Milloin pääsen pois? Voinko tehdä itse jotain asialle?

Jollain mitään ajatuksia?

Muutos pitää tulla sinusta itsestäsi, positiiviseen ajatteluun voi opetella, joka päivä alat ajatella mikä on ollut hyvää ja mikä ei, voitko vaikuttaa itse siihen mikä on huonosti ja miten se tapahtuu. Opettele olemaan pienestä onnellinen, siinä se elämän salaisuus on. Nauti siitä hetkestä kun aurinko lämmittää ja heitä vaikka paita pois ja ota arskaa parvekkeella. Käy ostamassa vaikka kevään ensimmäinen jäätelö, jos rupeaa satamaan kaatamalla, älä anna sen haitata, vaan ajattele että oletpa kerrankin ottanut varaslähdön kesään...

Ei ole syytä elää eikä mitään mitä odottaa tai tehdä töitä sitä varten. Elämässä ei ole iloa.

Olen yhteiskunnassamme täysin tunnistamaton ilmiö.

Musta tuntuu ihan samalta,kanssa lapsesta asti ollut melankolinen aina enimmäkseen, luultavsti jopa masentunut:( Taustalla ainakin yksi iso trauma jonka aiheutti toinen vanhempani vieläpä:( Muutnbekin oli vaikeat ja köyhät perheolot ja kouluissa sit jatkui kiusaaminen jne.

Yhä yhteiskunnan sylkykuppina,koska olen työtön ja sairas. Haluaisin vaan myös eutanasian, kun kerta töihin en pääse enkä sairaana oikein edes kykene, ihmissuhteita ei ole eikä tule. Joskus koen pieniä ilon hetkiä toki esim. kuntoilun,hyvän kirjan/leffan,tanssin ja omien taiteilujeni parissa, mutta ei niistä ole mulle syyksi jatkaa tätä vuosikymmeniä.

Pahinta on elää yhteiskunnan vihaamana sossupummina, mutta kun muuten ei voi elämäänsä oikein rahoitata,ku nterveys on aikalailla tuhottu jo ja en kelpaa ja pääse syrjäytettynä outolintuna minnekään ansaitsemaan elantoani siten kuin kykenisin:( Elämä meni jo, en päässyt ikinä kyytinkään kyllä.

Rukoile Jeesusta. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon sekä tarkoituksen elämään.