Lue keskustelun säännöt.
Jos on parisuhteessa yksinäinen, auttaako siihen ero?
02.05.2020 |
Mieheni ei estä minua tekemästä mitään tai menemästä minnekään, opiskelemasta tms, kannustaakin. - mutta kaiken joudun tekemään yksin tai ystävien kanssa. Kotona murrosikäiset lapset. Henkistä tai fyysistä läheisyyttä ei ole ollut vuosiin, ei siis seksiäkään. Pysymme avioliitossa kun emme muutakaan osaa, mies ei halua erota. En ole onneton, mutta tyytymätön olen. Jos eroaisin, pidän uuden puolison löytymistä erittäin epätodennäköisenä. Olen iältäni 50+ ja 20kg ylipainoinen. Mietin, olisinko entistä yksinäisempi, jos eroaisin.
Kommentit (14)
En saa pil*ua muiltakaan, joten tuskin muuttuu yhtään mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyyteen parisuhteessa auttaa ero. Kokemusta on. Elämäni ei tuntunut edes muuttuvan paljon eron jälkeen, koska harrastin yksin, kävin kahviloissa yksin ja näin kavereita ihan kuten aikaisemminkin. Ainoa ero oli että olin vapaa tapailemaan miehiä, jotka mahdollisesti sopisivat minulle paremmin. Pahin harha ikinä jäädä huonoon suhteeseen vain koska "en varmaan koskaan löydä ketään parempaa". Itsekin olin samasta syystä ihan liian kauan parisuhteessa.
Erosimme juuri koronaeristystoimien alla. Nyt kun kaikki sosiaalinen touhu on jäissä, niin olen yksinäinen, mutta en oikeastaan yhtään sen yksinäisempi kuin ennen eroa. Henkisesti olin aivan yhtä yksin ja usein ahdistuneempi. Nyt on sentään oman vapauden tuntu.
Ohis jatkaa nelosen ajatuksista jotka samat. 25v liitto on tullut jo päätökseen muutamia vuosia sitten ja viimesinkin lapsi muuttanut omilleen.
En tiedä teidän järjestelyistä, suurin muutos oli ruoan tekemisen määrän tipahdus vaikka kotona murkkuikäinen poika joka liikkui paljon.
Myöskin muut kotiin liittyvät hoidolliset tehtävät helpottuivat.
Olen yksin, en yksinäinen. Se on kaikista suurin ero. Teen asioita kuten ennenkin. Nyt ei ole puolisoa jonka olettaisi olevan omassa tekemisessä mukana ja sitä kautta vapaus tehdä omaan tahtiin.
Minä odotin puolisoani mukaan, hän ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin suhteesta, jossa ei kohdattu hemkisesti ja fyysinenkin puoli oli hiipunut. Olo parani eron jälkeen, vaikka olenkin ollut vuosikausia sinkku. Yksin en koskaan voi niin pahoin kuin yhdessä toisen kanssa, kun asiat ovat huonosti.
Kyllä auttaa, ainakin itseäni auttoi. Minusta kamalinta on juuri se, että toinen ihminen on siinä, mutta ei huomioi tai jopa hyljeksii, jättää emotionaalisesti täysin yksin. Juuri se, jonka kanssa haluaisi jakaa elämänsä. Helpompaa olla sitten aidosti yksin ilman tunnetta jatkuvasti hylätyksi tulemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama tilanne, tosin fyysistä läheisyyttä joskus todella harvoin. Yritetty erota moneen kertaan, on kyllä muitakin ongelmia, miehen juominen ollut ongelma enempi tai vähempi alusta asti, nykyään vähempi, mut kännykkä tullu tilalle, jolla saattaa pelata kaiken koti aikansa, no ehkä ruokaa tekee ja juoksee omissa harrastuksissaan. Ei oo ikinä ollut niin perhekeskeinen kun ite oon. Usein teen asiat lasten kanssa keskenäni. Ei myöskään tykkää puhua yhtään ylimäärästä.
Viimeisin ja ehkä nyt lopullisiin ero tuli n. 6vk sitten. Tällä hetkellä tuntuu, et jos suhteessa olin yksinäinen, niin nyt vasta todellakin sitä oon. Kai korona osasyyllinen tohon tunteeseen. Jäätävä ahdistus koko erosta. Oon yht'äkkiä jotenkin unohtanu ne kaikki paskat olot mitä suhteessa vuosia ollu.. Erookin miettiny vuosi kaudet huonosti menevinä aikoina toki enimmäkseen. En ymmärrä omaa päätäni enää yhtään. Ahdistaa niin hitosti koko ero.
