Lue keskustelun säännöt.
Ex-kumppani: henkistä väkivaltaa minua kohtaan vs. hänen ihana uusi suhteensa
Seela
28.04.2020 |
Olin kahdeksan vuotta parisuhteessa, avoliitossa ja kolme lasta. Ajoittain meni ok/hyvinkin, erityisesti ennen lapsia ja kun ex-mies suostui käyttämään mielialalääkkeitä. Eityisesti lasten tultua taloon on kyllä ollut aika pas*aa. Hän ei kstänyt YHTÄÄN säätöä ja epätäydellisyyttä ja kaikki oli minun vikaani. Toki nämä piirteet olivat nähtävissä aiemminkin. Elämä on kyllä murjonut muutenkin, on ollut taloudellisia huolia ja raskasta pikkulapsiarkea jne.
Olen vuosia taistellut tässä ajatuksen kanssa, että onko hänen käyttäytymisensä minua kohtaan ollut normaalia tai vain vähän erikoista ja ikäänkuin elämäntilanteen tuomia stressejä vai aivan täyttä henkinen väkivalta roinaa.
Perinteiset: minun jatkuva tyhmäksi ja idiootiksi haukkuminen, suuttuminen pikku asioista, ja kun yritän toimia hänen mielensä mukaan niin silti teen väärin ja huutoa tulee. Huutaminen, tavaroiden heittely, välillä uhkailu, että "jos et nyt ota opiksesi niin kyllä sitten tapahtuu jotain kamalaa". En tee mitään oikein alkaen astianpesukoneen täyttämisestä, enkö ikinä opi ja enkö ymmärrä, miten raskasta se on hänelle. Jos jotain meni rikki, kun hän heitti tavaran seinään, niin minun piti korjata sirpaleet, koska se oli minun syytäni, että hän niin hermostui.
Onnistuin sitten muuttamaan vihdoin hänestä erilleen ja se helpotti tilannetta huomattavasti. Yritimme siinä sitten vielä jotenkin rakentaa suhdetta, että josko erilleen muuttaminen olisi tasannut tilannetta. Emme toisaalta saaneet kunnon pesäeroakaan tehtyä lasten kuvioiden ja yhteisen keskeneräisen mökin rakennusprojektin takia jne.
Nyt hän onkin sitten hyvin nopeasti löytänyt itselleen uuden suhteen, jossa etenevät hyvin nopeasti ja hän ottaa minuun pesäeroa rankastikin - taasen mm. huutamalla ja haukkumalla, en edes lapsia koskevia asioita osaa esittää "oikein". Ja kuinka hän ei voi käsittää, miten minuun joskus lankesi, kun kerran löytyy tällaisia ihaniakin ihmisiä (kuten tämä uusi siis) jne.
Olin hyvinkin helpottunut ja tyytyväinen, kun sain muutettua hänestä erilleen, mutta NYT minulla on aivan hullu ajatus siitä, että tämä uusi hänen suhteensa on mahtava ja täydellinen ja että miten epäreilua on, että ikäänkuin tämä UUSI saa kaikki ne hänen hyvät puolet. Ja että epäreilua, että meillä ei onnistunut. Ja ajattelen, että oliko se nyt tämä lapsiarki tai tosiaan minun hölmöilyni, mitkä pilasivat sen jne.
Toisaalta en myöskään voi käsittää, että MITEN hän oikeasti löysi (tosin ihan etsimällä etsi) näin nopeasti, ikäänkuin pätevän suhteen, jossa on jo molempien lapsetkin esitelty toisilleen alle 2kk tapaamisen jälkeen. Kun jotenkin minun aivoni sanovat, että jos kerran meidän suhteessa oli niin kamalaa ja stressaavaa, niin eikö siitä haluaisi ensin toipua? Toisaalta aivoni sanovat myös, että MITEN muka hänellä voi yhtäkkiä olla noin harmoninen ihana suhde ja minä jäin kuin nalli kalliolle. Vaikka en siis jäänyt siinä mielessä, että minähän sen meidän suhteen poikki pistinkin.
