Keksikää ammatti älykkäälle mutta ADHD:lle ihmiselle

On vähän sellainen ajatus että kun tietyn rajan yli menee niin yliopistoon pitää mennä. Mutta jos temperamentti ei sovikaan akateemisiin opintoihin, mitäs sitten? ap

Oikeasti älykkäät ei tee töitä. Viisas pääsee vähemmällä jne.

Ehkä noilla avuilla ei ole tarjota mitään unelmapestiä. Maailmasta löytyy noin miljardi vähintään yhtä älykästä tekijää kuin sinä, ja heillä riittää keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä sekä sosiaalista toleranssia, mitkä sinulta vaikuttaa puuttuvan.

Moppi siis käteen, niin pääset touhuamaan ylemmyydentunnoissasi.

Olen adhd  ja saindiagnoosin lähellä keski-ikää. 

Olen hankkinut useamman ammatin, koska tykkään vaihtaa alaa ja suorittaa tutkintoja. Osaan kaikenlaista.

En missään nimessä sovellu  rauhallisiin rutiinitöihin, joissa tehtävät toistuvat samana päivistä toisiin. Kyllästyn muutamassa kuukaudessa ja hermostun lopulta aivan kaikkeen. Mutta jos on pakko sellaista tehdä valitsen hyvin käytännön läheisen ja jossa on valtava kiire joka päivä. Adhd on multitaskaaja ja miksi me onnistumme usein ns normaaleja paremmin. Kiire on meidän juttu ja tulosta syntyy.

Jos pyrit akateemiselle alalle se vaatii pitkää pinnaa. Joten mieti siihen rinnalle jotakin, että saat purettua fyysisen paineen joka päivä. Punttisali, joku helppo työ esim. kahvilassa ja jossa on kiirettä.

Työelämä muuttuu kaiken aikaa määräaikaiseksi ja vaatii lisäkoulutusta, niiin adhd porskuttaa ne läpi pieniä miettimättä. Meidän etu on se, ettemme jää märehtimään menneitä ja keksimme pian uutta jännää. Joten akateemisella uralla se on vain hyvä ominaisuus.

Voisiko EU-rahoitteinen tutkijan ura kiinnostaa? Siinä on matkustettava koko ajan ja kerjättävä rahaa projekteihin. Se sopii, jos ei tarvitse unta ja energiaa riittää.

Maanviljelijä. Saa puurtaa yksin ja olla kuudentoista eri alan osaaja. Kahta samanlaista päivää ei ole. Koko ajan sattuma sekoittaa pakkaa ja ongelmia riittää ratkottavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä noilla avuilla ei ole tarjota mitään unelmapestiä. Maailmasta löytyy noin miljardi vähintään yhtä älykästä tekijää kuin sinä, ja heillä riittää keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä sekä sosiaalista toleranssia, mitkä sinulta vaikuttaa puuttuvan.

Moppi siis käteen, niin pääset touhuamaan ylemmyydentunnoissasi.

Olen 60 vuotias adhd ja vastaan sivusta kommenttiisi, että vaikka maailma on luotu hitaammille ja joka asiaa pähkäileville ihmisille on myös meillekin "ylemmyyden tuntoisille" käyttöä. Olemme niitä, jotka raivaavat tilaa jotta hitaammat ns normit uskaltavat tulla perässä. 

Järkkäämme isoja tapahtuma, keksimme uusia asioita ja lähdemme vaikkapa Amazonin viidakkoon. Kun sinä sitten mässyjesi kanssa asetut viikonlopun viettoon  ja haluat talvi-illan  viihdykkeeksi jotakin leffaa toljotat hyvin monia adhd-ihmisiä stuntteina, päärooleissa, ihmettelet kulisseja jne. Siellä me "ylemmyyden tuntoiset" olemme aikamme puurtaneet, jotta kotona nököttävät tylsimykset saavat jotakin tekemistä elämäänsä muutamaksi tunniksi. Ihan  vaan yhtenä esimerkkinä.

