Ihana(n), itsekeskeinen mieheni

Tänään rakas puolisoni lähti töihin ennen kahdeksaa. Saapui kotiin vähän ennen kahdeksaa. Kertoi käyneensä kuntosalilla keskellä päivää. Toisin sanoen oli poissa 12 tuntia, josta puolisten tuntia ruokiksella, puolisen salilla ja vajaa tunnin työmatkalla.



Eipä tuossa mitään - meillä oli lasten kanssa ihan hyvä päivä pulkkamäkineen jne. Mutta illasta meinasi palaa hihat: olin itse tämän päivän kotona töistä plussatunneilla ja oli tiedossa, että joudun hoitamaan pari akuuttia työasiaa illasta. (Kotona pieniä koululaisiakin tarhaikäisen lisäksi, joten hiihtoloman hoidon järjestämiseksi minä olen kotona 5:stä päivästä 3, mies yhden ja yhtenä päivänä on naapurin täti, ihana ihminen, apuna.) Ehdotin sohvalla läppäri sylissä lojuvalle miehelle, että lukee kuopukselle iltasadun.



Vastaushan toki oli, että "ilman muuta kultaseni, kun olin juuri pitkän päivän poissakin". Vaan kun ei, vaan "taaskaan ei yhtään ehdi mitään, kun tää tietokoneen ostokin pitäisi katsoa".



Jep, jep, jep: jos on itse valinnut mm. 10 tunnin työpäivän ja siihen päälle salin, niin yllättäen ei välttämättä ehdi istua koko iltaa tietokoneella speksaamassa uuden tietokoneen ostoa.



Mistä näitä itsekeskeisiä miekkosia oikein sikiää????