Maria333 kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne, tosin fyysistä läheisyyttä joskus todella harvoin. Yritetty erota moneen kertaan, on kyllä muitakin ongelmia, miehen juominen ollut ongelma enempi tai vähempi alusta asti, nykyään vähempi, mut kännykkä tullu tilalle, jolla saattaa pelata kaiken koti aikansa, no ehkä ruokaa tekee ja juoksee omissa harrastuksissaan. Ei oo ikinä ollut niin perhekeskeinen kun ite oon. Usein teen asiat lasten kanssa keskenäni. Ei myöskään tykkää puhua yhtään ylimäärästä.
Viimeisin ja ehkä nyt lopullisiin ero tuli n. 6vk sitten. Tällä hetkellä tuntuu, et jos suhteessa olin yksinäinen, niin nyt vasta todellakin sitä oon. Kai korona osasyyllinen tohon tunteeseen. Jäätävä ahdistus koko erosta. Oon yht'äkkiä jotenkin unohtanu ne kaikki paskat olot mitä suhteessa vuosia ollu.. Erookin miettiny vuosi kaudet huonosti menevinä aikoina toki enimmäkseen. En ymmärrä omaa päätäni enää yhtään. Ahdistaa niin hitosti koko ero.
Pidä pintasi ahdistuksesta huolimatta. Ihminen pitää kiinni vaikka elämästä keskitysleirillä, kun on ehtinyt tottua siihen ja irti pääsemisessä menee aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maria333 kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne, tosin fyysistä läheisyyttä joskus todella harvoin. Yritetty erota moneen kertaan, on kyllä muitakin ongelmia, miehen juominen ollut ongelma enempi tai vähempi alusta asti, nykyään vähempi, mut kännykkä tullu tilalle, jolla saattaa pelata kaiken koti aikansa, no ehkä ruokaa tekee ja juoksee omissa harrastuksissaan. Ei oo ikinä ollut niin perhekeskeinen kun ite oon. Usein teen asiat lasten kanssa keskenäni. Ei myöskään tykkää puhua yhtään ylimäärästä.
Viimeisin ja ehkä nyt lopullisiin ero tuli n. 6vk sitten. Tällä hetkellä tuntuu, et jos suhteessa olin yksinäinen, niin nyt vasta todellakin sitä oon. Kai korona osasyyllinen tohon tunteeseen. Jäätävä ahdistus koko erosta. Oon yht'äkkiä jotenkin unohtanu ne kaikki paskat olot mitä suhteessa vuosia ollu.. Erookin miettiny vuosi kaudet huonosti menevinä aikoina toki enimmäkseen. En ymmärrä omaa päätäni enää yhtään. Ahdistaa niin hitosti koko ero.
Pidä pintasi ahdistuksesta huolimatta. Ihminen pitää kiinni vaikka elämästä keskitysleirillä, kun on ehtinyt tottua siihen ja irti pääsemisessä menee aikaa.
Yritän. Pelkään että taas suostun kaikkeen paskaa. Jo miettiny oonko joku läheisriippuvainen, kun näin paskaa. Ja tosiaan viimeinen 2v ollu tosi ahdistavaa, yli 19v suhde jo takana. Mies suht itsekäs ja välinpitämätön ja toi hiton puhumattomuus ja kaverit menee aina edelle. Miten voi edes kaivata tota, vaikka tosiaan miljoonasti ollu niin muka täysin valmis eroon, mies vaan ei oo suostunu. Ainoo meitä yhdistänyt asia ollu molempien epämääräsen paska huumori. Ja miehessä hyvää, kun ei oo yhtään mustasukkanen. Mut ehkä se ettei toinen hakkaa eikä tietääkseni petä, nyt kuitenkaan oo ihan riittäviä syitä suhteelle.
Muut ei kiinnosta, enkä jaksais edes tutustua kehenkään, enkä luotakkaan kehenkään. Enkä oo toiseen törmänny kuka tätä mun huonoo huumoria ymmärtäis.
