Haluaisin niin tyttölapsen! En kestä tuota poikien rymyämistä!

Ennen oli sisällä potkuauto, sillä romutettiin seinät ja kolhittiin listat ja kulmat, lattiakin sai osansa. Sitten se vietiin ulos, kunnes alkoi kaahailu nukenrattailla. Nekin meni ulos. Nyt istutaan isojen autojen päällä (mitkä ei ole istumiseen tarkoitettu) ja mennään niillä pitkin huushollia tai työnnetään niitä lujaa eteen päin niin että kolina käy. Pojilla on hirveä tarve päästä kaahailemaan. Olis niin ihana seurailla pikkuisen tyttösen nukenleikkejä. Tämä jatkuva rellestys ja mekastus alkaa nyppiä! Rauhallista puuhakin osataan tehdä kun siihen ohjataan, mutta sitten pitää välillä päästä purkamaan ja se tehdään juoksemalla, karjumalla, kiljumalla, rymyämällä.



Ja joo, ulkoillaan 4h päivässä!

Sama meno tytöllä, kuin pojilla.

LIsäksi tyttö on draamakuningatar siihen päälle.

SE ei ole kiinni sukupuolesta vaan luonteesta, se rymyäminen.

Yksi pojista rauhallisempi kuin kukaan. 2 muuta poikaa ja tytär hajoittaa kaikki mitä eteensä tulee.

Mutta on se silti lutuista kun yksi riiviöistä riehuu vaaleanpunainen prinsessamekko päällä :)

rauhalliset nukkeleikit... hah. Kyllä niillä nukenrattailla ja -vaunuilla saa aikaan vaikka mitä.

pojat riehuvat ja remoavat. tyttö on paljon rauhallisempi. villiintyy joskus, mutta yleensä viihtyy lukien ja leikkien.

voi hyvä ihme, että tuosta tytöstä lähtee ääntä! On tosin 3v-uhmaiässä, joten toivottavasti rauhottuu.



Mutta miten saisi tuohon ekaluokkalaiseen isoveljeen vähän ryhtiä ja puhtia?

Ei ota mitään opiksi, ei ole kiinnostunut mistään oma-aloitteisesti. Oltiin lomalla, jossa olisi saanut kokeilla eri urheilulajeja laskettelusta biljardiin, mutta ensin ei oikein mikään kiinnostanut ja sitten ei ottanut mitään ohjauksia vastaan vaan pisti kaikki lekkeriksi:(

se tasaantuu kun ne kasvavat, meidän murkku neiti se vasta hankala on, ei todellakaan tiedä mistä murkkuneiti polttaa hermonsa.... Poika onkin sitten rauhallisuus. Ihania kumpikin kun hyvällä päällä ovat, harvoin vain.

enkä itseni takia vaan lapsen takia. Tytöillä on paljon vaativampi elämä, tyttöihin kohdistuu paljon enemmän painetta. Pitää olla täydellinen kaikessa ja vielä missin mitoissakin kaiken päälle. Miehet pääsee paljon helpommalla. Poikia kehiin, ei tytöillä tee mitään!

on niitä rämäpäitä, poika rauhallinen. Ei taida tuo rämäpäisyys olla sukupuolesta kiinni =)

kuin tyttöjä talossa, useampi kylläkin ja ihan samalaista menoa kuin teillä ap.=D



Kyllä ne tytötkin osaa rymytä. Osaavat kyllä rauhassakin olla. Minusta se on hyvin luonnollista että lapsi haluaa liikkua ja purkaa energiaa. Lapset tarvitsevat sitä liikuntaa.



Jos ulos ei päästä niin varmasti juoksevat sisällä. Siksipä koitankin käydä joka päivä ulkona..

toinen on aina ollut rauhallinen ja toinen taas samanlainen rymyäjä kuin villeimmät pojat... :)

Ennen oli sisällä potkuauto, sillä romutettiin seinät ja kolhittiin listat ja kulmat, lattiakin sai osansa. Sitten se vietiin ulos, kunnes alkoi kaahailu nukenrattailla. Nekin meni ulos. Nyt istutaan isojen autojen päällä (mitkä ei ole istumiseen tarkoitettu) ja mennään niillä pitkin huushollia tai työnnetään niitä lujaa eteen päin niin että kolina käy. Pojilla on hirveä tarve päästä kaahailemaan. Olis niin ihana seurailla pikkuisen tyttösen nukenleikkejä. Tämä jatkuva rellestys ja mekastus alkaa nyppiä! Rauhallista puuhakin osataan tehdä kun siihen ohjataan, mutta sitten pitää välillä päästä purkamaan ja se tehdään juoksemalla, karjumalla, kiljumalla, rymyämällä.

Ja joo, ulkoillaan 4h päivässä!

Pojat rauhallisia ja tyttö se, joka on aina nyrkkitappeluissa matkassa.



Kun koulusta tulee negatiivista viestiä, se on aina tytöstä. Eli kun pikkuveljeä oli kiusattu, se oli tyttö, joka oli pieksänyt kiusaajan.

Ennen oli sisällä potkuauto, sillä romutettiin seinät ja kolhittiin listat ja kulmat, lattiakin sai osansa. Sitten se vietiin ulos, kunnes alkoi kaahailu nukenrattailla. Nekin meni ulos. !

Meillä ainakin ajetaan potkuautolla ihan siististi sisällä, koskaan ei ole osunut seiniin tai listoihin niin että jälkeä olisi jäänyt. Meillä ainakin on rauhallinen poika. Ei tuo ole sukupuolesta kiinni vaan luonteesta.

ja tuo rymyäminen on minulle aivan tuntematonta. Eli kyllä se on ihan lasten perusluenteesta ja toki myös kasvatuksesta kiinni.



Meidän lapset ovat tosi rauhallisia kuten vanhempansa. Koskaan eivät ole potkuautoilla ja isommilla leluautoilla "jyrännet". Parketti kiiltää ja listat ovat ehjät :) Pari kertaa olen sanonut nätisti, että älkää lähetelkö metalliautoja olkkarissa huoneen toiselta laidalta toiselle. Mieluummin meidän lapset tuntuvat leikkivän prätkähiiri-, turtles- ja ritariukkeleillaan.



Tunnen myös tosi kovasti rymyävän tyttöperheen. Siinä perheessä lapsia ei ole koskaan kielletty mistään ja pistävät kotonaankin jo kämpän palasiksi. Huono homma sinänsä, että silloin käyttätyvät kylässäkin samoin - ei tule meille enää kyläkutsua...

Olipa hyvä, että tulit kiillottamaan sädekehääsi hetkeksi meidän muiden taitamattomien kasvattajien seuraan!