Aikuiset, joita pahoinpideltiin lapsena, millaiseen seurustelusuhteeseen päädyitte?

Alistavaan ja kontrolloivaan. Pääasiassa siis henkistä väkivaltaa vaikka fyysistäkin oli muutaman kerran.

Kaikki suhteet ollu huonoja. Päihteiden käyttö kuulunu aina suhteisiin. Ei oo enää uskoa parisuhteeseen. T. Korkeakoulutetu Yh-sinkkunainen

Alistavaan, pakottavaan ja kontrolloitavaan täälläkin. Ja 19-vuotiaana, eli en muusta tiennyt.

Ero tuli 20 vuoden päästä. Vasta. Kun en edelleenkään muusta tiennyt.

Molemmissa suhteissa molemmat on vetänyt aineita. Kun olen kuivilla en ole kaivannut suhdetta.

Ehkä joitain tarkennuksia olisi hyvä tehdä? Tarkoitetaanko tässä toistuvaa ruumiillista kuritusta vai myös kertaluontoista? Itseäni on kuritettu kahdesti lapsuuden aikana, kuristus ei ollut luonteeltaan kovinkaan ankaraa. Suhteeni (sekä nuoruuden seurustelut että nykyinen avioliitto) ovat olleet hyviä ja tasapainoisia, eivät ole sisältäneet väkivaltaa tms. missään muodossa.

En koe että olisin erityisesti kärsinyt em. lapsuuden kokemuksistani aikuisuudessa. Toki koen että tapahtuneet olivat vanhemmaltani virheitä ja väkivaltaa en hyväksy (poislukien itsepuolustus), enkä ikinä kurittaisi omia lapsiani fyysisesti.

^ Kuritus, ei kuristus.

Hyvään. Mieheni on kiltti ja huomaavainen. Suhteessamme ei ole minkäänlaatuista väkivaltaa. Mieheni kasvoi myös väkivaltaisessa kodissa, mutta se ei kohdistunut häneen vaan äitiinsä. Tämän takia hän ei voi sietää väkivaltaa ja kunnioittaa naisia.

Mun lääkäri itse asiassa joskus ihmetteli ääneen miksen ole väkivaltaisessa suhteessa taustani takia. Itse luulen sen johtuvan siitä, että isäni oli/on hieno mies. Hän ei ole ikinä satuttanut minua. Se joka minua satutti, oli äitini. Olen siis etsinyt isäni kaltaisen miehen. Sama tapaus taitaa olla näilläkin, joiden satuttajana on ollut oma isä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvään. Mieheni on kiltti ja huomaavainen. Suhteessamme ei ole minkäänlaatuista väkivaltaa. Mieheni kasvoi myös väkivaltaisessa kodissa, mutta se ei kohdistunut häneen vaan äitiinsä. Tämän takia hän ei voi sietää väkivaltaa ja kunnioittaa naisia.

Mun lääkäri itse asiassa joskus ihmetteli ääneen miksen ole väkivaltaisessa suhteessa taustani takia. Itse luulen sen johtuvan siitä, että isäni oli/on hieno mies. Hän ei ole ikinä satuttanut minua. Se joka minua satutti, oli äitini. Olen siis etsinyt isäni kaltaisen miehen. Sama tapaus taitaa olla näilläkin, joiden satuttajana on ollut oma isä?

Juu, minulla isä oli se pahis.

Lapsena koin fyysistä väkivaltaa. Pelkäsin isääni. Päädyin henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen, jossa oli loppua kohden enenevissä määrin myös fyysistä väkivaltaa.

No mä TIESIN että kaava toistuu helposti ja siksi tietoisesti valitsin hakkaavan sadisti isäni vastakohdan mieheksi. Nyt liitossa sitten minä olen perheen pää kaikessa ja joudun päättämään kaikesta. Mutta parempi näin sillä en kestä yhtään komentelevia agressiivisia miehiä.

Jos en olisi tietoisesti tiedostanut asiaa ja päättänyt toimi näin niin varmaan voisi olla niin että päätyy taas nöyryytettäväksi ja alistettuun asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvään. Mieheni on kiltti ja huomaavainen. Suhteessamme ei ole minkäänlaatuista väkivaltaa. Mieheni kasvoi myös väkivaltaisessa kodissa, mutta se ei kohdistunut häneen vaan äitiinsä. Tämän takia hän ei voi sietää väkivaltaa ja kunnioittaa naisia.

Mun lääkäri itse asiassa joskus ihmetteli ääneen miksen ole väkivaltaisessa suhteessa taustani takia. Itse luulen sen johtuvan siitä, että isäni oli/on hieno mies. Hän ei ole ikinä satuttanut minua. Se joka minua satutti, oli äitini. Olen siis etsinyt isäni kaltaisen miehen. Sama tapaus taitaa olla näilläkin, joiden satuttajana on ollut oma isä?

Päätin etten koskaan mene suhteeseen isäni kaltaisen miehen kanssa, ja kuinkas kävi. Isäni oli ailahteleva ja löysin miehen, joka vaikutti rauhalliselta ja tasapainoiselta. Olikin sitten todella laskelmoiva ja ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

No mä TIESIN että kaava toistuu helposti ja siksi tietoisesti valitsin hakkaavan sadisti isäni vastakohdan mieheksi. Nyt liitossa sitten minä olen perheen pää kaikessa ja joudun päättämään kaikesta. Mutta parempi näin sillä en kestä yhtään komentelevia agressiivisia miehiä.

Jos en olisi tietoisesti tiedostanut asiaa ja päättänyt toimi näin niin varmaan voisi olla niin että päätyy taas nöyryytettäväksi ja alistettuun asemaan.

Mulla siis isä hakkasi vuosikausia, lapsia ja äitiä

Menin kans tietty alistavaan ja huonoon parisuhteeseen. Mies hakkaa mua. Oli vaan pakko kun oli huono lapsuus.

En päätynyt suhteeseen ollenkaan, vaan hankin lapset yksin ns. itsellisenä naisena hedelmöityshoitoklinikalla. Toteutin suurimman haaveeni, kun en parisuhteeseen vain mitenkään pystynyt, en hyvään enkä huonoon.

Koin lapsena aika rankkaakin väkivaltaa kotona. Väkivalta oli henkisen ja fyysisen väkivallan lisäksi myös seksuaalista hyväksikäyttöä. Vaikea sanoa mikä lopulta eniten vaikutti sinkuksi jäämiseen, todennäköisesti kaikki yhdessä tekivät osansa.