Ei ole yksinäistä kun "ravintola"n Rane voi jäädä yöksi. Aamulla sitten siivoat ja lähdet viinakauppaan. Ranen herättyä uusi kierros. Jos on yksinäistä, Ranen kaverit muuttavat avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maria333 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maria333 kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne, tosin fyysistä läheisyyttä joskus todella harvoin. Yritetty erota moneen kertaan, on kyllä muitakin ongelmia, miehen juominen ollut ongelma enempi tai vähempi alusta asti, nykyään vähempi, mut kännykkä tullu tilalle, jolla saattaa pelata kaiken koti aikansa, no ehkä ruokaa tekee ja juoksee omissa harrastuksissaan. Ei oo ikinä ollut niin perhekeskeinen kun ite oon. Usein teen asiat lasten kanssa keskenäni. Ei myöskään tykkää puhua yhtään ylimäärästä.
Viimeisin ja ehkä nyt lopullisiin ero tuli n. 6vk sitten. Tällä hetkellä tuntuu, et jos suhteessa olin yksinäinen, niin nyt vasta todellakin sitä oon. Kai korona osasyyllinen tohon tunteeseen. Jäätävä ahdistus koko erosta. Oon yht'äkkiä jotenkin unohtanu ne kaikki paskat olot mitä suhteessa vuosia ollu.. Erookin miettiny vuosi kaudet huonosti menevinä aikoina toki enimmäkseen. En ymmärrä omaa päätäni enää yhtään. Ahdistaa niin hitosti koko ero.
Pidä pintasi ahdistuksesta huolimatta. Ihminen pitää kiinni vaikka elämästä keskitysleirillä, kun on ehtinyt tottua siihen ja irti pääsemisessä menee aikaa.
Yritän. Pelkään että taas suostun kaikkeen paskaa. Jo miettiny oonko joku läheisriippuvainen, kun näin paskaa. Ja tosiaan viimeinen 2v ollu tosi ahdistavaa, yli 19v suhde jo takana. Mies suht itsekäs ja välinpitämätön ja toi hiton puhumattomuus ja kaverit menee aina edelle. Miten voi edes kaivata tota, vaikka tosiaan miljoonasti ollu niin muka täysin valmis eroon, mies vaan ei oo suostunu. Ainoo meitä yhdistänyt asia ollu molempien epämääräsen paska huumori. Ja miehessä hyvää, kun ei oo yhtään mustasukkanen. Mut ehkä se ettei toinen hakkaa eikä tietääkseni petä, nyt kuitenkaan oo ihan riittäviä syitä suhteelle.
Muut ei kiinnosta, enkä jaksais edes tutustua kehenkään, enkä luotakkaan kehenkään. Enkä oo toiseen törmänny kuka tätä mun huonoo huumoria ymmärtäis.
Minun kumppanini oli aina puhunut, että vaikka hän ei täydellinen olekaan, niin pettämään hän ei ikinä pystyisi. Se oli yksi niistä ajatuksista, joka sai minutkin pysymään suhteessa, jossa mies oli välinpitämätön minua kohtaan, kaikki muu meni edelleni, minussa oli vain vikoja. Mutta eipä ainakaan tarvinnut pelätä, että mies pettäisi.
Onneksi minulla oli sen verran itsetuntoa kerättynä, että sain jätettyä miehen, kun tämä sitten yhden kerran tuli baarireissun jälkeen kotiin ja itkien kertoi pettäneensä. Minä kai odotin koko ajan sellaista "oikeaa" syytä lähteä ja onneksi sellaisen lopulta sain.
Sä olet sen riuhtaisun kuitenkin tehnyt, kun olet saanut lähdettyä. Nyt pitää vain pysytellä siellä turvasatamassa niin kauan että aallokko tyyntyy, vieroitusoireet menevät ohi ja pystyt taas ajattelemaan selkeästi.
Itse olin repsahtamassa monta kertaa, mutta onneksi olin suhteen loppuaikoina kirjoittanut itselleni ruutuvihkoon ajatusten virtana kaikki sanat ja teot, joilla mies minua oli loukannut. Niitä teki pahaa selailla ja koko kirja olisi tehnyt mieli polttaa, mutta se auttoi minua muistamaan, mitä se suhde oli ja mihin olisin palaamassa.
Kyllä mulla ero auttoi. Yhteys oli välillämme jotenkin tosi poikki, ja tunsin olevani yksinäisempi kuin koskaan. Helpompi olla oikeastikin sitten yksin, ja itse asiassa kolkko yksinäisyys hälvenikin erosta toivuttuani, tilalle tuli itsenäinen yksilö, joka viihtyykin myös yksin, joten taisi aiemmin olla läheisriippuvuuttakin.
Kokemuksia vastaavasta kellään?