Miksen saisi erota?
Tilanne on tämä:
Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa melkein 20 vuotta. On kulunut yli vuosi siitä, kun viimeksi edes koskimme toisiimme - ja huomattavasti useampi vuosi siitä, kun vaimo koski minuun omasta aloitteestaan. Emme ole aikoihin tehneet mitään yhdessä. Meillä on eri kaverit ja täysin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Olemme nukkuneet eri huoneissa jo vuosia.
Ainoa yhteinen asia on lapset, joista vanhempi on kohta täysi-ikäinen ja nuorempi yläkoulussa. Tulemme kuitenkin kohtuullisesti juttuun keskenämme arkisissa tekemisissä, eikä mitään isompia riitoja ole. Rahasta ei ole pulaa, eikä kukaan ei ole väkivaltainen tai käytä päihteitä. Vaimo on ollut lapsille pääsääntöisesti oikein hyvä äiti.
Voisi tietysti kuvitella, että vaimo on yhtä tyytymätön kuin minä, mutta... Olen vuosien varrella yrittänyt puhua hänelle tilanteesta, mutta vaimon mielestä lapsiperheissä tämä nyt vain on tällaista eikä niissä parisuhteita harrasteta. Kun sitten jokunen vuosi takaperin yritin ottaa eron puheeksi noilla yllä mainituilla perusteilla, siitä seurasi hysteerinen kohtaus. Erota ei mitenkään voi mm. siksi, koska lapset menevät siitä sekaisin (vaimon omat vanhemmat ovat aikanaan eronneet, ja hänelle on jäänyt siitä trauma). Minun oli pakko perua aikeeni, koska toinen näytti oikeasti menettävän tasapainonsa.
Vaimo kuitenkin oli tuon jälkeen minusta kiinnostunut muutenkin kuin kämppiksenä ehkä kahden viikon ajan, minkä jälkeen palattiin taas normaaleihin kuvioihin. Tälläiseen aktivoitumiseen tosin suhtauduin jo alun alkaen hiukan ristiriitaisin tuntein.
Nyt en enää jaksaisi tätä elävältä muumioitumista. Muitakin naisia olisi ollut matkan varrella tarjolla, mutten ole tilaisuuksiin tarttunut. (Kuvioonhan kuuluu muuten sekin, että vaimo on mustasukkainen.) Koska näkisin mielelläni tunnelin päässä edes vähän valoa, haluaisin saada sovittua esim. että puramme tämän ihmisiksi sitten kun nuorempi muuttaa kotoa.
Miten olette tällaisen tilanteen hoitaneet tai miten sen hoitaisitte? Minulla ei ole ketään kenelle puhua tästä.
M44
Kommentit (70)
Miksei ole ketään kelle puhua? Missä ystäväsi ovat? Vai ovatko kaikki yhteisiä ystäviä? Entä joku terapeutti tai muu vastaava?
Eihän tuo sinua kohtaan ole kohtuullista enää.
En mä kyllä näe tolle mitään hyvää loppua. Jompikumpi tulee olemaan tyytymätön ja katkeroituu joka tapauksessa.
Et tarvitse vaimosi lupaa eroamiseen.
Ap, sinulla on yksi ainoa elämä. Lähde epätyydyttävästä liitosta, äläkä tuhlaa elämääsi muiden miellyttämiseen ja kannatteluun.
Kerro vaimollesi että ei todellakaan tuollainen ole yleistä lapsiperheissäkään, normaalit ihmiset eroaa jos eivät rakasta enää toisiaan kuten parisuhteessa kuuluu, ei ole mitään järkeä väkisin olla samassa huushollissa kuin kämppikset tai sukulaiset. Elämä on ihan liian lyhyt tuollaiseen. Kuitenkin jos eroaisitte voisitte molemmat löytää uuden rakkauden ja olla onnellisia. Lapset on todella typerä tekosyy, ei lapset ole tyhmiä, kyllä ne tietää että teillä ei ole oikea parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Et tarvitse vaimosi lupaa eroamiseen.
Se on toki muodollisesti juuri näin, mutta yhden yrityksen kokemuksella totesin, ettei erosta aihetuu kaameaa vahinkoa, jos hoidan sen yksipuolisesti.
ap
Saat erota jos tuntuu siltä ettet enää halua olla vaimosi kanssa.
Et tarvitse keneltäkään lupaa, eikä muiden mielipiteistä tarvitse välittää.
Erota voi monella tapaa, rumasti tai reilusti. Sinä tunnet vaimosi parhaiten ja tiedät miten hänen kanssaa kannattaa asia ottaa puheeksi. Sinulla on vain yksi elämä, mieti tarkkaan haluatko viettää loput siitä tuollaisessa liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole ketään kelle puhua? Missä ystäväsi ovat? Vai ovatko kaikki yhteisiä ystäviä? Entä joku terapeutti tai muu vastaava?
Eihän tuo sinua kohtaan ole kohtuullista enää.
Ne frendini, joille voisin tästä avautua, ovat hiukan liian lähellä tätä. Parempi pitää suu kiinni.
ap
Saat erota, jos ehdottomasti haluat erota.
Mutta jos voisit vielä haluta olla yhdessä vaimosi kanssa siten, että parisuhde paranee ja läheisyys palaa, niin pakota vaimo pariterapiaan ja kokeilkaa, jos se auttaisi.
