Kun saat tietää että läheisesi on tehnyt rikoksen...
Sain tänään tietää, että kaksi lähipiiriini kuuluvaa ihmistä on tuomittu raskaista talousrikoksista vuosikymmeniä sitten, toinen istui niistä vankilassakin. Asia on onnistuttu salaamaan minulta kuoliaaksi, vaikka tapausta on aikoinaan käsitelty laajasti mediassa, myös tv:ssä. Nämä ovatkin tapahtuneet kauan ennen syntymääni.
Olen luullut, että kyseiset henkilöt ovat mukavia, sydämellisiä ja huomioon ottavia. Tuntuu että osa minusta kuoli tuon tiedon mukana, sillä he ovat olleet minulle todella rakkaita. Ovat yhä elossa, mutta jo hyvin vanhoja ihmisiä. Tietty virheistä voi kyllä oppia, mutta oma kantani kaikenlaiseen rikollisuuteen on ehdottoman kielteinen.
Onko mammoilla saman kaltaisia kokemuksia?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Eikä sinussa mitään kuollut, kunhan vain horiset. En ymmärrä tuollaista typerää liioittelua ja noloilla fraaseilla leikkimistä.
He ovat sovittaneet tekonsa ja muiden asiat eivät kuulu sinulle varsinkin kun ne ovat jo ikivanhoja. Nyt siis lopetat tuollaisen älyttömän jeesustelun ja elämä jatkuu.
No kyllähän sitä väkisellä menee shokkiin kun tuollaisen tiedon kuulee. Aika raskas rikos on ollut kun kerta linnassakin on lusittu.
Eräs läheiseni kertoi minulle tehneensä vakavan rikoksen. Ymmärrän kuitenkin syyt sen takana ja olen oikeastaan sitä mieltä, että hän teki oikein. En kuitenkaan tiedä, olisinko itse pystynyt samaan. Mielikuvani hänestä ei muuttunut lainkaan. Mun mielestä on hyvä, että hän uskalsi kertoa asiasta mulle.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ap ei taida voida sellaista kiveä heittää.
Aloittaja vaikuttaa ihmiseltä joka ei omaa omia tunteita ja ajatuksia, vaan muodostaa elämänkuvansa muilta saadun mukaan. Jos hän ei olisi tietoinen noista ns. rikoksista, pitäisi hän niitä ihmisiä sellaisina kuin he ovat - eli mukavina. Mutta nyt aloittaja antaa jonkun subjektiivisen rikoksen määritellä suhtautumisensa läheisiinsä. Todella tekopyhää sanon minä.
Nolo tilanne, mutta ainakaan he eivät ole tehneet henkirikosta.
Ihmettelen ihmisiä, jotka pystyvät jatkamaan elämäänsä, kun he ovat vahingoittaneet toista ihmistä.
En nyt tarkoita itsepuolustusta, johon osa joutuu turvautumaan.
Melkein jokainen on tehnyt jotain moraalitonta tai rikollista jossain kohtaa. Itselle tärkeintä on se miten ihmiset kohtelevat minua henk koht tasolla, sellaista luottamusta ei rikota puolin eikä toisin. Jeesustella saa jos siltä tuntuu, se on asia erikseen.
Se luottamuksen menettäminen on siinä pahinta. Paras ystäväni kymmenien vuosien ajalta paljastui rikolliseksi kun sattui varastamaan minultakin. Sen jälkeen on kyllä vaikea luottaa enää mihinkään tai keneenkään.
Mulla on kokemusta. Sain tietää asiasta tuoreeltaan ja on ollut kyllä vaikea suhtautua kyseiseen ihmiseen. Tuli tosin selitys hänen elintasoonsa, meillä sama koulutus ja melko sama tulotaso, ihmettelin aina miten pystyy elämään niin leveästi.
Oli puhdas vahinko että sain asiasta tietää. Hänen omat sisaruksensakaan eivät tiedä. Joskus olen miettinyt miten käy jos asia tulee hänen aikuistuvien lastensa tietoon jotain kautta? Toivottavasti eivät saa koskaan tietää.
Vaikka alkuun olin todella järkyttynyt niin lopulta olin tyytyväinen että tiedän, osaan nyt asettaa tämän ihmisen tiettyyn lokeroon.
Ja siis talousrikoksesta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ap ei taida voida sellaista kiveä heittää.
Huomioikaamme kuitenkin että on eri kokoisia syntejä, isompia ja pienempiä.
Puolustelematta talousrikosten tekijöitä, huomaa että laki oli täysin toinen esim. 80 -luvulla. Tänä päivänä samojen tekojen tekijät ovat konkurssin tehneitä yrittäjiä. Puhu sukulaistensa kanssa jotta tiedät mitä ovat todella tehneet.
Eikä sinussa mitään kuollut, kunhan vain horiset. En ymmärrä tuollaista typerää liioittelua ja noloilla fraaseilla leikkimistä.
He ovat sovittaneet tekonsa ja muiden asiat eivät kuulu sinulle varsinkin kun ne ovat jo ikivanhoja. Nyt siis lopetat tuollaisen älyttömän jeesustelun ja elämä jatkuu.