päivänä ymmärrä itseäni.

Mulla ei ole mitään kalavelkoja tai negatiivisia fiiliksiä ketään eksää kohtaan. Harvoin on ollutkaan, mutta en jaksa vihata ketään pitkään. Joitain vanhoja panoja muistelen suurella lämmöllä. Muutamia olen jopa paneskellut vuosien varrella uudelleen.

vaikka en niitä mitenkään muistelekkaan. Joskus iskee kuvotus kun mieleen tulee jotain vähemmän mairittelevia muistoja jotka luuli jo unohtaneensa.

Ehkä en niinkään muistele pahalla ketään ihmistä vaan sitä, kuinka itse olen ollut tyhmä ja antanut kohdella itseäni huonosti. Tämä pätee eniten ensimmäiseen avopuolisooni, joka oli väkivaltainen ja persoonallisuushäiriöinen ihminen. Kokemattomuuttani ja nuoruuttani jouduin hänen hampaisiinsa (olin 19 kun tapasimme). Tavallaan edelleen inhoan itseäni että miten pystyinkään elämään semmoisen ihmisen kanssa. Toisaalta olen ylpeä että pystyin irrottautumaan hänestä vaikka hän ei olisi tahtonut.

Vierailija:

pitikään sotkeutua mieheen ja lopulta tunnette suoranaista miesvihaa kun alatte muistelemaan miten miehet ovat kohdelleet teitä? Onko tuollaiset tunteet normaaleja?

ja hetkittäin voin tuntea vihaa siitä, että minua on " kohdeltu väärin" , mutta yleensä nuo tunteet ovat todella ohimeneviä. Ts. siis varsinkin tuo miesvihan tunne on sellainen, joka katoaa samantien! Varsinkin koska nyt olen varsin tyydyttävässä ihmissuhteessa, en koe minkäänlaista " vajautta" .