Koirasta ongelma

Aikuinen ihminen. Et sitten tullut ajatelleeksi noita asioita etukäteen, ennen kuin hankitte sen koiran? Allergiaa en tarkoita, vaan tuota jaksamista. Tuolla lailla niitä "kesäkissojakin" tulee. Vastuuton tunnut olevan.

uudelleen sijoittamista. Molemmissa näissä tapauksissa perheessä sovittiin koeaika. Jos joku perheenjäsen koeaikana haluaa palauttaa koiran, niin tehdään. Toisessa perheessä koira lähti heti seuraavana aamuna takaisin, toisessa perheessä koira on asunut jo kohta kolme vuotta.



Nämä eivät ole mitään hetkenmieljohdejuttuja. Siinä tulee turhia suruja ihmisille koirasta puhumattakaan. Allergiasi on peruste, ja virhearviointejakinsaa tehdä, jotka täytyy voida korjata. Mun mielestä sun ainoa tie on se, että puhutte asiaa niin kauan, että miehesi ymmärtää, ettei muuta vaihtoehtoa olekaan kuin koirasta luopuminen. Lapsille ja koiralle asioita on vaikeampi selittää. Koiran surua et sitten edes näe ja ehkä lapsetkin sen unohtavat pian. Mutta ongelmat on ratkottava, sattui eli ei.

Eli koira hankittiin alunperin minun aloitteestani, minä halusin koiran, jo syksyllä. Ja nyt kävi näin. Nyt löytän mielestäni kaikenlaisia syitä allergian lisäksi, se on liian iso, se vaatii liikaa liikuntaa, se vetää valjaissakin, se kävelee koko päivän perässäni jne. tiedänhän minä että väsynytkin olen, mutta, ääh, en todellakaan tiedä, miten hoitaisin tämän asian.



Miehillä näkyy olevan yksinkertaisempi ajattelutapa, mies sanoi, että jos en voi elää koiran kanssa saman katon alla, niin toinen lähtee, siinä se, siinä kuulemma ei ole keskitietä, jos saman katon alle minä ja koira emme sovi. Tämä koira kun ei ole edes ulkona häkissä tms pärjäävää rotua.

Kuulostaa kyllä siltä, että sun pitäisi kasvaa aikuiseksi!



Ja kerta olette aikuisen koiran taloon ottaneet (vieläpä omasta aloitteestasi) niin anna sille koiraparalle kunnolla aikaa oppia talon tavoille! Kun koira on joutunut vaihtamaan perhettään, niin se voi aluksi olla hyvinkin rasittava ja "läheisriippuvainen", kulkee perässä ja melkein roikkuu jalassa kiinni. Vie aikansa ennenkuin koira oppii luottamaan ja uskoo, että "tämä on nyt minun kotini - eikä minua taas hylätä". Ja ei kai se nyt herranjestas voi olla niin vaikeaa käyttää koiraa pissalla, ei se voinut sinulle yllätyksenä tulla!



Ja vaikkei koira häkkikoira olekaan, niin kyllä ok-talon pihan poikki voi virittää vaijerin puusta puuhun ja laittaa siihen esim. flexin kiinni (siis sellaisen kelaavan taluttimen) ja laittaa koiran siihen vähäksi aikaa tarpeensa hoitamaan, jos pissareissu on sinulle liikaa.



Jos koira joutuu takiasi piikille niin muista ettet enää ikinä ota uutta lemmikkiä! Minulta ei kyllä tipu Sinulle yhtään sympatiaa.

Sitä on toki turha rutistaa, kun on jo housussa, mutta olisiko kannattanut käydä allergiatestissä jo ennen kuin hankitte sen koiran. Nytkin toiki kannattaa vielä kaiken varalta käydä siellä testissä, että selviää onko koira oikeasti tuon allergian syy ja onko mahdollisesti muitakin allergioita.



Koiran suhteen antaisin sille vielä hetken armonaikaa. Koittakaa nyt ainakin kuukausi opetella yhdessäoloa. Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka rasittavalta koko ajan perässä kulkeva otus vaikuttaa, mutta ajan mittaan se vähenee, kun koira rauhoittuu. Onhan koiralla oma rauhallinen paikkansa, johon voit yrittää houkutella sen lepäilemään? Onhan sinulla itselläsikin sellainen?

Ole, pissatuksia lukuunottamatta, kuin koiraa ei olisikaan.



Kuulostaa kauhealta, mutta koiraihmisenä voin vakuuttaa, että koiralle moinen tekee vain hyvää, ja luultavasti se myös alkaa totella sinua paremmin. Koirapiireissä tätä kutsutaan termillä perushuomioimattomuus. Kysymys on (tiivistettynä) siitä, että koiralaumassa johtajakoirat käyttäytyvät todella välinpitämättömästi alempiaan kohtaan. Kun käyttäydyt tavalla, joka on koiralle luonnollinen, koira huomaa että olet vahva johtaja. Näin koira tuntee olonsa turvalliseksi ja kokee voivansa luottaa sinuun.



Samalla omakin ärsytyksesi saattaa helpottaa, kun saat "luvan kanssa" elää niin kuin koiraa ei olisi hankittukaan. Jos allergiaoireesi eivät ole pahoja, harkitse vielä! Eläimestä huolehtiminen on lapsille hyväksi, ja usein eläin on erityisen tärkeä lohduttaja ja kuuntelija silloin, kun lapsella on murheita.

allergiatestit muuten ole edes kovin luotettavia. Minut on testattu koiralle allergiseksi mutta en ole koskaan saanut koirista mitään oireita

Miten tuollainen voi olla NOIN iso ongelma sinulle? Ja miksi et pidä koirasta enää, piditkö aluksi? Ei luusis olevan niin suuri vaiva jos eläin on lapsille ja miehellesi noin tärkeä ja tuottaa paljon iloa. Jotenkin ajattelisin, että lapsille on julmaa (ja muutenkin on julmaa) ottaa perheeseen uusi jäsen, lemmikki, joka sitten vain viedään pois, piikille kun äitiä ei nappaa. Ajattelematonta. Tuliko tuo oma asenteesi sitten jotenkin yllätyksenä? Vähän vastuullisuutta kuuluttaisin, jos eläin päätetään ottaa, olisi aluksi syytä harkita sen hankkimista tarkkaan ja kun se on tullut, olisi kohtuullista pysyä ratkaisussaan vähän vakaammin.

Hävettää vaan niin paljon, etten kellekkään ole kehdannut tunnustaa lapsellisia ajatuksiani; siis sitä, että ensin halusin koiran ja sitten en jaksaikaan sitä.



Yritän kovasti päästä yli tästä ja koirasta kyllä huolehsin hyvin- eläin ei saa kärsiä ihmisen tyhmyydestä.



Yritä kuule sinäkin. Jospa se siitä alais suttaantuun, ja vielä tykkäisitki joskus siitä koirasta. Otetaan tämä semmosena henkisen kasvun paikkana! :)

isäni kuoli ja häneltä jäi iäkäs kultainen noutaja, jota jouduin jo hoitamaan isäni luona ja kotonanikin isän viimeiset kuukaudet. isäni kuoltua oletusarvo oli, että koira sitten muuttaa meille ja sitä kokeiltiinkin. varsin pian kuitenkin totesimme, ettei aikuinen koira sopeudu enää meidän kuvioihin (3 pientä lasta, liian jyrkät portaat tälle koiralle) ja päädyin viemään koiran piikille. isäni todennäköisesti kääntyi haudassaan moisesta, mutta mielestäni päätös oli oikea ja hyvä tehdä ennen kuin lapset kiintyivät koiraan liiaksi.