Sairaalloinen mustasukkaisuus, ero, selviytyminen, vertaistukea?

Takana parisuhde, jossa pääosassa oli sairaalloinen mustasukkaisuus, joka johti henkiseen väkivaltaan, kyttäämiseen, kontrollointiyrityksiin ja jatkuviin epäilyihin, jotka olivat repiä mut välillä henkisesti kappaleiksi.
Pariterapiassa käytiin ja ongelmia yritettiin ratkoa, ja alkoi jo näyttää hyvältä, aika pitkäänkin meni hyvin.
Sitten ihan puun takaa tuli ihan harhainen käytös. Aluksi viestejä työpaikalta, että täällä on joku, vaikka olin yksin kotona, oikeastaan aina. Sitten raivokohtaus, joka kesti kaksi päivää eikä näyttänyt laantumisen merkkejä lainkaan.
Tajusin, että nyt pitää lähteä. Vaikka olisin kotona patteriin sidottuna loppuelämäni ei siitäkään olisi mitään apua, pettämässä olisin joka tapauksessa.
Nyt on ihan turta ja masentunut olo. Valtava suru ja pettymys. Kaikki se työ oli ihan turhaa. Se ilo ja onnistumisen kokemus ennen kuin matto repäistiin lopullisesti jalkojen alta. Kaikki turhaa.
Tuntuu, että koko elämänilo on kadoksissa. En kykene näkemään tulevaisuudessa mitään hyvää.
Miten tästä selviää? Milloin alkaa valoa näkyä tunnelin päässä? Tällä hetkellä tuntuu, ettei koskaan. :(