Lue keskustelun säännöt.
Mitä lapsuudenkotisi tapoja tai traditioita et ole jatkanut omassasi?
12.05.2020 |
Tuosta "Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?" ketjusta inspiroituneena aloin miettimään tapoja joita kotona oli joista en pitänyt ja aikuisena oman vuokrakämpän ja perheen kanssa halunnut tehdä tietoisesti toisin. En nyt meinaa mitään "lapsena humalainen isä hakkasi meitä lapsia, en halua että oma mieheni hakkaa meidän lapsia" vaan enemmän jotain tapoja tai sääntöjä joita vanhemmat asetti tms.
Tälläisiä on mm.
-en petaa sänkyä. se v--utti niin paljon lapsena ja nuorena... mielestäni turhaa ja kuka sitä on siellä katsomassa onko se pedattu.
-Jouluaattona ja -päivänä nukun pitkään. lapsuudenkodissa noustiin aikaisiin siivoamaan ja auttamaan äitiä ruoan laitossa jne. Joulun pitäisi olla hauskaa mutta työntäytteinen päivä aikaisellla herätyksellä on kaikkea muuta joten kohtelen sitä lomana ja hoidan ruoka-asiat ja muut etukäteen, ei toki meillä sellaista kattausta sitten olekaan kuin lapsena, mutta se ei haittaa.
Kommentit (14)
En siivoa joka viikko niin, että imuroidaan, matot viedään ulos ja luututaan lattiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sanoi minulle lapsena, että pitkänäperjantaina ei käydä missään huvittelemassa eikä kenenkään luona kylässä.
Muutettuani kotoa en ole enää noudattanut tätä sääntöä.
En poimi marjoja enkä sieniä pakkaseen. En tee valtavia ruokasatseja ja pakasta niitä. En säilytä tavaraa 'pahan päivän varalta'.
En paista vappuna isoa kasaa munkkeja enkä tee itse simaa.
En pidä lauantaita siivouspäivänä, jolloin kaikki omakotitalon 15 mattoa raahattiin pihalle ja koko talo imuroitiin ja mopattiin. Mä siivoilen silloin kun on siivottavaa ja yleensä vähän kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kuten ylläolevat, mieleen tuli ekana se hillitön siivous, ei kyllä mitenkään joka viikko mutta liian usein kuitenkin, mattoja pestiin joessa jollain mäntysuovalla ja lattioita luututtiin.. varmaan siis hyvä juttu ja tämä oli maalla mutta kaupunkikodissa nyt ei tulis mielenkään. Toki likaakin ehkä tulee ulkoa vähemmän.
-Äitini oli vakavasti sairas ja kaikki pyöri sen ympärillä ja hän oli aina puhelimessa kertomassa kaikille ketkä kuunteli uusimpia käänteitä lääkityksestä ym., ymmärrän nyt hyvin että oli varmaan yksinäistä eikä muutakaan asiaa mutta itse yritän olla tarkka jos välillä onkin jotain isompaa sairastelua tai vastaavaa etten kaada ja tilitä sitä kavereille ihan liikaa.
En pidä joka lauantai perusteellista siivouspäivää
En pese ikkunoita useasti vuoden aikana
En petaa sänkyä kuin erikoistapauksissa
En valmista 20-30 sorttia eri ruokia aina kun vieraita tulee kylään ja tilaisuuteen kuuluu ruoka
Meillä ei juuri syödä jälkiruokia eikä muutakaan makeaa koska en vain yksinkertaisesti välitä siitä. Vanhempien on aina pakko saada jotain sokeriällötystä iltapäiväkahvin kanssa, viikonloppuisin jopa kahdesti päivässä. Ihmettelen aina miten eivät ole ylipainoisia...
En soita vanhemmilleni useita kertoja viikossa ja vaihda kuulumisia. Minusta se on tosi ahdistavaa, aikuisia kaikki ollaan ja meillä on oma elämä vaikka läheisiä ollaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka lauantaiaamuinen siivous ja siivouspäivät ylipäänsä. Lihan paistaminen kivikovaksi. Se, ettei lapsen vieraita kutsuta ruokapöytään. Saunominen.
