Muuttuiko elämäsi paremmaksi kun hankit auton?

Silloin kun tarvitsin autoa. Kun lapsi oli pieni ja piti päästä mökille viikonlopuiksi. Myöhemmin kun lasta ei enää tarvinnut kuljettaa, ei Sit haitannut autosta luopuakaan.

Joo. Pääsi liikkumaan minne tahansa milloin tahansa ja luukuttaa musiikkia täysillä. En ikinä halua olla autoton.

Paljon miellyttävämmäksi kyllä, vaikka asun ja käyn töissä Kehä 1 sisäpuolella ja olen sinkku, joten moni (aikoinaan itsekin) on sitä mieltä että autolla ei tee mitään.

Hankin auton, kun töissäni tuli avokonttoriin tilanne, jossa kellään ei ole omia työpisteitä, vaan täytyy joka päivä kantaa kaikki tavarat pois paikaltaan. Minulla oli silloin 3 eri läppäriä, ja niiden raahaaminen ylitäysissä ruuhka-aikojen jokeribussissa alkoi käydä h*lvetilliseksi. Samoin mahdolliset sisäkengät, kynät, vihkot, kaikki piti ottaa mukaan. Minäpä ostin auton.

Ja huomasin aika pian että on todella mukavaa kulkea työmatkat omallal autolla, ja myös kauppareissut oli paljon mukavampia. Voi ostaa viikoksi kerralla kun ei olel siitä kiinni, mitä jaksaa raahata ilman autoa. Ja käväistä tuosta vaan hakemassa Ikeasta tai sisustuskaupasta jotain, miettimättä auton vuokraamisia tai lainaamisia. Ja vanhemmilla (120 km päässä) käynnitkin on paljon kivampia kuin junalla - junassa oli se ongelmat, että asema 4,5 km päässä vanhempieni kotoa, minkä matkan usein joutui kävelemään matkatavaroineen, kun ei siellä käpykylässä taksiuudistuksen jälkeen taksiakaan tahtonut saada.

Lisää kokemuksia! Muakin kiinnostaisi.

Kyllä. Se vapauden tunne oli ja on niin mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Pääsi liikkumaan minne tahansa milloin tahansa ja luukuttaa musiikkia täysillä. En ikinä halua olla autoton.

Joo tämä. Itse kun asun Koillis-Helsingissä ja käyn töissä Länsi-Helsingissä, niin sitä voisi luulla että ei se usein ruuhkainen työmatka voi kovin hauska olla. Mutta että minä nautin siitäkin, koska voin tosiaan luukuttaa musiikkia täysillä, laulaa mukana, meikata ruuhkajumeissa pysähdyksissä, puhua yksinäni työjutuista jne. Kaivaa vaikka nenää jos siltä tuntuu. Paljon mukavampaa kuin ylitäydessä aamun tai iltapäivän bussissa tungoksessa.

Lisäbonuksena toki tuo että pääsee minne tahansa koska vaan helposti. JOs tulee mieleen mennä katsomaan kukkasia tai istutuslaatikoita puutarhakauppaan, voi lähteä siitä vaan. Tai jos haluaa Nuuksioon kävelemään. Ei tarvi miettiä bussivuoroja ja miten mahdollisen tavaran esim. kaupasta tuo kotiin ja jaksaako raahata julkisissa.

Kyllä muuttui. Naiset katselevat ihaillen ja heitä riittää nyt joka sormelle. Toki nämä oman elämänsä Greta Thurnbergit poikkeuksena. Toisaalta heillä on muutenkin haisevat kainalokarvat. 

Olen ollut menneisyydessä autollinen. Ja kyllä se muistaakseni aika mukavaa oli. Huoletonta. Inhottavaa oli vain korjaukset, sakot/sakkojen pelkääminen ja kiekonkääntö, parkkipaikan etsiskelyt tai korkeat hinnat, ajamisen ajoittainen pitkäveteisyys ja ärsyttävyys ja renkaidenvaihto.

