"Asenne ratkaisee, aina!"

En oikeasti usko siihen, että asenteensa voi aina valita, koska kenelläkään ei ole loputonta määrää voimavaroja käytössään. Toki itselleen ja muille voi esittää mitä tahansa.

Mun elämä on ulkopuolisen silmään todella surullista. Mieliala on silti hyvä, mulla on päivissä paljon iloa tuottavia asioita. Aina ei ole näin ollut, asenne ratkaisi.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että ihmisellä ei ole velvollisuutta edes yrittää pysytellä hengissä, jos oma kokemus elämästä on sellainen, ettei sitä koe mielekkääksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä on ulkopuolisen silmään todella surullista. Mieliala on silti hyvä, mulla on päivissä paljon iloa tuottavia asioita. Aina ei ole näin ollut, asenne ratkaisi.

Itse koen että asenteen muokkaaminen toimii jonkun aikaa mielialan nostattajana, mutta pysyvästi se ei riitä olotilaa parantamaan jollei mikään muu muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä on ulkopuolisen silmään todella surullista. Mieliala on silti hyvä, mulla on päivissä paljon iloa tuottavia asioita. Aina ei ole näin ollut, asenne ratkaisi.

Itse koen että asenteen muokkaaminen toimii jonkun aikaa mielialan nostattajana, mutta pysyvästi se ei riitä olotilaa parantamaan jollei mikään muu muutu.

Kai tuo aina riippuu siitäkin millaisia ongelmat ovat.

Monissa asioissa se ratkaisee. Ei tietenkään kaikkea.

Jokainen meistä tarpoo samassa mudassa. Toisilla on vain katse tähdissä.

Kerro mikä sinun elämässäsi on niin sietämätöntä, että se tekee mahdottomaksi pitää katseen tähdissä?

Tekstisi kuitenkin todistaa että se pitää paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä on ulkopuolisen silmään todella surullista. Mieliala on silti hyvä, mulla on päivissä paljon iloa tuottavia asioita. Aina ei ole näin ollut, asenne ratkaisi.

Itse koen että asenteen muokkaaminen toimii jonkun aikaa mielialan nostattajana, mutta pysyvästi se ei riitä olotilaa parantamaan jollei mikään muu muutu.

Mulla auttoi menetysten hyväksyminen ja uuden, omaan tilanteeseen sopivan tekemisen löytäminen. Ei se hetkessä tapahtunut ja matka on vielä kesken. Mutta nykyisin olen tyytyväinen, vaikka tulevaisuus välillä pelottaakin.

Kävin terapiassa, jossa pohdittiin esimerkiksi keskitysleiriltä selvinneiden ihmisten tarinoita ja mikä heitä on auttanut. Jälkikäteen ymmärrän sen, että jokaisen on itse löydettävä oma tapansa käsitellä asioita. Kaikille eivät toimi samat asiat, koska jokainen on ihmisenä erilainen. Sitä paitsi, on mahdotonta tietää mikä jonkun muun kokemus maailmasta tarkalleen on. Ihmiset esittävät usein asiat siinä valossa kuin miten haluaisivat niiden olevan.

Suurimmassa osassa ratkaisee. Pelkkä henkinen asennoituminen auttaa selviämään asioista, ihan arkipäivässäkin. Esim. tiskivuori kasvaa, saatko sen hoidettua paremmin "vttu mitä pskaa" vai "hoidetaan tämä nyt" -asenteella? Ja vaikka kummassakin tapauksessa tekee ne tiskit, niin jälkimmäisesen jälkeen on parempi fiilis, koska ei ajatellut asiaa negatiivisesti.

Ensimmäinen minkä jätin on naurettavat periaatteet. Elämä vie ja sen kanssa on vaan elettävä. Pienistä asioista voi nauttia, kunhan välillä on vaan tasaista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tarpoo samassa mudassa. Toisilla on vain katse tähdissä.

Kerro mikä sinun elämässäsi on niin sietämätöntä, että se tekee mahdottomaksi pitää katseen tähdissä?

Orkideat kasvavat mudassa. Mikä sinulla on mutaa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Suurimmassa osassa ratkaisee. Pelkkä henkinen asennoituminen auttaa selviämään asioista, ihan arkipäivässäkin. Esim. tiskivuori kasvaa, saatko sen hoidettua paremmin "vttu mitä pskaa" vai "hoidetaan tämä nyt" -asenteella? Ja vaikka kummassakin tapauksessa tekee ne tiskit, niin jälkimmäisesen jälkeen on parempi fiilis, koska ei ajatellut asiaa negatiivisesti.

Asennetta korostavat varmaan just ajattelee että ihmisten ongelmat on aina tuon tasoisia. 

Olen joissain asioissa osittain samaa mieltä tuon latteuden kanssa, mutta jos resilienssin määrä olisi yksilön itsensä valittavissa niin kaikki varmasti valitsisivat voittaja-asenteen eikä meillä olisi yhtään luuseria, luovuttajaa, itsemurhan tehnyttä tai masentunutta. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tarpoo samassa mudassa. Toisilla on vain katse tähdissä.

Kerro mikä sinun elämässäsi on niin sietämätöntä, että se tekee mahdottomaksi pitää katseen tähdissä?

"Jos katsoo tähtiin, lyö usein varpaansa."

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen minkä jätin on naurettavat periaatteet. Elämä vie ja sen kanssa on vaan elettävä. Pienistä asioista voi nauttia, kunhan välillä on vaan tasaista.

Tuo on totta. Jos elämä tuntuu pelkältä sinnittelyltä, se kuluttaa mielettömästi voimia. Jos on välillä tasaisia aikoja, niin jaksaa taas vaikeuksiakin hetken paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmassa osassa ratkaisee. Pelkkä henkinen asennoituminen auttaa selviämään asioista, ihan arkipäivässäkin. Esim. tiskivuori kasvaa, saatko sen hoidettua paremmin "vttu mitä pskaa" vai "hoidetaan tämä nyt" -asenteella? Ja vaikka kummassakin tapauksessa tekee ne tiskit, niin jälkimmäisesen jälkeen on parempi fiilis, koska ei ajatellut asiaa negatiivisesti.

Asennetta korostavat varmaan just ajattelee että ihmisten ongelmat on aina tuon tasoisia. 

Olen joissain asioissa osittain samaa mieltä tuon latteuden kanssa, mutta jos resilienssin määrä olisi yksilön itsensä valittavissa niin kaikki varmasti valitsisivat voittaja-asenteen eikä meillä olisi yhtään luuseria, luovuttajaa, itsemurhan tehnyttä tai masentunutta. 

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Tekstisi kuitenkin todistaa että se pitää paikkaansa.

?

Oikein pahojen traumojen käsittely ainakin vaatii paljon muutakin kuin vain oikeaa asennetta.