Lonkkavikainen tutun tuttu on todella vanhan näköinen. Järjettömät silmä ja otsarypyt.

Jaa. Mitä ajattelit että keskustelisimme tästä.

Ihme alotus.

Mä luulin että puhut musta mutta olen 47v.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin että puhut musta mutta olen 47v.

Pitääkö muut tuntomerkit paikkansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin että puhut musta mutta olen 47v.

Pitääkö muut tuntomerkit paikkansa?

Joo.

Miksi sen pitäisi kiinnostaa ketään täällä? Puhutaan ennemmin katkeruudestasi. Ehkä voimme auttaa sinua. Kerro jotain siitä.

Mitä hemmettiä se jollekin kirjoitustaidottomalle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen pitäisi kiinnostaa ketään täällä? Puhutaan ennemmin katkeruudestasi. Ehkä voimme auttaa sinua. Kerro jotain siitä.

Hällä ei taida olla yhtään ystävää. On vaan tuttuja ja tutuntuttuja.

toisin sanoen, lonkkavikainen on lääkärin ohjeen mukaan laihduttanut vähentääkseen lonkkanivelten rasitusta, ja sä ilkut täällä kuinka järkyttävän ryppyiseltä sen naama nyt näyttää? tajuatko itsekään millainen raatokärpänen oot?

Tästä tuli mieleen ystävän äiti joka epäonnistuneesti aina ”vihjaili” jostain asiasta joka oli muka sattunut tutun tutulle ”juu se on semmonen, se tekee aina niin ja näin ja näyttää tältä ja tolta”. Juoruilun ainoa tavoite oli piikitellä minua minun tavoistani tai ulkonäöstäni, ”muka huomaamattomasti” ja häijysti. Mulle jäi aina ihan huvittunut olo, se juoruilu oli niin käsittämätöntä. Nyt hänen tyttärensä, mun ystäväni on yli 40-vuotias ja IHAN SAMANLAINEN, ja myös ihannoi tätä äitiään kovasti. Molemmat liioittelee omia hyviä puoliaan ja mollaa muita. Uskon että he ovat sisimmässään tosi itsekriittisiä, mutta se näkyy ulospäin tollasena outona käytöksenä.

Uskomatonta miten myötätunnottomia ihmiset voi olla.