Minä neuvoisin lykkäämään eroa, mutta puhumaan enemmän ongelmista ja käymään ehkä parisuhdeterapeutilla. Ymmärrän että tilanteenne on hankala, mutta ihmiset luovuttavat nykyään aika herkästi ja se on epäreilua etenkin lapsia kohtaan, jos perhe-elämä sujuu muuten hyvin, kuten teillä ilmeisesti on.
Omista vanhemmistani huomasin sen, että kun me kaikki lapset olimme muuttaneet pois kotoa, he selvästi tulivat toisilleen läheisemmiksi uudestaan, kun jäivät kotiin kahdestaan. Muutamaa vuotta aiemmin tilanne oli huonompi ja välillä mietin pelonsekaisin tuntein, aikovatko vanhempani erota (ikinä ei ollut mitään väkivaltaa tai alkoholia tms., mutta he riitelivät paljon). Olen todella iloinen, että he päättivät kuitenkin jatkaa yhdessä ja löysivät uuden onnen toisistaan vähän myöhemmin. Ja ovat vieläkin hyvin sopuisasti ja toisistaan välittäen yhdessä.
Jotkut ovat sopineet vastaanvanlaisessa tilanteessa, että eroavat, kun lapset tulevat täysi-ikäiseksi.
Vaimosi käyttää valtaa, et vain tajua sitä. Täytä paperit ja hae eroa yksin, muuta pois. Tsemppiä.
Eli vaimosi kiristää sinua olemaan "suhteessa" vasten tahtoasi uhkaamalla sekoilla ja riehua jos lähdet?
Ota lapset mukaasi ja lähde. Jätä hänet riehumaan keskenään.
Mites kulissiavioliitto ja rakastajatar? Perinteinen ja toimiva ratkaisu. Näin kulttuuripiireissä toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli vaimosi kiristää sinua olemaan "suhteessa" vasten tahtoasi uhkaamalla sekoilla ja riehua jos lähdet?
Ota lapset mukaasi ja lähde. Jätä hänet riehumaan keskenään.
Ei, mistään kiristyksestä ei ole kyse. Erosta mainittuani hän joutui oikeasti hakemaan lääkäriltä nappeja, kun oli silminnähden palasina. En haluaisi sellaista enää aiheuttaa, mutta en kyllä halua enää kitua tässä avioliitossakaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mites kulissiavioliitto ja rakastajatar? Perinteinen ja toimiva ratkaisu. Näin kulttuuripiireissä toimitaan.
Sorry, poissa laskuista. Ei tule tapahtumaan, että saisin sovittua sellaisesta. Ja sellainen jonglööri en ole, että jaksaisin alkaa pyörittää jotain kaksoiselämää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaimosi kiristää sinua olemaan "suhteessa" vasten tahtoasi uhkaamalla sekoilla ja riehua jos lähdet?
Ota lapset mukaasi ja lähde. Jätä hänet riehumaan keskenään.
Ei, mistään kiristyksestä ei ole kyse. Erosta mainittuani hän joutui oikeasti hakemaan lääkäriltä nappeja, kun oli silminnähden palasina. En haluaisi sellaista enää aiheuttaa, mutta en kyllä halua enää kitua tässä avioliitossakaan.
ap
Ok, eli tilanne on nyt kuitenkin se, että vaimosi tietää sinun eroajatuksistasi ja että et ole tyytyväinen teidän liittoon. Mitä vaimo ehdottaa ratkaisuksi tyytymättömyyteesi? Jos hän siis kerran haluaa jatkaa yhdessä ja ilmeisesti itse on riittävän tyytyväinen. Mitä muutoksia hän ehdottaa sen eteen, että sinä olisit tyytyväisempi?
Mitä muutoksia sinä olet ehdottanut liittonne parantamiseksi ja mitä vaimosi on niihin ehdotuksiin vastannut?
Ap elää nyt ikänsä puolesta ruuhkavuosia ja on ihan normaalia, että siinä vaiheessa pitempään naimisissa olleilla saattaa olla hankalampi vaihe. Kuitenkin teillä on yhteiset 20 vuotta takana, yhteisiä lapsia ja se antaa pidemmälle suhteelle aivan toisenlaisen pohjan kuin jos nyt alkaisit etsimään uutta puolisoa.
Avioliittoon mentäessä useimmat parit lupaavat rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Se tarkoittaa sitä, että aina ei välttämättä ole helppoa, mutta että yhdessä mennään kuitenkin eteenpäin.
Kun näkee pariskuntia, jotka juhlistavat 50- tai 60-vuotishääpäiviään (tai sitäkin suurempia lukuja), niin aivan varmasti heilläkin on ollut välillä vaikeaa, mutta kuitenkin heillä on useimmiten sellainen käsinkosketeltava rauha, kumppanuus ja onnellisuus, joka voi syntyä vain siitä, kun he ovat viettäneet käytännössä koko aikuisikänsä yhdessä ja kokeneet yhdessä niin nousut kuin laskutkin.
Tietenkään avioliiton toimivuus ei ole pelkästään ap:n harteilla, mutta ehkä pariterapia auttaisi, niin kuin aiemmin on ehdotettukin.
Kerro nuo samat asiat vaimollesi. Hänellä on siis vielä vuosia aikaa sulatella asiaa.