Miksi omakotitalossa pitää olla nurmikenttäpiha?
Täällä pientaloalueella ei juuri kukaan näytä tekevän sillä nurmipläntillä mitään. Paitsi ajaa sitä nurmikkoa joskus.
Mikä järki siinä on? Eikö mahdollisimman pieni tontti olisi paras kun ei sillä pihalla kukaan mitään tee? Onko tämä joku ihmeen itsetuntokysymys, että pitää olla iso nurmikenttä?
Kommentit (12)
Itse asiassa luin Hararin Sapiensista vähän tuon nurmipihan historiaa. Kauan sitten nurmikon ylläpito oli kallista jolloin vain tosi rikkailla ja kuninkaallisilla oli varaa nurmikkoon ja puutarhaan. Tästä syystä sitä alettiin pitää ikään kuin statussymbolina. Ja sitähän se nykyään nimenomaan on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä sitten pitää olla mielestäsi?
No nimenomaan! Kukaan ei ole keksinyt sille mitään käyttöä!
Se on kaunis ja siinä voi istuskella. Monet viettävät pihalla aikaa. Lapset leikkivät ym. Yksityinen tila, jonne muut eivät tunge, kuten puistossa.
Ei sen ole pakko olla nurmea, voihan se olla vaikka kunttaa tai jotain muuta. Joka tapauksessa jotain pitää olla, ellei halua, että piha on hyvin epäsiisti.
Siis pientaloalueillahan ne tontit just on niin minimaalisia että ei niihin mahdu kuin joku nurtsipläntti ja/tai terassilaituri josta voi tuijottaa naapurin parin metrin päässä olevista ikkunoista sisään.
Minusta nurmikko on kaunis, miksi siinä pitäisi olla jotain?
Meillä on 1000m2 tontilla n. 160m2 yhtenäinen nurmialue, muuten on perennapenkkejä, terassia, kasvimaata, kunttaa, kiveystä. En halunnut sellaista jokapaikkaan ulottuvaa nurmikkoa, joka kasvaa sammalta ja rikkaruohoa, ja on myös työläs hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta nurmikko on kaunis, miksi siinä pitäisi olla jotain?
Ihan hyvä ja rehellinen vastaus.
Niinpä. Meidän piha on perustettu keskelle metsää ja jostain ihmeen syystä edelliset asukkaat laittoi kanervapuskien, sammalten ja varvikon tilalle nurmikkoa.
No onneksi metsä hissukseen valtaa pihaa takaisin.
Se on kyllä ihan vihonviimeinen monokulttuuuri. Jouduin lapsena leikkaamaan 2400 neliön pihasta nurmikkoa joka viikko, neljä tuntia meni sen ajan vehkeellä. Jostain kumman syystä meidän pihaan ei nurmikkoa tullut. Siinä on kunttaa, ajotiellä mursketta ja kävelyreiteillä laattaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä ihan vihonviimeinen monokulttuuuri. Jouduin lapsena leikkaamaan 2400 neliön pihasta nurmikkoa joka viikko, neljä tuntia meni sen ajan vehkeellä. Jostain kumman syystä meidän pihaan ei nurmikkoa tullut. Siinä on kunttaa, ajotiellä mursketta ja kävelyreiteillä laattaa.
I feel you. Saman kokoinen piha ja yhtä kauan menee. Nyt istuttelen pensasryhmiä. Täysin järjenvastaista pistää elämästä... oikeastaan sekuntiakaan sen hem metin ruohonleikkurin perässä kävelemiseen - äärimmäisen vastenmielistä puuhaa.
Meillä kalliota ja koloissa havukasveja.
Ei hoitohuolia.
Iso terassi, jossa voi oleilla.
Mikä siinä sitten pitää olla mielestäsi?