Kukaan ei halua oikeasti auttaa

Ja oikeasti, oikeassa elämässä.

Ap

Hä?

Vierailija kirjoitti:

Hä?

??

Ja tänne kirjoittaminen auttoi sua miten?

Niin se menee aina. Ei ketään kiinnosta toisen pahoinvointi, vaikka toinen jotenkin huutaa apua. Kun on säheltänyt elämänsä ja hommannu 3 eri miehen kanssa lapset ja on työtön itse ja toivoo sitä unelmien ripaa shelliltä, joka vie jalat alta ja kun se muka vie jalat alta, niin todellisuudessa se vie vanhimman pennun neitsyyden ja koko perhe kärsii. Lapsilla ei ole isää, koska baari jne. Sitten naristaan joka paikassa, kun kukaan ei auta eikä kiinnosta ja yhteiskunta on epäreilu jne.

Siksi olen voittaja ja todellinen voittaja. Menestyvä herrasmies jolla on laitteen nykyaikaa ja aina kaikki uutta autoista lähtien.

En halua masentaa sinua mitenkään, mutta näin se menee. Kun ihmiset alkaa olla maailmassa heikkovoimasia ja nälkä huutaa kulman takana ja mitään ei ole. Minä olen se, joka katselee reittäsi ja saatan purasta palan. Koska rahaa eikä huolia.

Niinhän se menee. Jos sinulla ei ole rahaa, millä maksaisit käyvän hinnan siitä, mitä saat, tai mahdollisuutta tarjota vastapalvelusta, et saa apua mistään. Yhteiskunta voi toki jossain asioissa auttaa, mutta vain sen verran, että poysyt juuri ja juuri hengissä.

Pääsisit yli mistä?

Entä kriisipuhelin nimettömänä tai kriisikeskus nimettömänä, joku kuuntelee ja keskustelee. On monia joilla ei ole kuuntelijaa. Tai joku netissä tai livenä oleva harrastusporukka /jostain aiheesta kiinnostunut porukka, josta uusia tuttuja. 

Mitähän se kuuntelu auttaa? Ratkeaako ongelmasi sillä että joku kuuntelee? Katoaako velat, murheet ja huolet? Sitten vaan diakonille ja alat latoa asiaa tiskiin. Sinne meni!

Tiedän itse raskaan elämän eläneenä, miten totta tuo on. Harva osaa tai jaksaa kuunnella(itselleen kyllä kelpaa aina kuuuntelijaksi vaikka itse olisi silläkin hetkellä oikeasti paljon huonommassa jamassa ja siis vailla kuuntelijaa paremminkin itse!)saati on empaattinen.

Suomessa kai kasvatetaan suurin osa minä-minä-ihmisiksi jotka polkevat herkempiä ja näihin vastoinkäymisten limboon joutuneita surutta vain lisää:( Ja jos ei ole mitään pahaa ikinä kokenut itse, on kaikki paha ja vastoinkäymiset aina muka sen niistä kertovan syytä (ja kuvitelmaa)vaan. Suosittelen eroakoitumista, mutta raskasta tämäkin kyllä on, kun juuri näin, että kukaan ei ikinä auta missään eikä ole ketään kenelle puhua.

Voi olla vähän vaikea kuunnella kun et sano edes mikä on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee aina. Ei ketään kiinnosta toisen pahoinvointi, vaikka toinen jotenkin huutaa apua. Kun on säheltänyt elämänsä ja hommannu 3 eri miehen kanssa lapset ja on työtön itse ja toivoo sitä unelmien ripaa shelliltä, joka vie jalat alta ja kun se muka vie jalat alta, niin todellisuudessa se vie vanhimman pennun neitsyyden ja koko perhe kärsii. Lapsilla ei ole isää, koska baari jne. Sitten naristaan joka paikassa, kun kukaan ei auta eikä kiinnosta ja yhteiskunta on epäreilu jne.

Siksi olen voittaja ja todellinen voittaja. Menestyvä herrasmies jolla on laitteen nykyaikaa ja aina kaikki uutta autoista lähtien.

En halua masentaa sinua mitenkään, mutta näin se menee. Kun ihmiset alkaa olla maailmassa heikkovoimasia ja nälkä huutaa kulman takana ja mitään ei ole. Minä olen se, joka katselee reittäsi ja saatan purasta palan. Koska rahaa eikä huolia.

Mutta sulla ei ole ystäviä eikä kukaan tuo kukkia haudallesi kun sinusta aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän itse raskaan elämän eläneenä, miten totta tuo on. Harva osaa tai jaksaa kuunnella(itselleen kyllä kelpaa aina kuuuntelijaksi vaikka itse olisi silläkin hetkellä oikeasti paljon huonommassa jamassa ja siis vailla kuuntelijaa paremminkin itse!)saati on empaattinen.

Suomessa kai kasvatetaan suurin osa minä-minä-ihmisiksi jotka polkevat herkempiä ja näihin vastoinkäymisten limboon joutuneita surutta vain lisää:( Ja jos ei ole mitään pahaa ikinä kokenut itse, on kaikki paha ja vastoinkäymiset aina muka sen niistä kertovan syytä (ja kuvitelmaa)vaan. Suosittelen eroakoitumista, mutta raskasta tämäkin kyllä on, kun juuri näin, että kukaan ei ikinä auta missään eikä ole ketään kenelle puhua.

Meitä kurjan kohtalon kokeneita löytyy vertaisryhmistä, mielenterveysyhdistyksestä yms.