Tämä on vain niin sekavaa omassa päässä. Järjellä tiedän, että meidän homma ei toimi, oli syy sitten molemmissa tai enemmän hänessä, mutta joku ei-järki kuiskuttelee, että "niin, nyt joku toinen nainen saa sen kaiken ihanan ja mukavan mitä teidän suhteessa sinulle ei riittänyt".
Ihan vain vertaistukea kaipaan! :D
Kommentit (47)
Tuskinpa uusi suhde alkanut vain 2 kk sitten... Onnea, että pääsit moisesta eroon, ap! Älä suotta haikaile moisen mulkvistin perään. Se uusi ihana suhde on kulissia tai muuttuu pian helvetiksi, kun kuherrusaika ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse asiassa, tietyistä syistä tiedän kyllä, että on alkanut 2kk sitten, tiedän missä ovat tavanneet ja tasan tarkkaan koska.
AP
Älä usko, koska ajan mittaan nainen varmaan kokee saman kuin sinäkin. Ihastuneena aina ollaan parhaimpina, mutta kun arki tulee niin siitä se vuoristorata alkaa. Mies koittaa ärsyttää sinua kuin jokin lapsellinen teini. Tuollainen itsensä vertailu on aika normaalia, itsellä oli sama ajattelu eksäni uuden kanssa, jonka takia minut jätettiin, mutta enemmin tai myöhemmin tämä sanonta pätee: "Niin makaa kuin petaa." Mies on huonolla itsetunnolla varustettu narsisti, joka uskoo kaikkien muiden olevan alapuolella ja ajan mittaan on tämä uusi nainenkin.Oli syyn mielenterveysongelmat tai ei, ei sellaista toisen tarvitse kestää jos tietää, ettei kestä eikä toinen ole valmis parantumaan edes toisen vuoksi? Mutta entäs sitten? Erosit jo, joten ala elää omaa elämää ja jätä se jätkä omaan sontaansa. Olet nyt vapaa ja hyvä niin.
Niin just, erosit jo, joten aika lähteä kohti uusia seikkailuja!
Keskity nyt hyvä nainen itseesi ja lapsiksi ja ole onnellinen, kun pääsit tästä miehestä eroon. Nyt todella siellä vasta kuherruskuukausi, kyllä se arki astuu kuvaa myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulee mun voimaketju! :) Olette luonnollisestikin kaikki oikeassa. Ja todella, sitä itsekin pyrin ajattelemaan, että täytyy keskittyä nyt itseeni, lapsiin ja elämän hyviin asiohin!
AP
Samojen ajatusten kanssa painin. Entä jos toinen nainen saa kaiken sen hyvän mitä minä en? Miksi minä en saanut vaikka olen kiltti, kaunis ja menestyvä kaikin tavoin? :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa on kivaa, lopussa ei. Teidän suhde on loppu, exälläsi taas uusi alku jonkun muun kanssa.
Sitä ei kannata kadehtia, loppu voi olla ihan yhtä karmea tai vaikka karmeampi kuin teillä.
Mä olen tullut siihen tulokseen että en voi olla suhteissa koska en ole niissä parhaimmillani, eivätkä puolisonikaan ole olleet. Exät sinnikkäästi edelleen yrittävät, vaikka aina samaan valtataisteluun se näyttää kaatuvan - tai sit jatkuu jos naiset ymmärtävät myötäillä kylliksi 🤮
Mun mielestä olisi kuvottavaa päätyä tollaiseksi varaäidiksi aikuiselle ihmiselle, ja siksipä olennin yksin.