En tee minäkään viikkosiivousta vaan siivoilen tarpeen mukaan. En omista yhtään viherkasvia vaikka lapsuudenkodissa oli viherhuone ja ihan joka paikassa kasveja. Perinteitä vaalin oikeastaan selkeimmin keittiössä ja se on minulle tärkeää, äidin ja mummon reseptit juhlapyhiin ja arkiruokiin ja hillojen teko, leipominen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juo maitoa eikä meillä syödä leipää aterioilla
Koskaan ei syöty koko perhe yhdessä. Ei edes jouluna. Kaikki vaan kävivät närppimässä oman päänsä mukaan ja silloin kun teki mieli jotain syödä. Kateeksi kävi kavereita joita kutsuttiin pihalla ollessamme ruokapöytään kun oli ruoka-aika. Meillä ei koskaan!! Äiti teki ruoan mutta jokainen siis otti oman tahtonsa mukaan, ilman olit ellet itse ottanut. Samaten äitini ja isäni ei ole koskaan halanut minua. Ei kerran kertaa. Saatikka että olisi joskus sanottu että minusta tykätään/rakastetaan. Nämä asiat olen muuttanut saatuani omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miisa9 kirjoitti:
Koskaan ei syöty koko perhe yhdessä. Ei edes jouluna. Kaikki vaan kävivät närppimässä oman päänsä mukaan ja silloin kun teki mieli jotain syödä. Kateeksi kävi kavereita joita kutsuttiin pihalla ollessamme ruokapöytään kun oli ruoka-aika. Meillä ei koskaan!! Äiti teki ruoan mutta jokainen siis otti oman tahtonsa mukaan, ilman olit ellet itse ottanut. Samaten äitini ja isäni ei ole koskaan halanut minua. Ei kerran kertaa. Saatikka että olisi joskus sanottu että minusta tykätään/rakastetaan. Nämä asiat olen muuttanut saatuani omat lapset.
Tosta tuli läpällä mieleen että liekö sinu vanhempasi tai vaikka äiti traumatisoitunut jos omassa lapsuudenkodissa joskus 40-luvulla on ollut joku natsimeininki että ruokaa syödään yhdessä klo 12 ja 1730 joka päivä satoi tai paistoi, kipeenä tai vaikka haluis mennä kaverille tms :D Sitten on päättynyt itse tehdä ihan eri tavalla ja siitä on sitten seurannut tuo sinun lapsuutesi... :D No, ehkei, tuli vaan mieleen. Joku kohtuus varmaan on hyvä ja yhteiset ateriat on ihan hyvä.
Meillä saa tv:tä katsoa päivälläkin, jos haluaa. Lapsuudenkodissani sitä sai katsoa vain ilta-aikaan, ei koskaan päivisin. Lapset saavat viestitellä kavereilleen, vaikka he asuisivat naapurissa. Itse en saanut koskaan soittaa kaverille, vaikka meillä puhelin olikin, piti pyöräillä viisikin kilometriä vain todetakseen, että kaveri ei ollut kotona, tai hänellä oli muuta tekemistä. Meillä saa saunoa ja käydä suihkussa, silloin kuin haluaa tai on tarvis. Vanhempani puhuivat päiväkausia siitä, kuin jonain tiettynä päivänä lämmitetään kyllä sauna tai käydään suihkussa. Jos syödään jollain porukalla ystäviä tai sukulaisia juhlapäivänä yhdessä, alkoholia tarjoillaan silloin kaikille, jos se juhlapöytään kuuluu. Vanhemmillani saattaa olla edelleenkin viinit lasissa vaikka pääsiäispöydässä, mutta meille aikuisille lapsille ei tarjota mitään. On myös toki paljon traditioita, joita olen jatkanut, ei kaikki huonoja olleet.
- En haali tavaraa, kuten vanhempani ja isovanhempani. En osta mitään vain koska sattuu halvalla saamaan, vaan ostan vaikka kalliimpaa tarpeeseen, mutta sen pitää toimia hyvin käyttötarkoituksessaan. Ostan vähän, mutta laatua. Tämä on vaikea paikka vanhemmilleni, koska en myöskään vastaanota mitä en tarvitse.
- En tee siivouspäivästä niin isoa haloota, jolloin kaikki matot piti raahata ulos piiskattaviksi ja tuulettumaan. Kotonani on kolme mattoa, joille riittää imurointi. Siivoan, kun sattuu likaisuuskynnys ylittymään. Minimalistin koti on tosin aina melko siisti.
- En petaa sänkyä enkä omista päiväpeittoa.
- En käy talvisin hiihtämässä joka lauantaiaamu klo 10. Oikeastaan en hiihdä enää ikinä.
- Syön terveellisemmin. Minulla ei ole pullanleivontatalkoita kerran viikossa, eikä lapsenikaan ruokavalio perustu valmishampurilaisiin, pastaan ja vaaleaan leipään.