Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut hankkivat kissoja/koiria tai molempia, vaikka eivät pysty tai osaa huolehtia niistä loppujen lopuksi?
17.05.2020 |
Tätä olen pohtinut. Jotenkin omassa tuttavapiirissä nämä ihmiset ovat olleet selvästi sellaisia, etteivät ole osanneet huolehtia itsestään ja sitten ovat hankkineet lemmikin, joka myöhemmin luovutetaankin pois tai pidetään kynsin hampain väkisin. Minusta ei ole ollut apua esim. väliaikaisessa hoitamisessa, koska olen pahasti allerginen (ja siitä on sitten suututtu, allergia ei ole minun valintani...) Lemmikkien hoitaminen (ruokkiminen, hoito, eläinlääkärit, vakuutukset?) maksaa melko paljon tietääkseni ja kun nämä tuttavani ovat marisseet, ettei ruoka edes riitä itselleen niin miksi hankkivat uuden suun ruokittavaksi/elätettäväksi sitten? Joillakin lemmikki on edistänyt kyllä terveyttä, mutta yleensä heillä ei ainakaan ole ollut ongelmia välttämättä taloudellisesti tai muuta. Mitkä ovat teidän mielipiteenne? Oletteko törmänneet itse samaan? Ja saadaanko joitakin lemmikkejä liian helposti?
Kommentit (5)
On melko yleistä että lemmikki otetaan tietämättä mitä se vaatii esim kani ei ole mikään häkkieläin vaikka kovin moni pitää näitä pienessä häkissä tarjoamatta mahdollisuutta liikkua vapaasti. Koirat kärsii eroahdistusta ja räksyttää yksin kotona työpäivän ajan. Kissat jätetään leikkaamatta ja kulkevat kesän ulkona saaden pentuja, joita eläinsuojelu pelastaa syksyn tullen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulevat sen olevan yksinkertaista. Todellisuus on yleensä täysin toinen. Oikein hoidettuna lemmikistä on iloa. Onhan lemmikin ja omistajan suhde vastavuoroinen jollain lailla: jos huolehdit lemmikistäsi, lemmikki huolehtii sinusta myös esim. pitämällä seuraa tai on seurana lenkkipolulle jos puhe on koirasta.
Yliarvioidaan omat kyvyt tai osaaminen. Ei valita itselle sopivaa lemmikkiä tai rotua riittävän huolellisesti.
Tätä taas mietin eilen. Työkaveri raahasi illanistujaisiin kaverinsa, joka selitti suurimman osan iltaa suu vaahdossa suuresta taistelukoirastaan joka hyökkää kimppuun jos joku nostaa kätensä hänen lähellään. Ja joka haetaan karkureissuilta taksilla kotiin ja joka ei osaa kulkea hihnassa. Samalla kaverilla oli vielä kaksi leikkaamatonta tyttökissaa joilla on jatkuvasti pentuja. Kun koitin sanoa että kannattaisiko ne leikkauttaa, ei hän ymmärtänyt yhtään miksi.
Noin 30-vuotias alkoholiin menevä sossupummi oli kyseessä. Ei ole koskaan käynyt töissä tai käynyt mitään kouluja, siitäkin oli kovin ylpeä.
He ovat puhtaasti vain tyhmiä ja kypsymättömiä. Uskovat kai, että oppivat huolehtimaan itsestään jos huolehtivat jostakin toisesta. Joillakin voikin auttaa, mutta aika harvoin... Olen ymmärtänyt että ensin opitaan huolehtimaan itsestä, ennen kuin voi huolehtia muista. Sitten jotkut huolehtivat vain muista eivätkä itsestään, niinkin voi käydä.