Valehtelee sulle suut ja silmät täyteen, haluaa nimenomaan että reagoit tuolla tavalla ja olet kateellinen ja harmittelet, miten niin hyvän miehen jätit. Ja Ihan Varmasti tuo uusi täydellinen puoliso saa myöhemmin ihan samat haukkumiset osakseen kuin sinäkin. Yritä nyt vaan pudottaa yhteydenpito minimiin ja välttele konflikteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samojen ajatusten kanssa painin. Entä jos toinen nainen saa kaiken sen hyvän mitä minä en? Miksi minä en saanut vaikka olen kiltti, kaunis ja menestyvä kaikin tavoin? :'(
Lisään vielä että minulle muistutettiin aina etten ole niin hyvä että minua kohtaan voisi käyttäytyä hyvin. Olin ansainnut sen kaiken kaltoinkohtelun koska olin tyhmä ja mitäänsanomaton surkimus.
Vierailija kirjoitti:
Samojen ajatusten kanssa painin. Entä jos toinen nainen saa kaiken sen hyvän mitä minä en? Miksi minä en saanut vaikka olen kiltti, kaunis ja menestyvä kaikin tavoin? :'(
Hyvin summeerattu! Paitsi että minun itsetunto on jo niin runnottu, että olin vielä joitain vuosia sitten tuota mieltä, mutta nyt en enää ole. Mutta, niinhän se menee, että kun ensimmäinen askel eheytymiseen on tunnustaa ongelma. Tässä minä sitä nyt tunnustan, kaikkien teidän iloksi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kohdellut sinua todella kurjasti, joten ole tyytyväinen, että pääsit vapaaksi! Monet eivät pääse, vaan jäävät jumiin huonoon suhteeseen ja menettävät elämänsä toisen kynnysmattona. Totta kai on luonnollista, että sitä alkaa miettimään hyviä aikoja, kun se toinen ei ole siinä vieressä huutamassa ja muistuttamassa. Kirjoita vaikka ylös niitä kurjia aikoja ja muistuta itseäsi, että olet onnekas, jos alkaa surettamaan. Lue myös narsismista ja manipulaatiosta yms., niin johan saat huokaista helpotuksesta! Kilistetään sille! Onnea uuteen elämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen ajatusten kanssa painin. Entä jos toinen nainen saa kaiken sen hyvän mitä minä en? Miksi minä en saanut vaikka olen kiltti, kaunis ja menestyvä kaikin tavoin? :'(
Lisään vielä että minulle muistutettiin aina etten ole niin hyvä että minua kohtaan voisi käyttäytyä hyvin. Olin ansainnut sen kaiken kaltoinkohtelun koska olin tyhmä ja mitäänsanomaton surkimus.
Ai KAMALA kuulostaa liiankin tutulta. Juurikin tuo, että olin ansainnut sen ja/tai itse aiheutin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi nainen tulee saamaan ihan samaa kohtelua kuin sinä, ellei suhde mene poikki jo ennen sitä. Älä huoli, vaan nauti elämästäsi ilman mokomaa riippakiveä. Todennäköisesti hän tulee vielä ruinaamaan sinua takaisin.
Tosiaan, tuo on nyt sun kuvitelmaa, että toinen saa kaiken sen hyvän, josta sinä jäit paitsi. Ei saa. Ei tuollainen mies osaa olla hyvä, jos edelleen sinulle huutaa ja syyttelee.
Kuuluiko siihen hänen harjoittamaansa henkiseen väkivaltaan ehkä sekin, että antoi sinun ymmärtää, että jos sinä olisit parempi, hän kohtelisi sinua hyvin? Ja kertoiko ehkä miten. Jos noin, niin nuo ajatuksen ovat sieltä lähtöisin ja siksi höpöhöpö.
Mun nuoruuden miesystäväni, joka oli minua kohtaan henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen, aina toisteli juttuja siitä, miten tekisi ja kohtelisi naista, jota rakastaa ja joka on hyvä. Kun erottiin, mulle tuli pelkoja, että entä jos uuden kanssa hän onkin erilainen. Mutta ymmärsin sitten, että ei ole.
Hän kertoili noita juttuja tavallaan myös itselleen, kun ei kestänyt nähdä sitä, millainen ihminen oli itse. Ulkoisti siis pahan minuun ja väitti itselleen, että hän olisi hyvä, jos minä en olisi niin kamala.