Voit vaan kuvitella, miten kuvailemasi kaltaiset ihmiset ovat tylsää seuraa keski-ikäisinä. Tulen hulluksi,  kun pari keskittymiskykyistä liimaavat persauksesa tuntikausiksi sohvalle ja ns skeskusteleva. Siis kertovat kaikesta siitä elämästä, missä ei tapahdu kerta kaikkiaan yhtään mitään- Sitten maristaan, kun puoliso ei siivoa tai päästä mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen adhd  ja saindiagnoosin lähellä keski-ikää. 

Olen hankkinut useamman ammatin, koska tykkään vaihtaa alaa ja suorittaa tutkintoja. Osaan kaikenlaista.

En missään nimessä sovellu  rauhallisiin rutiinitöihin, joissa tehtävät toistuvat samana päivistä toisiin. Kyllästyn muutamassa kuukaudessa ja hermostun lopulta aivan kaikkeen. Mutta jos on pakko sellaista tehdä valitsen hyvin käytännön läheisen ja jossa on valtava kiire joka päivä. Adhd on multitaskaaja ja miksi me onnistumme usein ns normaaleja paremmin. Kiire on meidän juttu ja tulosta syntyy.

Jos pyrit akateemiselle alalle se vaatii pitkää pinnaa. Joten mieti siihen rinnalle jotakin, että saat purettua fyysisen paineen joka päivä. Punttisali, joku helppo työ esim. kahvilassa ja jossa on kiirettä.

Työelämä muuttuu kaiken aikaa määräaikaiseksi ja vaatii lisäkoulutusta, niiin adhd porskuttaa ne läpi pieniä miettimättä. Meidän etu on se, ettemme jää märehtimään menneitä ja keksimme pian uutta jännää. Joten akateemisella uralla se on vain hyvä ominaisuus.

Voisiko EU-rahoitteinen tutkijan ura kiinnostaa? Siinä on matkustettava koko ajan ja kerjättävä rahaa projekteihin. Se sopii, jos ei tarvitse unta ja energiaa riittää.

Olen ollut tuollainen EU-rahoitettu tutkija. Se valmistelupuoli oli sosiaalisine osuuksineen jossain määrin oli mukavaa ja sopivaa työtä, ja itse tieteily myös, mutta kääntöpuolena on myös sitten se pitkäjänteinen ja loputtoman nihkeä byrokratia. Tutkimusta saatetaan valmistella ja suunnitella vuosikausia ja suurin osa ei koskaan saa rahoitusta. Se mikä saa, on lopulta vesittynyt kompromissi ja ajastaan jäljessä jo lähtökuopissa ja varsinainen työ painottuu enemmän rahoittajan ehtojen täyttämisen ja muodollisuuksien varmistamiseen kuin uutta tietoa tuottavaan tutkimukseen. Lopetin ko. uran kyllästyttyäni turhautuneena tuohon. Diagnooseja ei ole mutta jonkinlaista keskittymishäiriötä epäilen ja olen myös huippuälykäs.

Miksi sä huippuälykkäänä kyselet tyhmien ihmisten palstalta mitä sun pitäisi tehdä? Keksi joku huippuälykäs ratkaisu äläkä täällä turhaan kuluta kallista aikaasi. Mitä jos rakentaisit raketin ja ryhtyisit avaruustutkimusmatkailijaksi? Onko liian helppo?

Lähihoitajiksi on meidän kunnassa nämä koulutettu kun ei muuhun ole.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä noilla avuilla ei ole tarjota mitään unelmapestiä. Maailmasta löytyy noin miljardi vähintään yhtä älykästä tekijää kuin sinä, ja heillä riittää keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä sekä sosiaalista toleranssia, mitkä sinulta vaikuttaa puuttuvan.

Moppi siis käteen, niin pääset touhuamaan ylemmyydentunnoissasi.

Niin, tuo ensimmäisessä kappaleessa oleva on juuri se ongelma. Hyvin artikuloitu.