Autottomana on se hyvä puoli, ettei ole kuluja siitä (tietysti) ja on kevyt omatunto luonnon säästämisestä ja saastuttamattomuudesta. Bonuksena on helppo tekosyy kieltäytyä vierailuista, jonne on vaikea päästä autotta. Huono puoli on kaupassa usein käynti (heräteostokset ja ärsyttävä roudaaminen) sekä liiallinen kotiin jumittuminen.

Ei paremmaksi mutta helpommaksi.

Jossakin suhteessa helpotti asoita mutta rahanmeno yllätti kyllä. En ollut ymmärtänyt kuinka paljon palaa rahaa auton omistamisen kanssa.

Aika paljon saisi taksilla ajaa, että menisi samoihin oman auton kanssa.....

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut menneisyydessä autollinen. Ja kyllä se muistaakseni aika mukavaa oli. Huoletonta. Inhottavaa oli vain korjaukset, sakot/sakkojen pelkääminen ja kiekonkääntö, parkkipaikan etsiskelyt tai korkeat hinnat, ajamisen ajoittainen pitkäveteisyys ja ärsyttävyys ja renkaidenvaihto.

.

Itse otan renkaanvaihdon suosiolla palveluna. Ei ne ota kuin muutaman kympin vaihdosta + pesusta mun vakipaikassa, joka vielä sijaitsee kätevästi lähi-Prisman parkkihallissa, eli auton voi jättää renkaidenvaihtoon kun käy kaupassa, ja se on valmis ostosreissun jälkeen.

Tuo miten hankalaa parkkipaikkahomma on riippuu siitä missä joutuu liikkumaan. Itse asun ja käyn töissä Helsingissä, mutta mulla on keskustaan harvoin asiaa kun koti eikä työpaikka ei ole siellä. Töölön kisahallissa käyn tosin kuntosalilla, mutta iltaisin klo 8 kun yleensä käyn ja kerran viikonloppuna, parkkeja löytyy hyvin sieltäkin. Työpaikalla taas on oma parkkihalli ja kotilähiössä ei ole parkkipaikkapulaa ollenkaan, oma nimetty paikkakin toki on. 

Korjaushommat oli ikäviä silloin kun minulla oli rahaa vain vanhoihin autoihin. Sai oikein pelätä että milloin taas menee jotain rikki ja mitä tulee laskua - ja keskeytyykö matka johonkin korpeen. Nyt on ollut pari viimeistä autoa uutena ostettuja ja pidän vain 3-4 vuotta, ja on kyllä huoleltonta. Vain määräaikaishuollot, joiden hinta menee huolenpitosopimuksesta. Jos tulisi vika, se menisi takuuseen, ja tien päälle apua saisi merkin omasta puhelinnumerosta joka palvelee 24/7, järjestäisivät kyydin pois ja autolle hinauksen korjaamoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Pääsi liikkumaan minne tahansa milloin tahansa ja luukuttaa musiikkia täysillä. En ikinä halua olla autoton.

Joo tämä. Itse kun asun Koillis-Helsingissä ja käyn töissä Länsi-Helsingissä, niin sitä voisi luulla että ei se usein ruuhkainen työmatka voi kovin hauska olla. Mutta että minä nautin siitäkin, koska voin tosiaan luukuttaa musiikkia täysillä, laulaa mukana, meikata ruuhkajumeissa pysähdyksissä, puhua yksinäni työjutuista jne. Kaivaa vaikka nenää jos siltä tuntuu. Paljon mukavampaa kuin ylitäydessä aamun tai iltapäivän bussissa tungoksessa.

Lisäbonuksena toki tuo että pääsee minne tahansa koska vaan helposti. JOs tulee mieleen mennä katsomaan kukkasia tai istutuslaatikoita puutarhakauppaan, voi lähteä siitä vaan. Tai jos haluaa Nuuksioon kävelemään. Ei tarvi miettiä bussivuoroja ja miten mahdollisen tavaran esim. kaupasta tuo kotiin ja jaksaako raahata julkisissa.

