Ihan hirveän levoton olo pojan kirjoitusten vuoksi
Lyhykäisesti sanottuna tulokset eivät ole sellaisia kuin olisin odottanut. Tiedän, tiedän... arvosanoja voi korottaa, tulokset eivät merkkaa mitään ja muuta vastaavaa... silti koen hirmuista levottomuutta ja syyllisyyttä. Ei olisi pitänyt antaa niin usein periksi ja hemmotella sälliä, olisi pitänyt kovistella enemmän ja huolehtia ja vaatia kovempaa työntekoa.
Kommentit (10)
Mita arvosanoja on tulossa? Minne aikoo hakea? Mita tuumii poika itse?
Meilla poika teki aivan sikana töita ja epaonnistui oman mittapuunsa mukaan. Liika stressi ja paine hyvista arvosanoista söi miesta :( Etta voi sita kayda talla tavoinkin...
Olen tyytyväinen pojan C:n papereihin. Meni lukion läpi rennolla otteella eikä aio yliopistoon. Lukioon meni, koska ei osannut vielä ysillä päättää ammattiaan. Eiköhän tuo paikkansa löydä. Hellitä vaan ja ole tyytyväinen nuoreso puolesta. Ei se äidin painostaminen olisi tuottanut kuin pahaa mieltä kaikille.
Hei, kiitos lohdutuksen sanoista! Järjellä ymmärrän asian, sisällä kalvaa huoli. Aivan hullua, varsinkin kun itse olin hikipinko eikä se johtanut mihinkään, kun nyt vilkaisee esim. palkkakuittia tai eläke-ennustetta.
Poika on ihana, siitä iso lohtu.
Meillä poika kirjoitti viime vuonna niukasti C.n paperit.
Mahtava tyyppi kaikin puolin, hänestä kasvaa vielä kunnon mies. En huolissani hänen tulevaisuudesta, vaikka ei koulun penkillä istuminen ihan kamalasti innostanut teinivuosina.
Vaikka papereilla on nyt isompi merkitys opiskelupaikan saamisessa, on siihen rinnalle noussut esim avoimen väylä ihan merkittäväksi eikä pääsykokeitakaan olla mihinkään hautaamassa.
Ole ylpeä ja iloinen pojastasi jos hän on kunnon ihminen. Kunnon ihminen pärjää tässä elämässä ja löytää kyllä polkunsa.
t. juristi-äiti
Ainahan voit syyttää koronaa huonoista arvosanoista ja toivoa että saa paremmat uusintakokeessa.
Ei näille enää voi mitään. Ei se kovistelu auta yhtään mitään. Jokaisen pitää löytää oma polkunsa itse.
Meillä on myös kirjoitukset menneet heikosti. Menee jokatapauksessa syksyyn, koska puuttuu vielä 3 lukiokursdia.
Jouluna sitten armeijaan.
Tiedän, että älyä on ja uskon, että löytää paikkansa, kun kypsyy. Minun neuvoni ei auta mitään tässä vaiheessa.
Jos poika ei pärjää lukiossa, eihän sille enää mitään mahda. Onnea amikseen, lähihoitajille riittää varmasti töitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ei pärjää lukiossa, eihän sille enää mitään mahda. Onnea amikseen, lähihoitajille riittää varmasti töitä.
Ei amikseen menemisessä ole mitään pahaa. Ei se lukio silti ole mennyt hukkaan.
Eikä mikään reitti ole suljettu, vaikkei kirjoitukset olisi menneet hyvin. Vaihtoehtoja on aina!
Ei kannata liikaa lasta painostaa. Mua vanhemmat painosti ja ahdisti. Lukiosta tultiin ulos L:n papereilla ja siitä suoraan yliopistoon. Yliopistossa suorittaminen jatkui ja pari ekaa vuotta arvosanat oli tapissa. Sitten petti mielenterveys ja lopulta valmistuin 2 vuotta kaavailtua myöhemmin. Nyt aikuisena olen taas jo ihan normaali.
Mitä kirjoitti