Lue keskustelun säännöt.
Työn tekemisestä
09.05.2020 |
Usein työhön ja työttömyyteen liittyvissä keskusteluissa unohtuu se tosiasia, että työtä ei yksinkertaisesti ole tai työn vastaaottaminen on liian iso riski tuilla eläville. Miksi työttömän ihmisen pitäisi tuntea vajavaisuutta ja häpeää, kun niitä töitä ole? Miten osa-aikaiset ja pienipalkkaiset työt saataisiin riittäviksi tuloiksi kun on nykyiset tukimuodot? Miten saataisiin sellainen sosiaaliturva, että tukien hidas ja kallis käsittely loppuisi? Huomattava osa haluaisi vastata omista tuloista eikä roikkua nykyisessä järjestelmässä holhottavana.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustulokokeilu, vaikka olikin tarkoitushakuisesti suunniteltu epäonnistumaan ja jonka aktiivimalli lopullisesti lässäytti, antoi viitteitä että se voisi toimia. Tuen saajiksi oli valittu pitkäaikaistyöttömiä, joiden työllistymisen todennäköisyys oli alun perinkin lähellä nollaa. Heidän työnsaantinsa alkoi kuitenkin kokeilun toisena vuonna parantua.
Perustuloa saaneet olivat myös elämäänsä tyytyväisempiä ja kokivat vähemmän psyykkistä kuormittuneisuutta, masennusta, alakuloa ja yksinäisyyttä. Erityisesti masennuksen kokemisessa ero oli merkittävä. Tämä on tärkeä asia, jolla olisi suuressa mittakaavassa ja ajan myötä suuri merkitys niin työttömien kuin heidän lastensakin elämänlaatuun ja siten vuosien kuluessa myös työllisyyteen ja talouteen.