Miksi toisten ahkeruus ärsyttää?

Työkaverin ahkeruus saa mut näyttämään laiskemmalta. Kun työkaveri ei suorita satalasissa huipputulosta, niin mun suoritus näyttää paremmalta. Siksi.

Jos ärsyyntyjä haluais, mutta ei pysty.

Ärsyttää koska en itse pysty samaan. Enkä jaksa. Töiden ja kotitöiden jälkeen jaksan vaan maata sohvalla, kuunnella lasten kinastelua ja toivoa, että olisi jo ilta.

Tuntuu ahdistavalta, jos ite tekee töitä niin hyvin kun pystyy, mutta jostain syystä toinen onkin sitten paljon tehokkaampi. Siinä tulee helposti riittämätön olo, ja voi sen sitten ilmaista vaikka ehkä tarkotus ei olekaan paha. 

Mä en tunne palavaa intohimoa tehdä töitäni superhyvin, harrastaa tavoitteellisesti tai muuten suorittaa elämää. Kadehdin heitä, joilla nuo asiat tulevat luonnostaan ja tuovat iloa. Mulla ne eivät sitä tee.

Ystäväni on tuollainen touhutiina. Tekee paljon töitä, opiskelee innoissaan lisää ammattialastaan ja tekee omalla alallaan valtakunnallisesti näkyvää työtä. Harrastaa liikuntaa, kirjoittaa kirjaa jne. Siihen päälle elää mukavaa elämää miehensä kanssa, koti on kaunis ja on vielä tyytyväinen elämäänsä. Tarvitseeko sanoa, että olen kateellinen? Oma työ ei innosta enkä etene uralla, en jaksa panostaa. Vapaa-ajalla saatan selata vauvapalstaa ja somea koko illan, vaikka voisin tehdä jotain muutakin.

Itse haluaisin tietää, miksi ahkeria ihmisiä usein pilkataan ahkeruudestaan? Ahkeruus oli maatalousyhteiskunnassa tarpeen ja nyt siitä on tullut jotenkin turha ominaisuus?

Ei ahkeruus ärsytä vaan arvostuksen kerjääminen. Työkaverini on pedantti ihminen ja tekee 60-tuntista viikkoa. Itse teen lähinnä 30-tuntista, mutta helposti mitattava työsuoritteeni, eli laskutus asiakkaalta, on noin 80% hänen tekemästään.

Laiskuus on kehitystä eteenpäinvievä voima. Jos tärkeää olisi vain ahkeruus, kuokkisimme edelleen kaikki pellolla sen sijaan, että työt tehdään traktorilla.

Se ahkera työkaveri saa ne pomon kehut. Pahimmillaan pomo hehkuttaa ahkeraa työntekijää koko tiimille. Herkästi tulee muille olo, että ahkera asettaa riman korkealle ja on pomon lellikki.

Meillä oli töissä tuollainen tapaus ja tilanne sapetti meitä muita. Varsinkin, kun nainen jaksoi myös kertoa palavereissa ääneen, mitä kaikkea oli taas saanut aikaan. Onneksi eteni toiseen firmaan.

Se ahkera tapaus saattaa huomaamattaan hehkuttaa ahkeruuttaan ja se häiritsee. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihminen kehumassa itseään.

Naapurin hoidettua puutarhaa vasten meidän piha näyttää Peppi Pitkätossun kodilta. Luo paineita. :D

Munkin entinen laiska työkaveri karjas mulle ”mitä vittua sinäkin oot aina noin pirtee ja ahkera”. Öö, okei. Pitäis varmaan olla naama nurinpäin vältellen työntekoa

Se toisen ahkeruus ärsyttää kun se ei oo omaa.

Suomessa ajatellaan usein, että toisen ahkeruus ja pärjääminen on itseltä pois. Jos se työkaveri kerää kehut ahkeruudesta ja on vielä lahjakas työssään, se on minulta pois.

Minua ottaa päähän, koska en itse ole samanlainen. En kykene väsyneenä ahkeroimaan. Moni asia ei edes kiinnosta niin paljon, että jaksaisin nähdä niiden eteen vaivaa.

Työpaikalleni tuli vuosi sitten kirkasotsainen nuori nainen, joka on tahkonnut tulosta töissä nuoren ikänsä. Ideoita ja intoa riittää. Ärsyynnyn, sillä en jaksa tuollaista yli-innokasta koiranpentua. En ole ainoa ärsyyntynyt työpaikallani. Tuo nainen odottaa meidän muiden huhkivan samoin, vaikka ei todellakaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin tietää, miksi ahkeria ihmisiä usein pilkataan ahkeruudestaan? Ahkeruus oli maatalousyhteiskunnassa tarpeen ja nyt siitä on tullut jotenkin turha ominaisuus?

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. ;)

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää koska en itse pysty samaan. Enkä jaksa. Töiden ja kotitöiden jälkeen jaksan vaan maata sohvalla, kuunnella lasten kinastelua ja toivoa, että olisi jo ilta.

Ai niin, meinasi unohtua vauvapalstailu!

Teen todella raskasta työtä. Kerran päätimme porukalla, että tänään painamme täysillä ja teemme työt niin nopeasti kuin ikinä pystymme jotta pääsemme etukäteen kotiin. Vedimme itsemme täysin loppuun ja loppupäivästä yritin olla lähinnä oksentamatta.

Firman toimitusjohtaja saapui iltapäivällä paikalle ja kysyi miksi työntekijät lopettivat hommansa ja ovat lähdössä kotiin. Kerroimme, että saimme kaikki työt valmiiksi. Toimitusjohtaja ilmoitti henkilöstöpäällikölle ja lähiesimiehelle, että työtehtävien määrää pitää nostaa noin 20% koska me ehdimme kyllä tekemään enemmän töitä. Menimme sanomaan jälkeenpäin esimiehelle, että emme kykene tekemään lisääntyvää työmäärää mutta häntä se ei kiinnostanut. Hän alkoi kyselemään jälkeenpäin jatkuvasti kysellä, että mikä vitussa meillä kestää nykyisin koska hän tietää meidän tehneen kyseiset työt nopeamminkin.

.

Liian ahkerista työntekijöistä ei tykätä työpaikoilla koska työnantaja alkaa helposti vaatimaan kaikilta työntekijöiltä samaa työvauhtia mitä firman nopein ukko tekee. "Miten sä ajat noin hitaasti kuorman perille kun sun työkaveri Mika Häkkinen ajaa paljon nopeammin autolla."

Ei nyt ärsytä, mutta jos ollaan ahkera vain ahkeuuden vuoksi ilman intohimoa ja rakkauta siihen mitä teet on se vähän ajan haaskausta (eli jos vaikka ahkeroit hikihatussa työssä, josta et edes pidä sen sijaan että vaikka ahkeroisit perustamalla oman unelmayrityksen).

Olen kateellinen, vaikka en sitä ääneen myöntäisikään. Kadehdin ihmisiä, jotka nauttivat arkisesta tekemisestä ja innostuvat. Saan aina olla motivoimassa itseäni, enkä silti innostu samalla tavalla.