Mitä mieltä ihmisistä, jotka nauravat vahingoniloisesti?

Riippuu tilanteesta nauraako ihmiselle vai tilanteelle.

Nauraako ilkeyttään vai onko tilanne koominen, absurdi jne.

Nauraminen voi olla myös selviytymiskeino jos tilanne on muuten hankala.

Onko esimerkiksi trumpi letkautuksille nauravat vahingoniloisia? Nauravatko trumpille vai ideoille? Onko se pahantahtoista, järkytystä, epätodellisuutta, ilkikurista?

Koomikothan yleensä nostavat vaikeat aiheet pinnalle tai muuten sellaiset joista ei puhuta komiikan kautta, onko koomikko ja yleisö ilkikurinen?

Kusipäitä, narsisteja, psykoja, ilkeitä paskiaisia, mitä näitä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Kusipäitä, narsisteja, psykoja, ilkeitä paskiaisia, mitä näitä nyt on.

Aivan kaikkiko, kaikissa tilanteissa?

Muistan kun Jim Carry flippasi hänelle monet nauroivat näitä pätkiä on vieläkin youtubessa, koska olihan se estottomuus hauskaa, sitten vakavasti ajateltuna siinä naurettiin ihmisen mielen murtumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kusipäitä, narsisteja, psykoja, ilkeitä paskiaisia, mitä näitä nyt on.

Aivan kaikkiko, kaikissa tilanteissa?

Muistan kun Jim Carry flippasi hänelle monet nauroivat näitä pätkiä on vieläkin youtubessa, koska olihan se estottomuus hauskaa, sitten vakavasti ajateltuna siinä naurettiin ihmisen mielen murtumiselle.

Tuskin siinä naurettiin vahingoniloisesti Jimille, vaan tilanteen absurditeetille.

Eli kysymys on siitä, miksi nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kusipäitä, narsisteja, psykoja, ilkeitä paskiaisia, mitä näitä nyt on.

Aivan kaikkiko, kaikissa tilanteissa?

Muistan kun Jim Carry flippasi hänelle monet nauroivat näitä pätkiä on vieläkin youtubessa, koska olihan se estottomuus hauskaa, sitten vakavasti ajateltuna siinä naurettiin ihmisen mielen murtumiselle.

Tuskin siinä naurettiin vahingoniloisesti Jimille, vaan tilanteen absurditeetille.

Eli kysymys on siitä, miksi nauraa.

Tätä mä hain, sä puit sen sanoiksi.

Olin kerran näytössä. Talo oli ihana. Sitten vierestä meni juna. Samalla terassilla seisova toinen katsoja tyrskähti halveksivasti junan äänelle. Mielestäni hän oli kauhea. Muistan sen vieläkin. Minua junan ääni ei haitannut.

Nauraminen luokitellaan psykologiassa terveeksi puolustusmeksnismiksi.

Kun muiden haukkuminen milloin minkäkin syyn ja verukkeen perusteella ei sitä ole.

Vahingonilo on aito ilo.

-vanha venäläinen sananlasku-

Vierailija kirjoitti:

Nauraminen luokitellaan psykologiassa terveeksi puolustusmeksnismiksi.

Kun muiden haukkuminen milloin minkäkin syyn ja verukkeen perusteella ei sitä ole.

Tämä on aika jännä kommentti, lopulta haukku ja naurukin voi olla ilkikurista tai ei.

Jotkut haukut itse ainakin myönnän ansainneen, nauru itseasiassa väärässä tilanteessa voi tuntua jopa pahemmalta.

Kai se on enemmän siitä kiinni kuka, kenelle ja miksi.

Vahingonilohan on se parhain ilo. Ai että miten monet röhönaurut olemme kavereiden kanssa saaneet, kun joku mokaa, loukkaantuu tai kömpelöi esineiden kanssa. Myös yksinollessa tuntemattomien kanssaihmisten onnettomuudet kirvoittavat kyllä hymyn huulille. Eräskin ylipainoinen vanhempi herra kaatui metroaseman liukuportaissa, ja siitä irtosi hyvät naurut mielessäni. Ääneen en viitsinyt naurahtaa, koska kuljin toisen henkilön seurassa, joka ei välttämättä ymmärtäisi. Tyydyin peittämään hymyni epäaitoon kliseiseen elähdykseen "oho nyt kävi pahasti". Vit.tuakaan ei oikeasti kiinnostanut.

Up

Vahingonilo ei ole iloa ollenkaan.