Mietin kovasti, että miksi minulla joku pistää vastaan ikäänkuin hyväksyä se, että hän oli minua kohtaan karmea ja sillä selvä. Olisiko se jotenkin myös se, että kun hän kuitenkin on lasteni isä ja heidän kanssaan tekemisissä, niin haluaako pääni puolustella häntä myös sen takia? Että olisi liian pelottavaa hyväksyä se ns. pahin skenaario hänestä.
Joskin hyvänä asiana voitaneen pitää, että yksi asia, ehkä se ainoa, missä hän edes joskus minua kuuntelee ja on jopa ns. parantanut tapojaan, on lapsiin liittyvät asiat, esim. miten hän käyttäytyy lapsia kohtaan (samaa vähättelyä ja pienestä hermostumista havaittavissa sielläkin, tosin aivan murto-osa toki siitä, mitä minua kohtaan).
AP
Seela kirjoitti:
Mietin kovasti, että miksi minulla joku pistää vastaan ikäänkuin hyväksyä se, että hän oli minua kohtaan karmea ja sillä selvä. Olisiko se jotenkin myös se, että kun hän kuitenkin on lasteni isä ja heidän kanssaan tekemisissä, niin haluaako pääni puolustella häntä myös sen takia? Että olisi liian pelottavaa hyväksyä se ns. pahin skenaario hänestä.
Joskin hyvänä asiana voitaneen pitää, että yksi asia, ehkä se ainoa, missä hän edes joskus minua kuuntelee ja on jopa ns. parantanut tapojaan, on lapsiin liittyvät asiat, esim. miten hän käyttäytyy lapsia kohtaan (samaa vähättelyä ja pienestä hermostumista havaittavissa sielläkin, tosin aivan murto-osa toki siitä, mitä minua kohtaan).
AP
Onko lapsuudessasi jollakin ollut vastaavaa käytöstä esim. isälläsi? Voi juontaa juurensa sinne.
Yritä nyt päästä eroon siitä exän kaipuustasi ja ryhdy elämään omaa elämääsi. Tuo että aktiivisesti mietit heidän suhdettaan kertoo että ole henkisesti kiinni exässäsi. Keskity lapsiisi.
Vierailija kirjoitti:
Seela kirjoitti:
Mietin kovasti, että miksi minulla joku pistää vastaan ikäänkuin hyväksyä se, että hän oli minua kohtaan karmea ja sillä selvä. Olisiko se jotenkin myös se, että kun hän kuitenkin on lasteni isä ja heidän kanssaan tekemisissä, niin haluaako pääni puolustella häntä myös sen takia? Että olisi liian pelottavaa hyväksyä se ns. pahin skenaario hänestä.
Joskin hyvänä asiana voitaneen pitää, että yksi asia, ehkä se ainoa, missä hän edes joskus minua kuuntelee ja on jopa ns. parantanut tapojaan, on lapsiin liittyvät asiat, esim. miten hän käyttäytyy lapsia kohtaan (samaa vähättelyä ja pienestä hermostumista havaittavissa sielläkin, tosin aivan murto-osa toki siitä, mitä minua kohtaan).
AP
Onko lapsuudessasi jollakin ollut vastaavaa käytöstä esim. isälläsi? Voi juontaa juurensa sinne.
Menee jo "Twilight Zone" -hommaksi, mutta KYLLÄ. Aivan samoja piirteitä pystyn vetämään lapsuuden yhteen hyvin läheiseen henkilöön. Nimenomaan se, että en ikäänkuin ollut koskaan tarpeeksi hyvä missään ja ainakin lapsen mielestä aivan mitättömistä asioista saattoi tulla kohtuuton huuto.
AP
Millaista teidän alkuaika oli? Eksäsi varmaan vaikutti ihanalta ihmiseltä, etkä osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä hän huutaisi kauheuksia pää punaisena. Nyt hän elää uutensa kanssa tuota vaihetta, kyllä se huutokin sieltä sitten aikanaan tulee. Ole onnellinen ettet ole enää se kohde.