Vauva vain lyhyen seurustelun jälkeen
Olemme tunteneet avopuolisoni kanssa noin puolitoista vuotta. Tulin raskaaksi alle vuoden tuntemisen ja seurustelun jälkeen, olimme asuneet yhdessä silloin noin kuukauden. Lapsi oli harkittu ja ehkäisy jätettiin pois yhteisellä päätöksellä. Molemmat tiesimme haluavamme lapsia ja ikää molemmilla jo yli 30 vuotta. Tulin raskaaksi heti ensimmäisellä kierrolla. Odotusaika on mennyt hyvin ja olemme molemmat onnellisia tulevasta vauvasta. Nyt kun synnytys pian lähenee, olen alkanut miettimään, miten selviämme tulevasta. Kestääkö parisuhde ja miten jatkamme parisuhteemme "kehittymistä" yms. Pelkään, että jatko tulee olemaan pelkkää vauva-arkea ilman yhdessäoloa ja parisuhdeaikaa. Kestääkö vasta alussa oleva parisuhteemme tätä kaikkea muutosta, mitä edessä on. Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä kirjallisuudesta tms. aiheesta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut miettiä ennen kuin hommauduit raskaaksi noin nopealla aikataululla. Vaikka päätyisitkin YH:ksi niin et sinä mitään parisuhdeaikaa saa uusienkaan kanssa, koska ensimmäiset vuodet olet kokonaan kiinni lapsessa.
Ja käytännössä lapset kyllä kuormittavat sitä parisuhdeaikaa kunnes muuttavat pois teinit valvoo ja todellakin ymmärtää mitä talossa tapahtuu. Kun on hankkinut lapsia, he vievät osansa sen 20v. Parhaiten uuden suhteen saa etä, joka tapaa lapsia eron jälkeen tyyliin joka toinen viikonloppu. Siinä taas parisuhdetta uhkaa se, etteivät lapset integroidu osaksi perhettä vaan se tapaamisviikonloppu on ylivirittynyt poikkeustila.
Me mentiin naimisiin kun oltiin seurusteltu 11kk ja olin häissä raskaana 3 kuukaudella.
Siis teistä se on kiinni kuinka parisuhteen käy ja millaista on perhearki. Ei ole ratkaisevaa onko oltu yhdessä vuosi vai kymmenen. Teidän parisuhde on lapsen koti. Nykyään vaan osa porukasta on niin itsekästä että oma napa tulee aina ensin eikä osata olla tiimi ja perhe. Meitä ainakin lapset (2) lähensi ja ihan on ollut tarpeeksi omaa aikaa ja sitä parisuhdeaikaa. Ei se perhe-elämä nyt mitään rakettitiedettä ole ja kaikkea ei aina tarvitse analysoida puhki. Toki molempien pitää olla hommassa täysillä mukana.
Riippumatta siitä, onko takana pitkä vai lyhyt parisuhde, pitää molempien osapuolten hyväksyä se tosiasia, että suhteen ja perheen dynamiikka ja ajankäyttö muuttuu, kun perheeseen tulee lapsi. Se kannattaa myös muistaa, ettei se lapsi ole ikuisesti vauva, eikä edes taapero. Ne, jotka väittävät, ettei mikään ole heidän suhteessaan muuttunut lapsen myötä, ovat olleet niin valmiita näihin muutoksiin, etteivät edes huomaa niitä. Jos vain toinen sanoo, ettei mikään ole muuttunut, on suhde todennäköisesti matkalla kohti eroa.
Pitkässä parisuhteessa voi ongelmaksi nousta se, että tavat ovat jo niin syvällä, että niiden muuttaminen on jommalle kummalle tai molemmille liian kova paikka, ja siitä syntyy ristiriitoja, joista seuraa ero.
Sitä, kuinka hyvin tai huonosti kumppanit tuntevat toisensa, ei voi yksikäsitteisesti mitata sillä, kuinka kauan on tunnettu/oltu yhdessä.