Vauva vain lyhyen seurustelun jälkeen

Mua ei kiinnostanut parisuhdejutut ensimmäiseen vuoteen synnytyksestä. En tehnyt kuin yhden lapsen, koska arvelin tämän toistuvan, ja halusin mieluummin hyvinvoivan parisuhteen kuin lisää lapsia.

Olisi kannattanut miettiä ennen kuin hommauduit raskaaksi noin nopealla aikataululla. Vaikka päätyisitkin YH:ksi niin et sinä mitään parisuhdeaikaa saa uusienkaan kanssa, koska ensimmäiset vuodet olet kokonaan kiinni lapsessa.

Tottakai voi kestää. Parisuhteita ja pikkulapsiarkea on monenlaista. Tuurista ja vähän tahdostakin kiinni, mitä teille eteen tulee. Eihän tuo ideaalitilanne ole, mutta jos aikaraja alkaa umpeutua, niin miksi jahkailla. Parempi ne lapset on nyt tehdä, kun vielä jaksaa. Kyllä ennen vanhaankin tuli onnellisia parisuhteita ja perhekuvioita lyhyen tuntemisen jälkeen.

Nykyaikana vaan vallitsee ajatus, että pitäisi seurustella monen ihmisen kanssa ennen kuin vakiintuu ja pitäisi paneskellakin vähän siellä sun täällä. Ja sitten pitäis kymmenen vuotta asua yhdessä, ennen kuin voi alkaa yrittää lasta. Ei toi kuvio oikeen toimi, kun hedelmällisyysikä ei kestä kovin pitkään. Ja ujoille ihmisille toi on aika mahdottomuus.

Molempien pitää tajuta, että suhde muuttuu ja sille ei ole aikaa yhtä lailla kuin tähän asti.

Hyvin se menee! Teillä on kaikki maailman aika sitten vähän myöhemmin.

Pelkosi on oikea. Jatko tulee olemaan pelkkää vauva-arkea, ja siitä eteenpäin lapsiarkea.

nimim. seksiä viimeksi olikohan 2014.

No, onkos teillä millaiset tukiverkot kuten isovanhemmat? Parisuhdeaikaa ei kyllä ekana vuotena ole siten kuin tähän mennessä, vaikka paljon toki kotona ollaankin ja aikaakin on, se vain ei tule aina valjastettua parisuhteelle hyväksi, sillä se vauva vie mukanaan. Mutta kannattaa ajatella, että se jossain määrin kuuluu asiaan, ja kun sen tiedostaa, on helpompaa kuitenkin elää yhdessä ja ajankanssa myös helpottaa se vauva-arki. Kannattaa kyllä huomioida puolisoa arjessa paljon, pienetkin asiat voivat olla todella merkityksellisiä.

Kun tekee lapsen: RIP parisuhde ja yhteinen aika.

Huh, tuossahan menettää sen parisuhteen parhaan ajan.. Voi vaikeuttaa suhteen lujittumista merkittävästikin kun ei ole niitä yhteisiä rakastumisaikoja. Mutta. Jos lapsi on jo tulossa niin sitten on pelattava niillä korteilla mitä on. 

Ei teidän aikataulu nyt mitenkään erityisen nopea ollut. Olette kuitenkin ihan aikuisia ja biologinen kello käy. Pitkä parisuhde ei suojaa uudessa tilanteessa sen kummemmin, jos siihen ei osata sopeutua. Keskustelkaa paljon ja pitäkää toisianne hyvänä. Tsemppiä!

Kestää tai ei kestä. Oletko alkanut miettimään asiaa kenties siksi, että on jo ryppyjä rakkaudessa?

Sori, ei ole kirjallisuusvinkkejä, eikä ole kristallipalloakaan. 

Haen takkini.

Meillä kävi positiivinen vahinko. Lapsi on rakastettu ja hänestä pidetään hyvää huolta. Olimme kuitenkin seurustelleet vasta 1,5 vuotta, ja elimme huoletonta työ- ja opiskeluarkea. Kumpikaan ei ollut kerennyt valmentautua näin nopeasti tulevaan vanhemmuuteen ja sen tuomiin haasteisiin mm. parisuhteen ja tasavertaisen vanhemmuuden suhteen.