Mulle tuo haikeutta se, että bussia ja junaa tarvitsee ja kannattaa käyttää paljon vähemmän, jos ei ole autoa. Koska en joudu käyttämään julkisia päivittäin, niin se ei ole minulle ärsyttävää vaan kivaa. Siinä on jotain semmoista yhteisyyden tuntua, kun erilaiset ihmiset matkustaa ja yrittää olla siedettäviä toisilleen samassa pienessä tilassa. Lisäksi tykkään käydä rautatieasemilla joten vaihdotkaan eivät varsinaisesti vtuta. Autossa matkustus on tylsempää ja yksinäisempää, vaikka sen yksityisyydessä on monet hyvätkin puolensa.

Muuttui. Ensiksikin kaupassa käynti helpottui. Ennen kävin aina töiden jälkeen kaupassa, reitti bussipysäkiltä kotiin kun meni kaupan ohi. Mutta en koskaan voinut ostaa kovin isoja määriä ruokaa ja joskus piti jättää esim pyykinpesuaine tai muu painavampi ostamatta ihan siksi ettei jaksanut kantaa.

Nyt autolla voi hurauttaa ihan mihin tahansa kauppaan haluaa ja ostaa niin paljon kuin haluaa. Lisäksi työmatkat on paljon, paljon mukavampi tehdä omalla autolla. Autolla hurauttaa vartissa perille kun taas bussilla menee lähes tunti. Eikä tarvi olla ahtaassa ruuhkabussissa.

Miinuspuolet on tietysti se että parkkipaikka on joskus hankala löytää ja jäisten ikkunoiden rappaaminen talvella. Ja tulisihan se bussi edullisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Pääsi liikkumaan minne tahansa milloin tahansa ja luukuttaa musiikkia täysillä. En ikinä halua olla autoton.

Joo tämä. Itse kun asun Koillis-Helsingissä ja käyn töissä Länsi-Helsingissä, niin sitä voisi luulla että ei se usein ruuhkainen työmatka voi kovin hauska olla. Mutta että minä nautin siitäkin, koska voin tosiaan luukuttaa musiikkia täysillä, laulaa mukana, meikata ruuhkajumeissa pysähdyksissä, puhua yksinäni työjutuista jne. Kaivaa vaikka nenää jos siltä tuntuu. Paljon mukavampaa kuin ylitäydessä aamun tai iltapäivän bussissa tungoksessa.

Lisäbonuksena toki tuo että pääsee minne tahansa koska vaan helposti. JOs tulee mieleen mennä katsomaan kukkasia tai istutuslaatikoita puutarhakauppaan, voi lähteä siitä vaan. Tai jos haluaa Nuuksioon kävelemään. Ei tarvi miettiä bussivuoroja ja miten mahdollisen tavaran esim. kaupasta tuo kotiin ja jaksaako raahata julkisissa.

Mulle tuo haikeutta se, että bussia ja junaa tarvitsee ja kannattaa käyttää paljon vähemmän, jos ei ole autoa. Koska en joudu käyttämään julkisia päivittäin, niin se ei ole minulle ärsyttävää vaan kivaa. Siinä on jotain semmoista yhteisyyden tuntua, kun erilaiset ihmiset matkustaa ja yrittää olla siedettäviä toisilleen samassa pienessä tilassa. Lisäksi tykkään käydä rautatieasemilla joten vaihdotkaan eivät varsinaisesti vtuta. Autossa matkustus on tylsempää ja yksinäisempää, vaikka sen yksityisyydessä on monet hyvätkin puolensa.

