Voiko miestä saada milään helläksi ja huomioivaksi, jos

Jos nuo asiat ovat sinulle parisuhteessa tärkeitä, etkä saa niitä mieheltäsi, miksi olet parisuhteessa hänen kanssaan? Kenenkään ei tarvitse "hyväksyä mitään hautaan asti", siis ainakaan parisuhteen suhteen. Joku lakiko sinua määrää olemaan juuri tuon miehen kanssa parisuhteessa?



Tietenkään toista ei voi muuttaa; siis toisen perusluonnetta. Eikä se ole reiluakaan. Jos toinen ei halua halailla ja lohdutella, se on hänen oikeutensa. Jos ne asiat eivät ole hänelle luonteenomaisia, et voi niitä esiin pakottaa. Mutta aina voi etsiä rinnalleen jonkun, jonka perusluonne vastaa omia tarpeita. Etsiköön miehesi sitten jonkun, joka ei halailua ja lohduttelua kaipaa.



terveisin: meillä kyllä halaillaan, pussaillaan ja lohdutetaan vuodesta toiseen

juuri sellaisena körmynä kuin mitä on? Miksi pitää muuttaa muunlaiseksi?

Joko hyväksyt hänet, tai haluat parempaa ja lähdet. minäkin olen yrittänyt muuttaa yhtä piirrettä miehestäni. N. 2kk hirveän huudon jälkeen mies yrittää toimia toisin, mutta kohta on taas sama vanha sävel viulussa.

Jos läheisyys ja myötäeläminen ovat näitä ensisijaisia tarpeita, ei voi rakastaa "körmyä", jolta näitä ei saa.



Miksei joku vaan voi rakastaa pettävää, valehtelevaa tai muuten vittumaista ja alati vittuilevaa miestään sellaisena kuin hän on? Miksei joku vaan voi hyväksyä, että mies ei esim. ole lainkaan kiinnostunut lapsista ja kodinhoidosta, vaan ainoastaan kaljan tissuttamisesta ja lätkän seuraamisesta? Miksei sellaista miestä voi vaan rakastaa sellaisena örmykörmynä kuin hän on ja unohtaa toiveet mistään muusta? -> No, lähinnä siksi, että ottaa päähän, jos ei saa tarpeitaan (tasa-arvoisena kumppanina kohdelluksi tuleminen, rehellisyys jne.) tyydytettyä parisuhteen arjessa.

Miehesi vaikuttaa kuvauksesta päätellen tyypilliselta suomalaiselta jörrikältä. Ne ei puhu eikä pussaa, mutta ne ovat yleensä uskollisia ja luotettavia.

Jos läheisyys ja myötäeläminen ovat näitä ensisijaisia tarpeita, ei voi rakastaa "körmyä", jolta näitä ei saa.

Miksei joku vaan voi rakastaa pettävää, valehtelevaa tai muuten vittumaista ja alati vittuilevaa miestään sellaisena kuin hän on? Miksei joku vaan voi hyväksyä, että mies ei esim. ole lainkaan kiinnostunut lapsista ja kodinhoidosta, vaan ainoastaan kaljan tissuttamisesta ja lätkän seuraamisesta? Miksei sellaista miestä voi vaan rakastaa sellaisena örmykörmynä kuin hän on ja unohtaa toiveet mistään muusta? -> No, lähinnä siksi, että ottaa päähän, jos ei saa tarpeitaan (tasa-arvoisena kumppanina kohdelluksi tuleminen, rehellisyys jne.) tyydytettyä parisuhteen arjessa.

Mikä mahtaisi olla miehen versio tästä liitosta? - miksi tuo nainen on koko ajan mankumassa jotain akkamaista halailua, eikö se nyt p:le usko että mä siitä tykkään ihan ilman mitään lääppimisiä...?

rahanmenoa. Näin minä tein, kun olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Kävin vaatekaupasta ostamassa uusia vetävännäköisiä kuteita (olin juuri laihduttanut muutamia kiloja), ostin uusia alusvaatteita ja meikkejä. Rupesin laittamaan itseni nätiksi kerran viikossa, (arki-iltana), laiton jopa vähän hajuvettä, ( en ole ikinä aikaisemmin käyttänyt) ja kun mies tuli töistä kotiin, olin ovella vastassa ja sanoin että heippa, mulla on vähän asioita kaupungille ja painelin ovesta ulos ja menin kirjastoon kahdeksi tunniksi naistenlehtiä lukemaan. Näin kun tein nelisen kertaa, mies rupesi kummasti kuuntelemaan, mitä hänelle puhuin ja ottamaan huomioon mielipiteeni ja kerran tuli sitten taputtamaan takapuolellekin...

Välillä pystyn olemaan omilla jaloillani seisova, itsenäinen nainen, joka ei hellyyttä kaipaa. Joskus taas kaipaisi vain, että joku ottaisi syliin ja sanoisi ne oikeat sanat. Tai edes yrittäisi sanoa.



Mieheni on periaatteessa hyvä mies, kunnollinen, hyvä isä, hyvässä työpaikassa. Mutta joku palanen häneltä puuttuu aivoista siitä empatian kohdalta. Hän haluaisi että olisin aina tasainen ja järkevä, koskaan ei saisi innostua mistään ja koskaan ei saisi olla heikko.



ap

...ajattelin että muutan sit itteni vaika on minussa.....PASKAT....ei ihminen voi olla muuta.Eli jos ei kelpaa sellaisena kun on niin antaa mennä.....Nyt olen tyytyväinen ei ole uuttaa miestä ja rima sille uudelle on korkeella...eli voi hyvinkin olla että ole yksin loppuelämäni.Mutta onnellinen ja tyytyväinen saan olla oma itseni....!!!!

voisitte kuitenkin ihan rauhassa jutella tästä asiasta, ihan syyttelemättä ja asiallisesti. Että sinä hyväksyt hänen jörrikkämäisen itsensä ja oletat, että hänkin ymmärtää sitten vastavuoroisesti sitä, että sinun pitää välillä päästä käpertymään hänen turvalliseen kainaloonsa. Ei kai sen pitäisi mitään mahdotonta olla?