Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette tule toimeen sisaruksen tai sisaruksienne kanssa?
29.04.2020 |
Moni kertoo, kuinka ei tule toimeen äitinsä, isänsä, anoppinsa tai vaimon/miehen/ystävän sisaruksen kanssa. Kiinnostaisi tietää, miksi et tule toimeen sisaruksen, joko veljen tai siskon kanssa. Aloitan: jostain syystä isosiskoni muuttui heti, kun menin naimisiin. Ei siksi, ettei tulisi toimeen mieheni kanssa, vaan serkkuni mukaan syy on se, että häntä harmittaa että tein nämä asiat ennen häntä! Kysyin ja hän oli sitä mieltä, että pikkusiskona en olisi saanut ohittaa häntä. Vai niin... Hänellä on poikaystävä, mutta poikaystävä ei halua vielä naimisiin. On selittänyt asiallisesti, että miksi. Asuvat yhdessä, mutta mies kokee, että 2 vuoden seurustelun jälkeen naimisiinmeno olisi liian hätäistä. Minä ja minun mieheni menimme naimisiin noin 5 vuoden päästä. Eihän se sinänsä katso aikaa, mutta en minäkään olisi kokenut olevani valmis menemää naimisiin jo kahden vuoden päästä. Mietin, onko syynä oikea halu mennä naimisiin vai jokin muu... En tiedä. Aina sukujuhlissa siskoni on minua ja miestäni kohtaan kylmä. Puhuu paljon itsestään ja ärsyyntyy, jos jotakuta ei kiinnosta, mitä kaikkea hän on tehnyt. Onko vanhempamme sitten huomioineet minua enemmän kuin häntä, jos hän kokee tarvetta olla huomion keskipisteessä? En muista mitään erikoista.
Kommentit (13)
Minun isosiskoni puhuu minusta jotenkin aina alentavaan sävyyn. Aina kun hänellä oli kavereita kylässä, hän haukkui ja aivan kuin olisi kokenut häpeävänsä minua. En tehnyt mitään, olin vain paikalla koska yhteinen huone. Myös hänen miehensä tykkää välillä kettuilla minulle kuin olisi jokin veli minulle. Suoraan sanoen en pidä siitä yhtään. Minua on kiusattu koulussa samalla tavalla, joten siitä syystä en koe oloani mukavaksi, vaikka heille se olisi pelkkä läppä. Kerran sanoin siitä, mutta siskoni oli että älä ole noin vakava, kauhee hermoheikko sinäkin olet. Jos sanon sukujuhlissa jotain hassua, hän heti haukkuu minua kaikkien nähden. Isämme on samanlainen... En ole paljonkaan tekemisissä siskoni kanssa ja myönnän olevani kateellinen miehelleni, joka on hyvin läheinen oman veljensä ja äitinsä kanssa. Noh, kukaan ei voi päättää millaiseen perheeseen syntyy ja onneksi olemassa on muitakin ihmisiä kuin perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoveljeni on minua 2 vuotta vanhempi ja kiusasi minua lähes päivittäin, kun asuimme molemmat kotona. Kiusaaminen oli haukkumista, kiristystä, juoruilua muille, välillä tukistamista, sylkemistä nipistelyä yms jos en suostunut johonkin. Halusi kuitenkin viettää minun kanssa aikaa, koska asuimme maalla syrjässä ja hän on sosiaalinen persoona. Edelleenkin hän saattaa olla välillä ihan mukava, mutta sitten haukkuu lihavaksi, tyhmäksi, nuukaksi... Mitä nyt milloinkin. Ikää hänellä nyt 27 v. Nähdään muutaman kerran vuodessa vanhempien luona. Muuten ei olla yhteyksissä.
Yritin kovasti että olisi edes jotain yhteyttä veljeen ja hänen perheeseen, muistin syntymäpäivinä ynms. Mutta minuun ei otettu yhteyttä milloinkaan eikä huomioitu edes silloin kuin minulle jotain tärkeää tapahtui, esim kun väitökseni hyväksyttiin. Veljeni on aina myös naljaillut minulle milloin mistäkin. En ole vähään aikaan pitänyt mitään yhteyttä eli se oli sitten siinä. Ja itse asiassa näin on helpompi olla.
Siskoni saa raivokohtauksia milloin mistäkin, lapsena oli myös väkivaltainen. Emme ole tekemisissä, koska en enää jaksa sitä enkä halua lasteni näkevän sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni saa raivokohtauksia milloin mistäkin, lapsena oli myös väkivaltainen. Emme ole tekemisissä, koska en enää jaksa sitä enkä halua lasteni näkevän sellaista.
Raivokohtauksille on varmaankin syy?
Sisarukseni on todella omahyväinen egoisti, jota ei vaan kestä. Häntä kyllä pitää passata ja auttaa millilleen hänen säännöillä, mutta sairas egoistin hapannaama on vastassa, jos kerran edes kysyy apua häneltä. Raivostuu sitä vähemmästäkin.