Oho, hauska ajatus että joku tykkää tuostakin. Minulle se oli aina jotain mitä on vaan pakko sietää vaikka ei se kivaa ole. Mutta mun työmatkani kulki 550 bussissa, joka niihin aikoihin kun töihin menin tai palasin (8-9 ja 16.17) oli ihan ylitäysi niin että tällainen 50-kiloinen naisihminen välillä ihan pelkäsi puristuvansa tungoksessa hengiltä. Eikä välillä meinannut päätepysäkeillä päästä ihmismassojen läpi rynnimään ulos ollenkaan, kun kaikki piti raivona kiinni paikastaan. Ja kauan ennen koronaa jo mietin, kun oli kaiken maailman yskijöitä ja usein myös epäsiistejä alkoholisteja tai narkkeja, että mitkähän tauditkin täällä leviää.

"jäisten ikkunoiden rappaaminen talvella."

Tuohon on keksitty loistavat aineet. Itsekin tosin tajusin vasta viime vuonna. Veljeni oli mulla kylässä, ja koska taloyhtiön parkkipaikkani on ihan pihapaikka, sopivalla säällä lasit jäätyy kunnollla. Siinä sitten krapasin ja meni vielä varsi poikki harja/krapasta kun oli niin kovaa jäätä ja sitä sadattelin. Veli ihmetteli, että miksi en käytä jäänsulattajaa. En edes tiennyt että sellaista on. Prismasta kuitenkin löytyi, ja sillähän kävi näppärään: muutama suihkaus sitä vaan lasiin ja sen jälkeen pieni sohjo lähti ihan lasinpyyhkijöillä tai kevyellä pyyhkäisyllä harjalla pois.

Joo, kun täytin 18 ja säästin rahaa omaan autoon. En voisi kuvitella muuta tapaa olla. 

Kyllä, rakastan autoja ja ajamista. Ekan autoni (jo silloin vanha vm 1985 Ford Sierra) sain lahjaksi vanhemmiltani kun sain ajokortin 18-vuotiaana. Siitä eteenpäin on aina ollut auto ja minulle se on ihanaa vapautta ja yksityisyyttä. Opiskeluaikana toki vanhemmat auttoi auton kulujen kanssa, en olisi muuten voinut pitää autoa. Sen jälkeen taas on ollut hyvät tulot joten auton pitämisen kalleus ei ole ollut ongelma.

Joo, kyllä muuttui, kaupassakäynti helpompaa ja pääsin kulkemaan töihin. Siitä on jo aikaa, ja sen jälkeen on perhe kasvanut. Ei olisi helppoa raahata ruokaa kaupasta isommalle perheelle, useamman kilometrin päästä. Julkisia ei tällä kylällä kulje, kuin pitemmän matkan busseja ja koulukyytejä.

Kyllä se monella tapaa on elämää helpottanut. Inhosin ruuhkabussissa istumista. Kaupasta pystyi ostamaan kerralla vain sen, mitä jaksoi kantaa. Välillä piti jättää ihan tarpeellisiakin ostoksia hankkimatta kun reppu olisi muuten tullut liian painavaksi.

Kallista autoilu on kyllä ja toisaalta ymmärrän, miksi olen elänyt niin pitkään ilman autoa. Ei vain ollut rahaa. Autoilun kulut kun ei lopu siihen hankintahintaan vaan siitä ne vasta alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se monella tapaa on elämää helpottanut. Inhosin ruuhkabussissa istumista. Kaupasta pystyi ostamaan kerralla vain sen, mitä jaksoi kantaa. Välillä piti jättää ihan tarpeellisiakin ostoksia hankkimatta kun reppu olisi muuten tullut liian painavaksi.

Kallista autoilu on kyllä ja toisaalta ymmärrän, miksi olen elänyt niin pitkään ilman autoa. Ei vain ollut rahaa. Autoilun kulut kun ei lopu siihen hankintahintaan vaan siitä ne vasta alkaa.

Autoilu on vähän kuin tupakointi, kun sen vaan aloittaa nuorena, sitä vaan kaivaa siihen rahan jostain.