Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit aina hokee (vapaaehtoisesti) lapsettomille että lapsi on maailman suurin onni ja kaikki on ihanaa...
06.05.2008 |
Ja sitten kun joku tuore äiti hehkuttaa onneaan vauvansa kanssa, hänet haukutaan tekopyhäksi ja nyt 13 sivun ketjun verran vakuutellaan että kyllä hymysi hyytyy ja kaikkea kamalaa on vielä edessä?
Kysyn siksi, että olin vähällä noiden pelotteluiden vuoksi jäädä lapsettomaksi. Onneksi mieheni halusi lapsia ja päätin uskaltautua äidiksi. Ja olen todella vilpittömän onnellinen. Muiden äitien jutuista sain vaan käsityksen, että äitys on naisen pahin rangaistus, elämä menee pilalle, koskaan ei enää naurata paitsi ehkä kun lapset muuttaa pois.
Mistä tämä ristiriita? Oletteko oikeasti sitä mieltä että lapset vie onnen elämästä, vai että lapsi tuo onnen?
Kommentit (5)
lapsi tuo lisää onnea, jos hän on helppo.
samalla hän tuo lisää surua, koska tulee pelko menettämisestä.
oli lapsia tai ei, niin se elämä pitää itse kuitenkin tehdä onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He ovat päivittäinen ilonlähde elämässäni.
Lapsissa asuu jing ja jang. Toisena päivänä on vain ihanaa, toisena ihan kamalaa. Vuoristorataahan se on. Jos olet vanhempi varmaan tiedät sen.
Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta on päiviä ja sitten on toisenlaisia päiviä...
mutta siihen rakkauteen sisältyy niin riipaiseva menettämisen pelko, ettei sitä tuskaa voi sanoin kuvata. Kun ambulanssilla kaahaa pillit ulvoen henkihieverissä olevaa lasta kädestä pidellen, se tunne on niin kammottava, ettei sitä koskaan unohda. Toivottavasti en sen suurempaa tuskaa joudu koskaan kokemaan, pahempaa olisi ollut jos siitä ei olisi selvitty.
Rakkaus ja tuska kuuluvat yhteen.
Lapsi on suurin onni mitä ihminene elämässään voi saada ja se rakkaus lapseen jotain käsittämätöntä...ja sitten toisaalta vauvan ja pienen lapsen kanssa voi olla myös rankkaa jos joutuu paljon valvomaan jne jne, eri syistä.