Muita, jotka ei ehkä halua palata työpaikkaansa koronan jälkeen?

Täällä yksi! Olen ollut töissä vuosia niin stressaantuneena, että tämä rauhoittuminen ja etäisyyden saaminen työhön ja työpaikan ihmisiin on avannut silmäni. Todellakin aion lähteä!

Täällä.

Hoitajana työskentelen

Minä! Selasin aktiivirannekkeen statistiikkaa tässä yksi ilta. Alkuvuoden leposyke on ollut yli 70! Lomautettuna se on laskenut kuukaudessa 63een...

Ei mikään loistava lukema, mutta parempaan mennään.

Minulla myös taustalla on pitkään jatkunutta stressiä, uupumista, arvottomuuden tunteita ja vuosia jatkunut pätkätyökierre. Tämä rauhoittuminen ja lepo on saanut ymmärtämään ihan tosissaan, että en ole tuolla työpaikassa minkään arvoinen. Ajatus koko työpaikasta tuntuu päivä päivältä kaukaisemmalta.

Oletteko katsoneet uusia työpaikkoja tai miettinyt jopa alanvaihtoa?

Ap.

Minulla myös on jo kuukauden aikana loppuneet rytmihäiriöt ja muut tykytykset ja muljahtelut. Olen ollut lääkityksellä sen takia. Päätäni ei ole särkenyt kuin kerran ja ruokahalu on palannut.

Ap.

Täällä hoitaja kans. osalla näköjään on pulssit laskeneet, meillä kyllä nousseet. Hirveetä höykkyytystä ollut tää aika. vaihdekllaan vuoroja, perutaan lomia, stressataan ja sekoillaan. No ymmärrän kyllä, että jälkiviisaus on helppoa, mutta meidät on kyllä ajettu ihan loppuun, ennenkuin tää on todella alkanutkaan.

Ei jaksa enää.

Ja toisilla ole töistä tietoakaan. Niin, kun olet töissä haluat jonnekin muualle töihin/työttömäksi. Kun olet työtön haluat töihin, ei väliä minne, useinkaan.

Jotain hyväähän tässä koronassa on sitten ollut jos se saa ihmiset arvioimaan elämäänsä ja uusia suuntaviivoja.

Vierailija kirjoitti:

Ja toisilla ole töistä tietoakaan. Niin, kun olet töissä haluat jonnekin muualle töihin/työttömäksi. Kun olet työtön haluat töihin, ei väliä minne, useinkaan.

Valitettavasti asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Töissä viihtymiseen vaikuttaa niin moni asia. Pahimmillaan se voi ajaa ihmisen pitkäaikaiseen stressiin ja sitä kautta masennukseen ja työuupumiseen ja ihan fyysisiin terveysvaivoihin. Tilanteessa ei auta työttömän katkera valitus. Vai auttaako sitten työtöntä, jos joku sanoo "miks et vaan mene töihin"?

Oletteko te muut suunnitelleet työpaikan vaihtoa vai jopa uuden alan opiskelua?

Itse en oikein tiedä. Tämän vuoden haut ehti jo mennä, ja en oikeasti vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona.

ap. 

Minä. En ole erityisen uupunut, mutta ei työ myöskään anna mulle mitään muuta kuin tekemistä ja rakennetta arkeen, ja surkeaa palkkaa tietenkin. En vain tiedä mitä tekisin tämän sijaan, ikää melkein 30v enkä tiedä millainen työ ja koulutus voisi oikeasti olla mun juttu.

Oltuani kuukauden lomautettuna, tuntuu nykyinen työni ihan yhdentekevältä ja siten koen itseni myös ihmisenä jotenkin mitättömäksi. Osa-aikainen töihin paluu edessä pian, ahdistaa vaikka pitäisi olla iloinen että on vielä edes jotain töitä.