Moppaaminen on ihan jees mutta kai sitä muutakin osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä huippuälykkäänä kyselet tyhmien ihmisten palstalta mitä sun pitäisi tehdä? Keksi joku huippuälykäs ratkaisu äläkä täällä turhaan kuluta kallista aikaasi. Mitä jos rakentaisit raketin ja ryhtyisit avaruustutkimusmatkailijaksi? Onko liian helppo?

Huippuälykäskään ei ole vielä kauhean älykäs. Varmaan jossain tavallisen ja rakettitehtailijan välissä. Riittää kuitenkin siihen, ettei keskivertojen kanssa oikein löydy puheenaihetta ja laitat päälle keskittymiskyvyttömyyden, niin arvaa onnistuuko edes esittämään kiinnostunutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä noilla avuilla ei ole tarjota mitään unelmapestiä. Maailmasta löytyy noin miljardi vähintään yhtä älykästä tekijää kuin sinä, ja heillä riittää keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä sekä sosiaalista toleranssia, mitkä sinulta vaikuttaa puuttuvan.

Moppi siis käteen, niin pääset touhuamaan ylemmyydentunnoissasi.

Olen 60 vuotias adhd ja vastaan sivusta kommenttiisi, että vaikka maailma on luotu hitaammille ja joka asiaa pähkäileville ihmisille on myös meillekin "ylemmyyden tuntoisille" käyttöä. Olemme niitä, jotka raivaavat tilaa jotta hitaammat ns normit uskaltavat tulla perässä. 

Järkkäämme isoja tapahtuma, keksimme uusia asioita ja lähdemme vaikkapa Amazonin viidakkoon. Kun sinä sitten mässyjesi kanssa asetut viikonlopun viettoon  ja haluat talvi-illan  viihdykkeeksi jotakin leffaa toljotat hyvin monia adhd-ihmisiä stuntteina, päärooleissa, ihmettelet kulisseja jne. Siellä me "ylemmyyden tuntoiset" olemme aikamme puurtaneet, jotta kotona nököttävät tylsimykset saavat jotakin tekemistä elämäänsä muutamaksi tunniksi. Ihan  vaan yhtenä esimerkkinä.

Voit vaan kuvitella, miten kuvailemasi kaltaiset ihmiset ovat tylsää seuraa keski-ikäisinä. Tulen hulluksi,  kun pari keskittymiskykyistä liimaavat persauksesa tuntikausiksi sohvalle ja ns skeskusteleva. Siis kertovat kaikesta siitä elämästä, missä ei tapahdu kerta kaikkiaan yhtään mitään- Sitten maristaan, kun puoliso ei siivoa tai päästä mihinkään. 

Voit olla adhdhc, muttet ainakaan älykäs, kuten ap kehui olevansa. Ensinnäkään en kertonut mitään itsestäni, mutta vakuutan että olen ilman mitään diagnooseja nopeampi päältäni kuin vaikkapa sinä. Lapsena voitinkin muun muassa päässälaskukilpailuja. Toisekseen, vaikka olet tuplasti vanhempi, niin olen melko varmasti kokenut tähän astisessa elämässäni jo enemmän kuin sinä, vaikken Amazoniin ole kokenut tarvetta matkustaa. Olen näet elellyt railakasta taiteilijaelämää, missä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Tuskin siis löydät ketään, joka edes etäisesti kuvailisi minua tai elämääni tylsäksi. Toisin on noiden sinun tuulesta temmattujen jorinoiden laita.

Adhd on lähinnä häiriö, mutta kuten vähä kaikessa nykyään, niin siitäkin on kirjoiteltu kaikkea pehmoista siitä, kuinka se onkin lopulta oikeastaan lahja. Kuitenkin älykäs, luova tai touhukas voi olla ilmankin. Itse toki olen jonkin sortin mielenterveyspotilas tai suoranainen hullu, mutta yritän tuoda avuni muut kärjet edellä esiin. Yleensä aikaansaannokset kertovat enemmän kuin joku diagnoosin takaa luimuilu.

Moottoritien keskiviivan maalari.

