Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan hukassa työelämän kanssa :(
14.05.2020 |
Täytän vuoden päästä 30 ja olen ihan hukassa elämäni kanssa.
Olen ammatiltani lähihoitaja, mutta en halua enkä jaksa tehdä enää päivääkään noita töitä! Tämän lisäksi olen aloittanut ja lopettanut kaksi ammattitutkintoa kesken koska ala ei tuntunutkaan omalta.
Teen lyhyttä työpäivää (6h) koska jaksamisen ja keskittymiseni ei muuhun riitä. Haluaisin itseltäni enemmän, haluaisin pystyä tekemään tavallisen pituista työpäivää, haluaisin ”paremman” ammatin, kadehdin esimerkiksi vanhoja koulukavereita jotka ovat päätyneet esimiestehtäviin, lääkäreiksi, juristeiksi jne.
Olen itse tehnyt aina vain sijaisuuksia ja max vuoden määräaikaisuuksia.
Haluaisin opiskella jonkun hyvän ammatin jossa parempi toimeentulo olisi taattu. En vain tiedä mitä. Lisäksi pelkään ettei keskittymiseni riitä mihinkään. Pelkään että minulla on ADD mutta en uskalla hakea apua, koska olen niin monesti lukenut ettei vaivaa oteta tosissaan.
En edes tiedä mitä tällä aloituksella haen mutta kaipaisin jotain vinkkejä ja apua :(
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tuntenut samoin aiemmin joka päivä. Koen itseni huonommaksi kuin muut ja kouluttauduin tämän takia useaan ammattiin. Myös lähihoitajaksi. Myös ikä painaa.
Ymmärrän siis täysin miltä sinusta tuntuu ja nyt annankin ohjeen. Jos haluat vielä elämässäsi opiskella, hae ennemmin korkeakouluun. Kyllä sinusta on siihen. Uusi ja erilainen tuntuu aina vaikealta, mutta kyllä sinusta on siihen. Olethan jo yhden tutkinnon suorittanut.
Itse teen opiskelujen ohessa tuotantotyötä, niin voin illat pyhittää opiskelulle. Lähihoitajan työ oli sen verran uuvuttavaa, että siinä ohessa ei voinut kuvitellakkaan vielä työpäivän jälkeen opiskelevan.
Kannattaa myös jutella ammattilaisen kanssa näistä tuntemuksista, koska huonommuuden tunne on usein lapsuudesta lähtenyt trauma.
Tsemppiä tulevaan, muista tavoitella unelmia!
Kiitos kannustavasta viestistä❤️ Ammattikorkeassa tai yliopistossa haluaisinkin opiskella, mutta en tiedä sopivaa alaa itselleni. Olen tutkinut eri aloja ja tehnyt ammatinvalintatestejä, mutta mikään ei oikein tunnu omalta.. enkä haluaisi olla enää siinä tilanteessa että lopetan koulutuksen tämän takia kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi esim. opettajan opinnot? Voit myös kouluttautua toiselle alalle ja käydä myöhemmin pedagogisen pätevyyden.
Suosittelen kuitenkin, että kuuntelet sitä paljon kehuttua sisäistä ääntä. :) onneksi nyt on aikaa miettiä. Voithan esimerkiksi käydä avoimen kursseja ja siltä pohjalta valita mikä kiinnostaa. Ne tietenkin maksavat jonkin verran, mutta pystyt myös tekemään töitä samalla. Ja oliko vielä niin, että nyt koronan aikana moni avoin on poistanut kurssimaksut.
Näin pystyt myös tulevaisuudessa hyväksilukea valinnaiset opinnot. :)
Sama ongelma täällä mutta ikää vähän enemmän
Ihan ekaksi lopeta se kateus koulukavereitasi kohtaan, siitä ei ole mitään hyötyä. Kaikilla on omat murheensa ja joku vaativassa ammatissa oleva voi haaveilla irtisanoutumisesta. Minä kyllä suosittelen, että aloitat sillä lääkärikäynnillä. Sitten voisit kysyä pääsisitkö työkkäriin ammatinvalintapsykologille. Minä kävin siellä, sattui vielä oikein ihana psykologi, jolta sain paljon apua ajatuksiini. Ja jos sinusta tuntuu, että olet jo vanha (et ole), niin sinulla on vielä 40 vuotta eläkeikään. Siinä ajassa moni ehtii vaihtaa ammattia useasti.
Minulla vähän sama juttu. Lapsuudesta tuli se että olin kuulemma huonompi kuin muut ja sain käsityksen että voin hakea vain siivoomaan. Kaverini ihmettelivät miksen opiskele. Opiskelin ammattikoulussa alan joka ei kiinnostanut eikä työllistänyt koska vanhemmat sanoivat että se on hyvä ala. Olen käynyt läpi useat ammatinvalinnat, jättänyt kouluja kesken koska luulin etten ole niissä hyvä. Suosittelen ensin käymään läpi lapsuutesi traumat ja testaamaan onko sinulla ADD koska sitten vasta kun tunnet itsesi ja tiedät mitä haluat niin alan valinta on helpompaa. Itse olen lapsuuteni mielistellyt muita ja kasvanut sellaiseksi mitä vanhemmat halusi, he eivät tukeneet kiinnostuksen kohteitani ja masennuin koska jouduin jotain tekstiilialaa opiskelemaan enkä tänä päivänäkään ole sitä työtä tehnyt, enkä aio tehdä.
Olen itse tuntenut samoin aiemmin joka päivä. Koen itseni huonommaksi kuin muut ja kouluttauduin tämän takia useaan ammattiin. Myös lähihoitajaksi. Myös ikä painaa.
Ymmärrän siis täysin miltä sinusta tuntuu ja nyt annankin ohjeen. Jos haluat vielä elämässäsi opiskella, hae ennemmin korkeakouluun. Kyllä sinusta on siihen. Uusi ja erilainen tuntuu aina vaikealta, mutta kyllä sinusta on siihen. Olethan jo yhden tutkinnon suorittanut.
Itse teen opiskelujen ohessa tuotantotyötä, niin voin illat pyhittää opiskelulle. Lähihoitajan työ oli sen verran uuvuttavaa, että siinä ohessa ei voinut kuvitellakkaan vielä työpäivän jälkeen opiskelevan.
Kannattaa myös jutella ammattilaisen kanssa näistä tuntemuksista, koska huonommuuden tunne on usein lapsuudesta lähtenyt trauma.
Tsemppiä tulevaan, muista tavoitella unelmia!