Vähättelyä ja lyttäämistä 40 vuotta niin siinäpä se. Seuraavat 40 vuotta aion elää ilman tuota. Ikinä en mitään muuta olisi halunnut kuin hänen hyväksynnän. Tajusin että kuvio on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähättelyä ja lyttäämistä 40 vuotta niin siinäpä se. Seuraavat 40 vuotta aion elää ilman tuota. Ikinä en mitään muuta olisi halunnut kuin hänen hyväksynnän. Tajusin että kuvio on sairas.
Meillä myös sairas kuvio. Sisarus luuli minun olevan ikuisesti hänen jatke. Uhriutuu. Aivan sairas ontrolloinnin tarve joka asiaan, eikä ymmärrä sen aiheuttavan ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös sairas kuvio. Sisarus luuli minun olevan ikuisesti hänen jatke. Uhriutuu. Aivan sairas ontrolloinnin tarve joka asiaan, eikä ymmärrä sen aiheuttavan ongelmia.
Mulla TÄYSIN sama tilanne. Ei välitä lainkaan minun mielipiteestä asioihin vaan minun pitäisi olla kuin toisinto hänestä. Ihan kammottava tyyppi, en ole puhunut hänelle pariin vuoteen, siihenkin asti niin vähän kuin mahdollista. Huvittavinta tässä on ettei hän tajua tai halua ymmärtää että välttelen häntä. Muu perhekään ei tule tämän sisaruksen kanssa toimeen. Sössinyt myös oman perheensä asiat totaalisesti ainaisella kontrollintarpeellaan. Olen ehdottanut terapiaa mutta hänessä ei kuulemma mitään vikaa vaan me muut ollaan hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kyse on ylisukupolvisesta narsismista, joka vuorollaan sairastuttaa vähän kaikki perheen jäsenet. Luonnollista kartella ihmissuhteita, joista tulee paha olo, vaikka kuinka olisivat lapsuusperheen jäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole sisaruksia, olen ainoa lapsi. Näin erovanhempien lapsena sisarus olisi ollut kiva, mutta onneksi minulla on hyviä ystäviä <3 Ei ehkä liity juttuun, mutta minä en tule toimeen isäni suvun, varsinkin isovanhempien, kanssa. Minulla on myös äitini sukunimi (en vaihtanut, vaan se tuli kun isälläni oli äitini sukunimi). Isä vaihtoi takaisin omaansa eron jälkeen. Suurin osa suvusta oli sitä mieltä, että minulla ja äidillä olisi pitänyt olla isän sukunimi, koska vain piti. Koska äidilläni on harvinainen sukunimi, se otettiin yhteiseksi. Isää ei haitannut yhtään, hänen suvullaan on aika yleinen sukunimi. Olen väleissä isän kanssa ja ero tapahtui sovussa, mutta isän suku on koittanut saada minut vaihtamaan isäni sukunimeen. Sen takia he kokevat, etten ole osa sukua tai edes isäni lapsi. Isä onneksi on puolellani ja hän vastasi, että hän ainakin pitää minua omana lapsenaan sukunimestä huolimatta. Isäni ja hänen vanhempiensa välit ovat tästä vieläkin hyvin kireät... Äitini ei välitä, mikä sukunimi minulla on vaan minä saan päättää ja pidän omasta sukunimestäni.
Joku etelä-pohjanmaalainen suku kenties..? Kuulostaa niin hullulta tuo nimijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n aloituksessa ihmettelen tuota, että suuttumisen syy on siinä, kuka menee ensin naimisiin ja kuinka pitkän seurustelun jälkeen. 5 vuotta ja 2 vuottakin tuntuvat aika pitkiltä ajoilta, jos asutaankin yhdessä ja ei uskalleta mennä naimisiin. Enempi tuossa nyt tuntuu olevan uskalluksen ja sitoutumisen pelkoa.
Kyllä ap:n ja siskon välillä on joku syvällisempi jumittuminen lapsuuden kuvioihin.
Minulla ei ole sisaruksia, olen ainoa lapsi. Näin erovanhempien lapsena sisarus olisi ollut kiva, mutta onneksi minulla on hyviä ystäviä <3 Ei ehkä liity juttuun, mutta minä en tule toimeen isäni suvun, varsinkin isovanhempien, kanssa. Minulla on myös äitini sukunimi (en vaihtanut, vaan se tuli kun isälläni oli äitini sukunimi). Isä vaihtoi takaisin omaansa eron jälkeen. Suurin osa suvusta oli sitä mieltä, että minulla ja äidillä olisi pitänyt olla isän sukunimi, koska vain piti. Koska äidilläni on harvinainen sukunimi, se otettiin yhteiseksi. Isää ei haitannut yhtään, hänen suvullaan on aika yleinen sukunimi. Olen väleissä isän kanssa ja ero tapahtui sovussa, mutta isän suku on koittanut saada minut vaihtamaan isäni sukunimeen. Sen takia he kokevat, etten ole osa sukua tai edes isäni lapsi. Isä onneksi on puolellani ja hän vastasi, että hän ainakin pitää minua omana lapsenaan sukunimestä huolimatta. Isäni ja hänen vanhempiensa välit ovat tästä vieläkin hyvin kireät... Äitini ei välitä, mikä sukunimi minulla on vaan minä saan päättää ja pidän omasta sukunimestäni.