Hullunmyllyähän tämä on, mutta siltikään en vaihtaisi sekuntiakaan. :) Oma aika on hyvin kortilla, ja sekin tarkoittaa tyyliin kaupassa käyntiä. Se vaan on sulatettava tai katkeruus tulee mukaan kehiin sotkemaan parisuhteen lisäksi lapsen elämää. Tämä yksi lapsi on enemmän kuin tarpeeksi, on tunnistettava omat voimavaransa.

Hyvin kestää jos on kestääkseen. Tuohan on ollut normaali tapa halki ihmiskunnan historian kaikissa kulttuureissa. Saitte sentään itse valita toisenne, joten on tunnetta ja rakkauttakin ehkä olemassa.

Tämmöinen lähinnä pohjoismaissa vallalla oleva vuosikausien seurustelu ja parinvaihto on aika harvinainen ja uusi ilmiö, eikä ole tuonut oikeastaan mitään hyvää tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut miettiä ennen kuin hommauduit raskaaksi noin nopealla aikataululla. Vaikka päätyisitkin YH:ksi niin et sinä mitään parisuhdeaikaa saa uusienkaan kanssa, koska ensimmäiset vuodet olet kokonaan kiinni lapsessa.

Nimenomaan. Olisi kannattanut herätä aikaisemmin todellisuuteen. Nyt on myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Kun tekee lapsen: RIP iparisuhde ja yhteinen aika.

Kuinka paljon jotkut oikein tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa? Miksi ette osta lastenhoitoapua, jos ette halua olla yhdessä lapsen kanssa?

Lapset kannattaa hankkia silloin kun on vielä mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi positiivinen vahinko. Lapsi on rakastettu ja hänestä pidetään hyvää huolta.

Sama meillä. Parisuhdetta ei ole edes otettu puheeksi vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tekee lapsen: RIP iparisuhde ja yhteinen aika.

Kuinka paljon jotkut oikein tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa? Miksi ette osta lastenhoitoapua, jos ette halua olla yhdessä lapsen kanssa?

Lapset kannattaa hankkia silloin kun on vielä mahdollisuus.

Tässä käy yleensä pikemminkin niin, että koska ollaan velvollisuudentunteesta yhdessä lapsen kanssa, loppuaika halutaan olla yksin, koska ei muuta jakseta.

Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Jos aikuiset ihmiset osaisivat ja uskaltaisivat puhua asioista ja tunteistaan kumppaniensa kanssa niin suurin osa eroistakin olisi vältettävissä. Ja siis en tarkoita että sitten vasta aletaan puhumaan(sitten yleensä jo riitelyä) kun kakka on jo tuulettimessa.

Täälläkin paljon aloituksia parisuhteen seksiongelmista. Paneskellaan kyllä mutta ei osata puhua siitä sen kumppanin kanssa. Ei liittynyt nyt tähän aloitukseen mutta sanonpahan silti.

Me hommattiin tosi lyhyen seurustelun jälkeen lapsi. Minä olin 24, mies 25. Päätös on ollut oikea, mutta helppoa meidän elämä tai yhteenkasvaminen ei ole koko ajan ollut. Silti aion olla mieheni kanssa yhdessä. Tsemppiä AP, elämää ei ole tarkoitettu aina helpoksi vaikka nykyään ihmiset sellaista tavoitteleenkin.

Noin luonto on sen tarkoittanut, ei niin, että ensin pari on yhdessä kymmenen vuotta ja vasta sitten perheellistytään. Kaikki järjestyy, jos haluatte niin.

Mitähän täällä tarkoitetaan parisuhdeajalla? Sitä että mennään kahdestaan ravintolaan tai leffaan? Vai sitä että laitetaan ruokaa yhdessä, ulkoillaan ja katsotaan netflixiä? Koska ensimmäisen ajatusmaailman mukaan parisuhde varmaan kuolee lapsen synnyttyä. Toisen ajatusmaailman mukaan parisuhde ei häviä mihinkään vaikka lapsi onkin menossa mukana.