En työllisty haluamiini töihin
Olen palkkakuopassa. Tuntuu kuin uusia töitä etsiessäni hakkaisin koko ajan päätä seinään. Ammatillinen turhautuminen ja toimeentulovaikeudet ovat sietämätön yhdistelmä. Tulee aina välillä työhaastatteluja ja alkaa toivoa että jokin muuttaisi. Mutta ei muutu ja yrittämisen jälkeen herää kerta toisensa jälkeen yhä vahvempia itseinhon tunteita. Mitä oikein voi tehdä, jotta jokin muuttuisi parempaan suuntaan?
Kommentit (81)
Sinun pitää vaan hyväksyä se, ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa vaikka tekisi kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää vaan hyväksyä se, ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa vaikka tekisi kaikkensa.
Minulla on traumatausta. En ole saanut juurikaan haluamiani asioita. Usein mietin etten haluaisi elää lainkaan.
En ole päivääkään tehnyt työtä, joka ei anna minulle mitään muuta kuin toimeentulon.
Enkä tee.
M46
Mä olen koko työurani (5 v.) tehnyt alaani kuulumatonta työtä. Graafisille suunnittelijoille ei ole töitä vaikka muuta väitetään. No mulla on kuitenkin ihan hyvä palkka että se lämmittää.
Vierailija kirjoitti:
En ole päivääkään tehnyt työtä, joka ei anna minulle mitään muuta kuin toimeentulon.
Enkä tee.
M46
Minulla on suuria vaikeuksia tulla taloudellisesti toimeen. Taidan olla matkalla kohti ylivelkaantumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää vaan hyväksyä se, ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa vaikka tekisi kaikkensa.
Minulla on traumatausta. En ole saanut juurikaan haluamiani asioita. Usein mietin etten haluaisi elää lainkaan.
Monesti toivon etten vain heräisi seuraavaan päivään enää. Tunnen etteivät voimani riitä jatkamaan tätä elämää, mutten ole valmis yrittämään itsemurhaa. Olisi vain kaikkein helpointa kuolla yön aikana vaikka sydänkohtaukseen.
Ette ole tainnu huomata että työttömyys lisääntyi juuri tänä keväänä massiivisesti. Eikö pitäisi olla tyytyväinen, jos ylipäätään on jotain töitä?
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tainnu huomata että työttömyys lisääntyi juuri tänä keväänä massiivisesti. Eikö pitäisi olla tyytyväinen, jos ylipäätään on jotain töitä?
No en ole tyytyväinen. Sama se millaisia tunteita se muissa herättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää vaan hyväksyä se, ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa vaikka tekisi kaikkensa.
Minulla on traumatausta. En ole saanut juurikaan haluamiani asioita. Usein mietin etten haluaisi elää lainkaan.
Monesti toivon etten vain heräisi seuraavaan päivään enää. Tunnen etteivät voimani riitä jatkamaan tätä elämää, mutten ole valmis yrittämään itsemurhaa. Olisi vain kaikkein helpointa kuolla yön aikana vaikka sydänkohtaukseen.
Olen jo vuosia fantasioinut ajavani autolla kovaa päin puuta, jotta kaikki olisi hyvin. Harmi vain, että tällaiseen lähtöön tuskin suhtauduttaisiin kovin hyvin.
Onko muilla samassa tilanteessa pitkään olleilla tullut tällaisia ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla samassa tilanteessa pitkään olleilla tullut tällaisia ajatuksia?
Miten te olette jaksaneet jatkaa yrittämistä vaikka tulokset olisivat olleet vähäisiä?
Olin taannoin siinä pisteessä, että onnistuin perustelemaan, miksi minun pitäisi saada unelmieni työpaikka. Kävi kuitenkin niin, että onnessani en osannut varmistaa kaikkia tärkeitä asioita, ja niin se olikin hirvein työpaikkani. Niinpä edelleen etsin tuota unelmieni työpaikkaa. En tiedä mistä löytyy. Kaikki firmat Suomessa on jotenkin heikkoja? Tai sitten niin monikansallisia ja kaoottisia. Ei ole kiinnostavia työnantajia. Luulen, että 80-luvulla olisi ollut mistä valita.
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tainnu huomata että työttömyys lisääntyi juuri tänä keväänä massiivisesti. Eikö pitäisi olla tyytyväinen, jos ylipäätään on jotain töitä?
Ovatko muut kohdanneet samanlaista vähättelyä kuin tässä jos olette yrittäneet puhua kuinka pahalta pitkittynyt ikävä elämäntilanne tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Olin taannoin siinä pisteessä, että onnistuin perustelemaan, miksi minun pitäisi saada unelmieni työpaikka. Kävi kuitenkin niin, että onnessani en osannut varmistaa kaikkia tärkeitä asioita, ja niin se olikin hirvein työpaikkani. Niinpä edelleen etsin tuota unelmieni työpaikkaa. En tiedä mistä löytyy. Kaikki firmat Suomessa on jotenkin heikkoja? Tai sitten niin monikansallisia ja kaoottisia. Ei ole kiinnostavia työnantajia. Luulen, että 80-luvulla olisi ollut mistä valita.
Auts. Todella kurja yllätys. Työpaikoista ei ikinä voi etukäteen tietää millaisia ne ovat.
Onko sinulla siis vain yksi ala, jolle haluat työllistyä? Eikö olisi mitään toista alaa, jota voisit harkita?
Ymmärrän, että työn tulee olla mielekästä enkä itsekään suostuisi mitä tahansa töitä tekemään. Mutta jos ei kelpuuta kuin yhden alan töitä niin sekin on aika kova vaatimus ja harva saa elämässään aina aivan kaikkea, mitä haluaa. Sitten keksitään jotain muuta eikä jäädä tuleen makaamaan.
Tuollaisella asenteella ja valittamisella et ainakaan saa mitään töitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla siis vain yksi ala, jolle haluat työllistyä? Eikö olisi mitään toista alaa, jota voisit harkita?
Ymmärrän, että työn tulee olla mielekästä enkä itsekään suostuisi mitä tahansa töitä tekemään. Mutta jos ei kelpuuta kuin yhden alan töitä niin sekin on aika kova vaatimus ja harva saa elämässään aina aivan kaikkea, mitä haluaa. Sitten keksitään jotain muuta eikä jäädä tuleen makaamaan.
Olen hakenut muiltakin aloilta töitä, mutten ole onnistunut siinä. Tietynlainen koulutus saa ilmeisesti aikaan sen että joihinkin paikkoihin vaikutan ylikoulutetuilta ja toisiin liian kokemattomalta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisella asenteella ja valittamisella et ainakaan saa mitään töitä.
Tuntuuko hyvältä yrittää lyödä uupunut maahan? Et tiedä millaista elämäni on ollut.
Oletko kysynut työnantajilta miksei valinta kohdistunut sinuun? Oletko hankkinut jotain lisäosaamista, joka tekisi sinusta houkuttelevamman vaihtoehdon? Sitä voi hankkia esim luittamustoimissa tai opiskelemalla jotain sopivaa.
Onko kenelläkään vastaavassa tilanteessa olleelle tullut onnenpotkua vastaan? Vai onko tilanne aikaa myöten johtanut vain syvään masennukseen?