Lukiossa ok menestynyt poika ei edisty yliopistossa

Väärä ala?

Yliopisto-opinnot vaatii paaaljon enemmän itseohjautuvuutta ja -kuria kuin lukio – varsinkin silloin, kun ne alkaa puuduttaa. 

Ehkä yliopisto ei vain ole häntä varten.

Ilmeisesti et ole itse tuo henkilö? Neuvona voisi sanoa, lopeta aikuisen ihmisen elämästä

murehtiminen, voi olla että kun päästät irti löytää oman tiensä ja alkaa opinnotkin sujumaan.

Niin mun piti kysyä, että kannattaako ohjata tai puuttua? Älyä on kyllä ja oikeastaan koskaan ei tarvinnut puuttua läksyihin, aina hoiti ne hyvin itse. Ei voine syyttää bilettämisestäkään, sillä tuntuu vain muutaman kerran vuodessa käyvän normaalioloissa.

Älä puutu.

Hänellä on töitä, ja sehän on hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Niin mun piti kysyä, että kannattaako ohjata tai puuttua? Älyä on kyllä ja oikeastaan koskaan ei tarvinnut puuttua läksyihin, aina hoiti ne hyvin itse. Ei voine syyttää bilettämisestäkään, sillä tuntuu vain muutaman kerran vuodessa käyvän normaalioloissa.

Ap vielä, olen siis äiti ja luotettava lapsi oli läksyjen suhteen siis ihan ekaluokalta kirjoituksiin asti. Tosin ei hirveästi kokeisiin lukenut, kun oli hyvä muisti. Olisi vaan kiva, että saisi ammatin, vaikka työpaikka on vakituinen. Työ on saman alan töitä duunaritasolla. Kyllä se ala tuntuu kiinnostavan, olen monta kertaa kysynyt, mutta opiskelu ei etene.

Minusta oli mukavampi opiskella yliopistossa kuin lukiossa, sillä siellä pystyi keskittymään juuri niihin oppiaineisiin, joista piti ja joissa tiesi olevansa erittäin hyvä. Lukio oli enemmän koulumainen oppilaitos, mutta yliopistossa oli enemmän vapautta ja vastuuta omista tekemisistä. Yliopisto-opiskelussa pitää kyetä omaksumaan kerralla enemmän tietoa kuten vaikkapa lukea pari englanninkielistä tenttikirjaa kuukaudessa tai tehdä kirjallinen tutkielma tietyssä sovitussa ajassa.

Ehkäpä tuon aloittajan poika on päässyt hyvillä papereilla helposti opiskelemaan, mutta hän ei ole aidosti kiinnostunut tuosta alasta tai on muuten vain laiskustunut. Yliopisto-opiskelijoiden kaksi ääripäätä lienevät ne, jotka suhtautuvat siihen kuten lukion kaltaiseen kouluun ja ne, joille ns. akateeminen vapaus menee enemmänkin viihteen puolelle opintojen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Niin mun piti kysyä, että kannattaako ohjata tai puuttua? Älyä on kyllä ja oikeastaan koskaan ei tarvinnut puuttua läksyihin, aina hoiti ne hyvin itse. Ei voine syyttää bilettämisestäkään, sillä tuntuu vain muutaman kerran vuodessa käyvän normaalioloissa.

Ei tietenkään kannata puuttua, pahennat vaan. ”Lapsihan” on 25-vuotias, osaa itsekin hoitaa asiat. Nyt se napanuora katki viimein.

Kiitoksia vastauksista. En minä oikeastaan ole seurannut, mutta tuli vain puheeksi missä vaiheessa opinnot on ja siksi kysyin, kun esimieheni tuntui tietävän tyttärensä arvosanat, kaikki valinnaisaineet yms. pilkutarkasti ja välillä kyselee pojastakin. Itse nyt tiedän vain mitä alaa opiskelee ja joskus saattaa puhua tyyliin "otin saksan valinnaisena". Helposti pääsi aikoinaan suoraan papereilla, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista. En minä oikeastaan ole seurannut, mutta tuli vain puheeksi missä vaiheessa opinnot on ja siksi kysyin, kun esimieheni tuntui tietävän tyttärensä arvosanat, kaikki valinnaisaineet yms. pilkutarkasti ja välillä kyselee pojastakin. Itse nyt tiedän vain mitä alaa opiskelee ja joskus saattaa puhua tyyliin "otin saksan valinnaisena". Helposti pääsi aikoinaan suoraan papereilla, kyllä.