Miten teillä adhd tyypeillä on koulu mennyt?

Lapsella epäillään adhd:tä ja en oikein tiedä miten asia pitäisi hoitaa/suhtautua?

Lapsi on hyvin älykäs, oppii asiat todella hyvin ja nopeasti jos ne vaan kiinnostaa, kiinnostamattomista ei sitten tule mitään, koulussa pitäisi keskittyä opetettavaan asiaan tai istua edes hiljaa paikallaan.

Arjen pitäisi rullata minuutti aikataululla, muutoksia ei saisi tulla.

Muiden lasten kanssa sosiaalisesta kanssakäynnistä ei tule myöskään mitään.

Opiskele vaikka sairaanhoitajaksi. Tekemistä riittää ja saat hyödyntää älykkyyttäsi, kun opinnoissa on ainakin jonkin verran matematiikkaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen, jos opiskelee vaikka ensihoitajaksi tai on töissä päivystyksessä. 

mulla sama ongelma. liikaa älyä ja kaikki ihmiset on niin tyhmiä ja keskinkertaisia. mutta toimintaa kaipaa koko ajan. haluaisin ajaa autolla ja samaan aikaan ampua ikkunasta vaikka eläimiä. toimisto tai myyntityö tai kassa ei pysty. hermostuttaa. Vain kielillläpuhuminen ja Urheilu ja paasto auttaa mieltä. Ja akka jostain. sellainen älykäs. mutta fitness ja hippi 30v max

Vähissä on unelmat-ammatit adhdeelle, tän päivän unelma voi olla inhokki huomenna.

Minulla ei edes lääkitys tasannut sitä.

46v ja edellenen ei mitään hajua mitä pitäs tehdä, on tehty varmaan koko maapallon kaikki testit ja psykologit nähty ja monet psykiatrit.

Ja yksikään ei osannut sanoa oikeen mitään järkevää tulevaisuutta ajatellen.

Melkein kaikki taiteilijat ovat, mutta heillä on myös voimakas hyperkeskittyminen. Jos se löytyy, niin siinä on hyvä ala. Älä usko niitä jotka vähättelevät ja sanovat ettet voi menestyä, jos olet oikeasti älykäs ja ideasi ovat vähänkin myyntikelpoisia niin ei kun hommiin. Yliopisto on myös ihan kiva, kunhan valitset kiinnostavan alan.

A child who is gifted shows similar behaviours to a child who has ADHD. This includes high activity levels, difficulty paying attention, difficulty following rules and difficulty persisting at a task.

However, what is different is that children who are gifted tend to only show these behaviours in certain environments such as in school when they are bored in class because the pace is too slow for them and they feel like they are just repeating things they already know.

Whereas, when gifted children are at home, they do not show those behaviours anymore. Children with ADHD however, will tend to show these behaviours in at least 2 or more situations such as at school and at home.

This important distinction between the two conditions is important especially when it comes to diagnosis children with ADHD. When children are diagnosed with ADHD and put on medication, the stimulant drugs given can affect their cognitive processes and has other negative side effects such as depression, anxiety, reduced sleep and reduced apetite.

So if children who are gifted but are misdiagnosed with ADHD and given this treatment, it can have detrimental effects on them in the long-term.

Hartnett and colleagues (2004) investigated the likelihood of misdiagnosing children with giftedness and ADHD. Participants were graduate students enrolling in a counselling course at university. They were given a hypothetical case study of a young boy who was described with characteristics of both giftedness and ADHD.

They were asked to make a diagnosis of the young boy. One group was given suggestions as to whether he could have ADHD and/or giftedness and the other group was given no suggestions.

Results showed that those given suggestions of giftedness led participants away from the diagnosis of ADHD. However those given no suggestions were more likely to diagnosis the boy with ADHD.

This implies that counsellors and psychologists may not be given information about the similar behaviours that occur in children with ADHD and those who are giftedness, in their training. It is particularly important that they are informed to avoid misdiagnosis of ADHD.

Stand up, sitcom, talk show yms.