Niin siis ekana vuonna olin vähän kiinnostuneempi ja sitten katkaisin sen napanuoran, mutta nyt vaan koronan aikana tullut enemmän juteltua. Hän on sellaisessa työssä, missä nähdään paljon ihmisiä, eikä voi tehdä etätyötä.

Jos tuossa ajassa on noin vähän edistynyt, niin nousee epäilys, että opiskelee väärää alaa.

Koulutus on pitkä esterata.

Lukio liittyy hyvin vähän siihen, mitä sen jälkeen mahdollisesti opiskellaan, mutta hampaiden kirskuttamista lukion läpi ei nähdä lisäarvona, vaan pakollisena välivaiheena ennen kuin pääsee kirskuttamaan johonkin toiseen opistoon, missä monesti kerrataan lukion asioita. Tosiasiassa voi kuitenkin olla niinkin, että nimenomaan lukiossa on opittu konkreettisia taitoja kuten kieliä, kun taas yliopistossa ollaan usein (ei aina) jonkun paperin perässä, että päästään johonkin työpaikkaan, johon voisi riittää perehdytys työssä. Huhujen mukaan Amerikoissa tämä johtui alunperin siitä, että älykkyystestit kiellettiin ja ne korvattiin tutkinnoilla, joiden suorittaminen on paljon hitaampaa kuin älykkyystestin tekeminen. 

Ne ihmiset, jotka ovat opiskelleet eri järjestyksessä eli esim.menneet avoimen kautta yliopistoon tai AMK:hon ymmärtävät tämän helpommin, koska he ovat voineet käydä lukion kursseja vasta paljon myöhemmin iässä, jolloin osaa jo kyseenalaistaa asioita. 

Eteen koottuja esteitä on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä ja välttämättömyytenä ja sen takia ei osata antaa itselle kiitosta ja tunnustusta niistä onnistumisista. 

Kaikki eivät pidä näistä paljastuksista ja alapeukkuja on varmaan tulossa. 

Ainakin on töissä, että saa edes cv:tä. Pahemminkin vois olla, esim. kotiinsa kokonaan jääminen, pummaaminen, päihteet tai yms aineiden käyttö. Ja saattaa niitäkin *kympin* oppilaita olla joita ei välttämättä kiinnosta ala lopulta.

Jos lukio on sujunut helposti, ei ehkä ole oppinut opiskelemaan. Lisäksi on aiemmin voinut syntyä käsitys siitä, että on luontaisesti lahjakas. Kun yliopistossa pitääkin tehdä töitä, se nähdään henkilökohtaisena epäonnistumisena ja aletaan alisuoriutua. Ja kaikki tämä tehdään, ilman että hlö itse tajuaa toimivansa tällä tavalla. Been there. Esim Carol Dweckin Mindset-teoria auttoi aikoinaan itseäni havahtumaan ja muuttamaan omaa käytöstäni.

Mikä tässä nyt on ongelma, jos on töitä ja muutenkin menee hyvin?

Mun mies opiskeli aikanaan 16 vuotta ennen kuin valmistui maisteriksi, oli siis töissä koko ajan. Joillakin aloilla työkokemus on tärkeämpi kuin tutkinto, siis mies on koko ajan ollut hyvätuloinen ja nykyään suurituloinen.

Ilmeisesti matemaattinen ala, kun suoraan papereilla pääsee. Jos on koodarina, niin koodarit lähes kaikki  ovat töissä, joten valmistuminen viivästyy.

Eri asia, jos pojalla on muita elämänhallinnan ongelmia. Jossain vaiheessa nykyisin heitetään yliopistosta ulos, jos ei valmistu, mutta on ollut hyvät syyt viivästymiseen, kun noin ei ole käynyt. 

Opintojen tueksi on tarjolla monenlaisia palveluita. Nuoren aikuisen kannattaisi ottaa yhteyttä oppilaitoksensa palveluihin ja pohtia, mistä kiikastaa. Vanhempana voit kertoa lapsellesi, että oma elämänpolku rakentuu niin kuin rakentuu ja lapsesi on sinulle rakas ja tärkeä aina.